Jalkaväkirykmentti 28 (jatkosota)

Jalkaväkirykmentti 28 (JR 28) oli jatkosodan Suomen maavoimien rykmentti, jonka Savonlinnan suojeluskuntapiiri perusti sen jälkeen, kun 17. kesäkuuta 1941 oli annettu kutsu ylimääräisiin kertausharjoituksiin, pääosin Kerimäen-Savonlinnan-Rantasalmen-Joroisten-Jäppilän alueen reserviläisistä. Rykmentti liitettiin 2. divisioonaan.

Jalkaväkirykmentti 28
Toiminnassa	1941 - 1942
Valtio	Suomi
Puolustushaarat	Maavoimat
Aselajit	Jalkaväki
Infobox OK

Perustaminen

• Esikunta
• Esikuntakomppania
• I pataljoona (I/JR 28)
• II pataljoonan (II/JR 28) miehistö oli suurelta osin kotoisin Rantasalmelta ja sen lähikunnista.
• III pataljoonan (III/JR 28) henkilöstön pääosan kotipaikka oli Joroinen, Jäppilä ja Varkaus.
• 13. komppania eli kranaatinheitinkomppania (13./JR 28)
• 14. komppania eli tykkikomppania (14./JR 28)
• Kolonna (Kol./JR 28)

Puolustusvoimien materiaalitilanne oli jatkosodan alkaessa huomattavasti parempi kuin talvisodan alussa, mutta kenttäarmeijan rykmentit eivät käytännössä kuitenkaan tulleet varustetuiksi kaikin osin määrävahvuuksien mukaisiksi.

Komentaja(t)

JR 28

• eversti Torsti Kotilainen 17. kesäkuuta 1941 - 3. huhtikuuta 1942

II/JR 28

• kapteeni Eino Kuvaja
• kapteeni Tuomas Hyttinen

Keskittäminen

Jalkaväkirykmentti 28 keskitettiin tulevalle, suunnitellun puolustustehtävän mukaiselle, toiminta-alueelleen 21.-23. kesäkuuta 1941. Toiminta-alue sijoittui noin 15 kilometriä valtakunnan rajasta länteen. Sen itäpuolelle oli ryhmittyneenä Jalkaväkirykmentti 7.

Suomen poliittinen johto totesi Suomen olevan sodassa 25. kesäkuuta 1941.

Jatkosodan hyökkäysvaihe

Rykmentti siirtyi yöllä 28.-29. kesäkuuta 1941 saatuaan käskyn siirtyä hyökkäysvalmiusasemiin jalkaväkirykmentti 7:n Tarnalassa olevien asemien läpi aivan valtakunnan rajan tuntumaan. Sen yksiköt ylittivät 30. kesäkuuta klo 19 alkaen valtakunnan rajan. Yön aikana joukot etenivät Pieni-Iijärven - Kurkijärven - Joutsenlammen alueelle, jonne vihollinen pysäytti hyökkäyksen. Rykmentin II pataljoona (II/JR 28) eteni noin 3 kilometriä itään Kurkelanjärven - Pienen-Iijärven väliselle kannakselle, jossa eteneminen pysähtyi hetkeksi puna-armeijan joukkojen varustettuihin asemiin.

Hyökkäystä jatkettiin 1. heinäkuuta tavoitteena lyödä alueella olevat puna-armeijan joukot. Hyökkäys johti vihollisjoukkojen perääntymiseen aina noin kymmenen kilometrin päähän taistelualueesta. Puolen yön aikaan miehitettiin Parikankylän alue ja hyökkäystä jatkettiin siitäkin noin neljä kilometrin päässä olevan Sikopohjan alueelle mainitusta kylästä pohjoiseen.

2. heinäkuuta annetun divisioonan komentajan käskyn mukaan rykmentin tuli edetä divisioonan vastuualueen pohjoisosassa Jaakkiman suuntaan, mikä edellytti asteittaista siirtymistä divisioonan lohkon keskiosista kohti pohjoista. Seuraavana päivänä annettu käskyn tarkennus edellytti Ristilahden valtaamista. Rykmentin joukkoja järjestettiin uudelleen ja täydennettiin 5. heinäkuuta annettujen käskyjen toteuttamiseksi. Samaan aikaan tykistö tulitti Ristilahden aluetta.

Puna-armeijan joukot valmistautuivat 6. heinäkuuta ulosmurtautumiseen uhkaavasta asemastaan. Illalla vihollinen alkoikin kuljettaa vesiteitse joukkojaan pois alueelta ja samanaikaisesti keskitti muitakin yksiköitään rykmentin II pataljoonan lähialueille. Varhain seuraavana aamuna vihollinen aloitti ulosmurtautumisensa, jota II pataljoonan harva miehitys ei rykmentin sille alistamista kahdesta jääkärijoukkueesta ja panssariautosta huolimatta kyennyt estämään. Vihollisjoukot alkoivat valua pois osittaisesta saarrostuksestaan. Taisteluvastuu siirtyi rykmentin III pataljoonan (III/JR 28) alueelle. Tämän jälkeen rykmentin osalta taistelut laantuivat lähinnä paikallisiksi partiokahakoiksi ja tykistötoiminnaksi aina heinäkuun loppuun asti.

Lakkauttaminen

Rykmentti lakkautettiin maaliskuussa 1942.

Lähteet

• Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
• Olavi Antila (toim.): 2. Divisioonan historiikki. Pori: Etelä-Suomen kustannus OY, 1975. ISBN 951-9064-08-7.