Jantar

Jantar (engl. Yantar) oli neuvostoliittolainen vakoilusatelliittien perhe, jonka käyttö alkoi 1970-luvulla. Sen satelliitit kuvasivat strategisesti kiinnostavia kohteita ja palauttivat filmit kapseleissa takaisin maanpinnalle. Venäjä jatkaa näiden satelliittien käyttöä 2010-luvulla.

Tausta

Jantar-satelliittiohjelma korvasi Neuvostoliiton Zenit-vakoilusatelliitit. Yhdysvalloissa ne luokiteltiin neljännen sukupolven vakoilusatelliiteiksi.

Jantar 2K eli Feniks

Jantarit aloitti Jantar 2K -tyypin satelliitit. Ne olivat varustetut ohjausmoottorein, joiden avulla satelliitin rataa kyettiin muuttamaan, jotta kuvatietoa saataisiin mahdollisimman laajasti strategisesti mielenkiintoisista kohteista. Tähän satelliittiin kuului myös isompi paluukapseli, jonka mukana pudotettiin maanpinnalle kamera filmeineen. Lisäksi satelliitissa oli pienempiä kapseleita pelkkien filmien lähettämiseen maanpinnalle. Jantar 2K -satelliitin toiminta-aika oli 30 päivää.

Tämän satelliittityypin suunnittelutyö aloitettiin vuonna 1967 ja valmistus vuonna 1970. Ensimmäinen laukaisuyritys tehtiin Plesetskin kosmodromilta 23. maaliskuuta 1974. Laukaisu epäonnistui. Ensimmäinen avaruudessa toiminut Jantar-satelliitti oli Kosmos 697, joka laukaistiin Plesetskistä 13. joulukuuta 1974. Tämä satelliitti oli toiminnassa 12 päivän ajan, jonka jälkeen sen filmimateriaali palautui maanpinnalle. Satelliittien suuret valmistussarjat johtuivat niiden lyhyestä toiminta-ajasta - filmimäärä rajoitti niiden käyttöaikaa. Satelliittien kamerat palautettiin maahan paluukapseleissa ja niitä käytettiin useilla lennoilla.

Jantar 2K -satelliitteja laukaistiin avaruuteen aina vuoteen 1983 saakka. Niistä viimeinen oli Kosmos 1471, joka laukaistiin Plesetskin kosmodromilta 28. kesäkuuta 1983. Tämä satelliitti otti valokuvia tiedustelukäyttöön 30 päivän ajan.

Jantar 3KF

Jantar-3KF on vuonna 1969 tehty tutkielma kehitetystä versiosta. Tätä suunnitelmaa ei viety edes prototyyppituotantoon.

Jantar 4K2M eli Kobalt-M

Tämä versio, Jantar-4K2 kehitysversioineen, perustuu Jantar-4K1:n satelliittirunkoon. Se voidaan laukaista Sojuz-U -, Angara- ja Zenit-2 -kantoraketeilla, mutta laukaisuihin on käytetty yksinomaan Sojuz-U -kantoraketteja. Laukaisupaikkana käytetään Venäjän Plesetskin avaruuskeskusta ja satelliitit laukaistaan 170 - 370 km korkeuteen radalle, jonka inklinaatio on 62,8 - 67,2 astetta. Satelliitin kamera kuvaa maanpinnan kohteita. Kuvien erottelukyky on tiettävästi 30 cm luokkaa. Kobalt-M -satelliitin mukana on kaksi filmikapselia, jotka pudotetaan maanpinnalle toimintajakson päätyttyä. Satelliitin toiminta-aika on tyypillisesti 120 päivää. Kobalt-M -satelliitit ovat tiettävästi viimeisiä sotilaallisia satelliitteja, jotka palauttavat kuvamateriaalin kapseleissa maanpinnalle.

Ensimmäinen Kobalt-M -luokan tiedustelusatelliitti laukaistiin avaruuteen syyskuun 24. päivänä vuonna 2004. Se sai nimen Kosmos 2410. Tämän jälkeen avaruuteen on laukaistu viisi muuta Kobalt-M -luokan satelliittia, joista viimeisin Kosmos 2462 laukaistiin huhtikuun 16. päivänä vuonna 2010.

Jantar-sukupolvet

Satelliittiperhe	Niiden toinen nimi	GRAU-koodi	Ensimmäinen laukaisu	Viimeinen laukaisu	Lukumäärä	Huomautuksia
Jantar-1KFT	Kometa, Siluet	11F660	18.2.1981	2.9.2005	21
Jantar-2K	Feniks	11F624	23.5.1974	28.6.1983	30
Jantar-4K1	Oktan	11F693	27.4.1979	30.11.1983	12
Jantar-4K2	Kobal't	11F695	21.8.1981	25.2.2002	82
Jantar-4K2M	Kobal't-M	11F695M	24.9.2004	16.4.2010	6	Toiminnassa
Jantar-4KS1	Terilen	11F694	28.12.1982	21.12.1990	15
Jantar-4KS1M	Neman	17F117	10.7.1991	3.5.2000	9

Aiheesta muualla

• Jantar-satelliiteista
• Fourth Generation Reconnaissance Satellites
• Kobalt-M, Russian Space Web
• Soyuz rocket launches Russian military satellite