Avaa päävalikko
Jane Erkko vuonna 1976.

Jane Tuulikki Marianna Erkko[1][2](o.s. Airola; 9. maaliskuuta 1936 Helsinki16. maaliskuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen taitoluisteluvaikuttaja ja pitkäaikainen Sanoma Oyj:n hallituksen jäsen. Hän perusti vuonna 2002 miehensä Aatos Erkon kanssa Jane ja Aatos Erkon säätiön. Jane Erkko oli säätiön hallituksen varapuheenjohtaja sen perustamisesta kuolemaansa saakka.[3] Erkon alkuperäinen etunimi oli Tuulikki, mutta hän vaihtoi etunimensä Janeksi vuonna 1958.[2]

Erkko harrasti koululaisena innokkaasti kaunoluistelua ja seurasi myöhemmin kansainvälisiä luistelukilpailuja televisiosta. 1960-luvun alussa hän kummasteli suomalaisten luistelijoiden heikkoa menestystä siinä määrin, että Aatos Erkko käski vaimonsa ”tehdä asialle jotain”.[4] Helsinkiläisseurat eivät innostuneet tarjotusta avusta, joten Erkot perustivat kaunoluistelujaoksen Helsingin Jalkapalloklubille.[4] Jaos itsenäistyi vuonna 1972 Helsingin Taitoluisteluklubiksi, ja Jane Erkko oli sen puheenjohtaja seuran perustamisesta vuoteen 1985 asti ja vuosina 1987–1990.[4]

Erkon tavoitteena oli saada suomalaisluistelija EM-kisoissa kymmenen parhaan joukkoon.[4] Seuraan palkattiin itävaltalainen valmentaja Rudolf Zettelmann, joka halusi luistelijoiden aloittavan harjoittelun varhain.[5] Alle kymmenvuotiaita lapsia kutsuttiin lehti-ilmoituksella harjoitusten pariin.[4] Ilmoitus sai Helsingin jäähalliin 300 nuorta luistelijaa, muiden muassa Kristiina ”Tintti” Wegeliuksen.[4] Erkon pyrkimyksenä ja saavutuksena oli tuoda alkuvaiheessa luisteluvalmentajia ulkomailta, kouluttaa suomalaisia valmentajia ja viedä suomalaisia lahjakkaita nuoria Yhdysvaltoihin huippuvalmentajien oppilaiksi.[4]

Erkon ansiona pidetään myös menestyneiden luistelijoiden saamista Suomeen näytöksiin. Hän korosti kansainvälisten suhteiden tärkeyttä ja teki suomalaista taitoluistelua ulkomailla tunnetuksi siinä määrin, että Suomessa järjestettiin taitoluistelun EM-kilpailut 1977 ja MM-kilpailut 1983.[4] Erkko teki töitä myös 1993 EM-kilpailujen ja 1999 MM-kilpailujen järjestelytoimikunnissa. Vuonna 1995 ponnistelu taitoluistelun hyväksi tuotti ensimmäiset kansainväliset mitalit pitkästä aikaa, kun jäätanssiparina kilpailleet Susanna Rahkamo ja Petri Kokko saavuttivat EM-kultaa ja MM-hopeaa.[4]

Erkko oli tutustunut Yhdysvalloissa muodostelmaluisteluun ja toi lajin Suomeen 1980-luvulla.[4] Hänen mielestään muodostelmaluistelussa oli potentiaalia: kaikki yksinluistelijat eivät mahdu terävimpään kärkeen, mutta muodostelmaluistelussa luistelija säilyy lajin harrastajana pitkään.[6]

Erkko toimi Suomen Taitoluisteluliiton hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana 1968–1990.[3] Tuona aikana luotiin taitoluisteluun kilpailusäännöt ja luotiin pohja nykyiselle tuomarityöskentelylle. Erkko vetäytyi aktiivisesta toiminnasta taitoluistelussa 2000-luvun taitteessa.[4]

Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Jane Erkolle Pro Urheilu -mitalin vuonna 2013.[7] Hänelle on myönnetty myös Suomen Taitoluisteluliiton kultainen ansiomitali (1980) ja Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi (1990). Suomen Leijonan ansioristin Erkko sai 1977.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Erkko Jane Tuulikki Marianna HS:n Verokoneessa – Tulotiedot vuodesta 1999 - Helsingin Sanomat Verokone - Helsingin Sanomat. Viitattu 14.6.2019.
  2. a b Tuulikki Airolan nimenmuutosilmoitus. Helsingin Sanomat, 10.9.1958. Sanoma Osakeyhtiö.
  3. a b c Savela, Heleena: Jane Erkko on kuollut HS.fi. 17.3.2014. Viitattu 29.10.2015.
  4. a b c d e f g h i j k Kajas-Virtanen, MIla: Jane Erkko 1936-2014 17.3.2014. Suomen Taitoluisteluliitto ry. Viitattu 22.3.2014.
  5. Vallankumouksellinen Jane Erkko Urheilulehti.fi. 19.1.2009. Viitattu 29.10.2015.
  6. Muodostelmaluistelu pähkinänkuoressa (pdf) Suomen Taitoluisteluliitto ry. Viitattu 29.10.2015.
  7. Ministeri Arhinmäki jakoi Pro Urheilu -tunnustukset 3.12.2013. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 22.3.2014.