Jarkko Paronen

Jarkko Toivo Julius Paronen (30. maaliskuuta 1940 Orivesi – 13. syyskuuta 1995 Ruokolahti) oli suomalainen juristi ja kuntajohtaja. Hän toimi Heinolan kaupunginjohtajana 1976–1994 ja Imatran kaupunginjohtajana 1994–1995.

Elämä

Jarkko Parosen vanhemmat olivat piiripäällikkö Toivo Paronen ja kansakoulunopettaja Eeva Turunen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kouvolan lyseosta vuonna 1961. Paronen suoritti oikeustieteen kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa 1967 ja sai varatuomarin arvon 1969. Hän työskenteli Imatran järjestysoikeuden pormestarina 1971–1974, Heinolan kaupunginsihteerinä 1974–1975 ja Heinolan kaupunginjohtajana 1976-1994. Vuonna 1994 Paronen siirtyi Imatran kaupunginjohtajaksi, jossa virassa hän oli syyskuussa 1995 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Sydänsairaus vaivasi Parosta kauan, sillä jo 37-vuotiaana hän sairasti sydäninfarktin, ja vuonna 1994 hän kävi läpi sepelvaltimo-ohitusleikkauksen. Paronen kuoli auto-onnettomuudessa.

Paronen oli 1980-luvun alusta saakka aktiivinen Savon radan oikaisun kannattaja, ja hänellä oli myöhemmin merkittävä osuus Lahden oikoradan linjauspäätöksen muodostumiseen ollessaan vuosina 1989–1994 Savon rata -projektin neuvottelukunnan puheenjohtajana. Imatran kaupunginjohtajana toimiessaan Paronen teki aktiivisesti yhteistyötä Svetogorskin kanssa ja oli käynnistämässä ajatusta Imatra-Svetogorsk-kaksoiskaupungista. Imatran seudulla Parosen työstä muistetaan yrittäjiltä ja asukkailta kiitosta saanut ”Heinolan malli” ilmaisesta pysäköinnistä.

Paronen oli puoluetaustaltaan sosialidemokraatti. Hän oli presidentin valitsijamiehenä 1982. Sotilasarvoltaan Paronen oli reservin yliluutnantti ja hän sai Suomen Leijonan Ritarikunnan I Luokan Ritarimerkin vuonna 1994.