Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1990
Vuoden 1990 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Italiassa. Turnauksen voitti Saksan liittotasavalta, joka kukisti loppuottelussa Argentiinan maalein 1–0.
1990 FIFA World Cup | |
---|---|
Italia '90 | |
![]() |
|
Joukkueet | 24 |
106 karsijasta | |
Isäntämaa |
![]() |
Ajankohta |
8. kesäkuuta – 8. heinäkuuta 1990 |
Mitalistit | |
– ![]() |
![]() |
– ![]() |
![]() |
– ![]() |
![]() |
Ottelut | 52 |
Maalit | 115 (2,21 per ottelu) |
Yleisö | 2 516 348 (48 391 per ottelu) |
Maalintekijä |
![]() |
Paras pelaaja |
![]() |
← 1986
1994→ |
Finaalin moni katsoi kuvastaneen kisoja kokonaisuudessaan: Turnauksessa tehtiin vain 115 maalia 52 ottelussa (keskimäärin 2,21 per ottelu), mikä oli kaikkien aikojen alhaisin lukema. Punaisia kortteja jaettiin peräti 16 kappaletta ja varoituksia 164 kappaletta, mitkä olivat ennätysmääriä. Kisojen pelillinen anti jäi kokonaisuutena odotettua alhaisemmaksi. Loppuottelunkin ainoa maali syntyi rangaistuspotkusta. Argentiina oli sinnittellyt loppuotteluun asti heikohkoksi arvioidulla pelillä muun muassa rangaistuspotkukilpailujen kautta. Puolustusvoittoisuuden ja vähämaalisuuden katsottiin näivettävän jopa koko lajia, mikä ajoi Kansainvälisen jalkapalloliiton sääntötarkistuksiin. Muun muassa hyökkäävän joukkueen pelaajien koskemattomuuteen tultaisiin kiinnittämään jatkossa enemmän huomiota.
Italia oli eräs turnauksen suosikeista. Välierissä Italia kuitenkin putosi finaalista juuri Argentiinalle rangaistuspotkukilpailussa. Azeglio Vicinin valmentama isäntäjoukkue otti lopulta pronssiset mitalit voittamalla Englannin.
Turnauksen ilopilleri oli Kamerunin joukkue, joka kokeneen kapteeninsa Roger Millan johdolla eteni puolivälieriin, joissa kuitenkin hävisi Englannille jatkoajalla.
Turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittiin Italian hyökkääjä Salvatore Schillaci. Muita näkyviä pelaajia olivat muun muassa Saksan Lothar Matthäus, Andreas Brehme ja Jürgen Klinsmann, Kamerunin Roger Milla, Englannin Paul Gascoigne Jugoslavian Drajan Stojkovic sekä Tshekkoslovakian Tomas Skuhravy.[1] Edellisten kisojen paras pelaaja, Argentiinan Diego Maradona ei Italiassa tehnyt yhtään maalia, mutta kunnostautui joukkueensa johtohahmona ja pelintekijänä.
Turnauksen kulkuMuokkaa
AlkulohkotMuokkaa
Maailmanmestaruuskilpailut alkoivat yllätyksellä, kun avausottelussa Kamerun voitti hallitsevan maailmanmestari Argentiinan 1-0. Romania varmisti jatkopaikkansa 2-0 voitolla Neuvostoliitosta. Kamerun voitti sensaatiomaisesti alkulohkonsa ja Argentiina selvisi vasta kolmantena jatkoon.
Italia oli yksi suosikeista, ja joukkue vastasikin odotuksiin . Italia varmisti lohkovoiton Tshekkoslovakiaa vastaan Salvatore Schillacin ja Roberto Baggion maaleilla. Tshekkoslovakia vei lohkon toisen sijan voittamalla Itävallan ja USA:n.
Brasilia eteni Italian tavoin alkulohkosta jatkoon puhtaalla pelillä, tosin se voitti jokaisen ottelunsa vain niukasti maalin erolla. Costa Rica selvisi jatkoon voitettuaan yllättäen Skotlannin 1-0. Pahasti joutui pettymään myös Ruotsi, joka hävisi kaikki kolme alkulohko-otteluaan maalein 1–2.
Saksan liittotasavalta oli vakuuttava alusta lähtien. Saksa kaatoi avausottelussaan Jugoslavian 4-1, seuraavaksi Yhdistyneet Arabiemiirikunnat 5-1 ja voitti alkulohkonsa maalierolla 10-3. Jugoslaviaa pidettiin turnauksen "mustana hevosena" ja joukkue oli lohkonsa toiseksi paras. Kolumbia eteni neljännesvälieriin venyessään viime hetken tasapeliin Saksaa vastaan.
Minkään lohko E:n joukkueen otteet eivät vakuuttaneet. Jatkon pääsivät lopulta Espanja, Belgia ja Uruguay.
F-lohko oli eräs turnauksen heikkotasoisimmista; siinä tehtiin vain seitsemän maalia. Englanti paransi peliään lopulta sen verran, että selviytyi lohkovoittajaksi. Irlanti taisteli myös pudostuspeleihin. Hollanti oli eräs MM-kisojen suurimpia pettymyksiä. Vuoden 1988 Euroopan mestari ei voittanut turnauksessa otteluakaan ja selvisi alkulohkostaan vasta kolmantena jatkoon.
NeljännesvälierätMuokkaa
Saksan liittotasavallan ja Hollannin kohtaaminen pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella oli eräs kisojen harvoja hyvätasoisia otteluita. Frank Rijkaard nahisteli Rudi Völlerin kanssa 24. minuutilla, minkä seurauksena molemmat ajettiin ulos. Saksa oli lopulta parempi Jürgen Klinsmannin ja Andreas Brehmen maaleilla 2-1.
Italia jatkoi puhtaalla pelillä myös Uruguayta vastaan; kisojen isäntämaa voitti maalein 2-0 .
Brasilia joutui jälleen pettymään, vaikka hallitsi ensimmäistä pudotuspeliotteluaan Argentiinaa vastaan mielin määrin: Argentiinan Claudio Caniggia pääsi tekemään vastaiskusta voittoon riittäneen maalin, joka jäi ottelun ainoaksi.
Espanja kärsi tehottomuudesta, ja hävisi Jugoslavialle 1-2. Tshekkoslovakia kaatoi Costa Rican vaivatta 4-1. Tomas Skuhravy teki ottelussa hattutempun. Irlanti voitti maalittomana päättyneen ottelun jälkeen voitti Romanian rangaistuspotkukilpailussa.
Kamerun eteni jatkoon Roger Millan kahdella maalilla, joista jälkimmäinen syntyi Kolumbian maalivahti Rene Higuitan riskialttiin pelaamisen seurauksena. Englanti voitti Belgian 1-0; maalin teki jatkoajan viimeisellä minuutilla David Platt Paul Gascoignen keskityksestä.
PuolivälierätMuokkaa
Puolivälieristä mitalipeleihin etenivät odotetusti Saksan liittotasavalta sekä Italia. Saksa voitti Tshekkoslovakian 1-0 Lothar Matthäuksen rangaistuspotkumaalilla, ja Italia oli samoin lukemin Irlantia parempi. Ottelukierros jäi vähämaaliseksi ja koko kisoja leimannut puolustusvoittoisuus korostui.
Argentiinan ja Jugoslavian välinen tapahtumaköyhä ottelu oli jatkoajankin jälkeen lukemissa 0-0. Rangaistuspotkukilpailussa kolme argentiinalaista onnistui Jugoslavian kahta vastaan, mikä toi Argentiinalle jatkopaikan.
Kamerun oli lähellä yllätystä ja johti vielä 82. minuutilla Englantia vastaan, mutta Gary Lineker tasoitti rangaistuspotkusta. Jatkoajalla Englanti sai otteen pelistä, ja Lineker viimeisteli pilkulta lukemiksi 3-2.
VälierätMuokkaa
Italia oli edennyt välieriin asti päästämättä maaliakaan ja oli ennakkosuosikki myös Argentiina vastaan. Italia siirtyi 17. minuutilla Schillacin maalilla johtoon. Argentiina kuitenkin tasoitti 67. minuutilla ja ottelu eteni jatkoajan jälkeen rangaistuspotkukilpailuun. Siinä Argentiinan maalivahti Sergio Goycochea torjui kaksi italialaisvetoa ja Argentiina eteni loppuotteluun maalein 4-3.
Saksan lja Englannin välierä oli tasaisen kamppailun jälkeen lukemissa 1-1. Rangaistuspotkukilpailussa kaikki saksalaiset onnistuivat.
Pronssiottelu Italian ja Englannin välillä oli hyvätasoinen ja siisti. Schillaci varmisti maalikuninkuutensa 85. minuutilla rangaistuspotkusta, kun Italia otti pronssia maalein 2-1.
LoppuotteluMuokkaa
Vuoden 1990 MM-finaalia ei ole yleisesti pidetty arvokkaana päätöksenä turnaukselle. Saksan liittotasavalta hallitsi kenttätapahtumia mielin määrin Argentiinan tyytyessä vain puolustamaan. Kaksi argentiinalaista ajettiin ottelussa kentältä, ja peliä leimasivat kyynisyys ja väkivaltaiset otteet. Ratkaisu nähtiin ottelun 85. minuutilla, kun Andreas Brehme laukaisi rangaistuspotkusta Saksalle 1-0 voittomaalin.
StadionitMuokkaa
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: kapasiteetit |
Rooma | Milano | Napoli | Torino |
---|---|---|---|
Stadio Olimpico | San Siro | Stadio San Paolo | Stadio delle Alpi |
Kapasiteetti: 84,800 | Kapasiteetti: 83,407 | Kapasiteetti: 83,311 | Kapasiteetti: 71,362 |
Bari | Verona | ||
Stadio San Nicola | Stadio Marcantonio Bentegodi | ||
Kapasiteetti: 58,270 | Kapasiteetti: 43,216 | ||
Firenze | Cagliari | ||
Stadio Artemio Franchi | Stadio Sant'Elia | ||
Kapasiteetti: 49,000 | Kapasiteetti: 44,200 | ||
Bologna | Udine | Palermo | Genova |
Stadio Renato Dall'Ara | Stadio Friuli | Stadio La Favorita | Stadio Luigi Ferraris |
Kapasiteetti: 41,200 | Kapasiteetti: 42,311 | Kapasiteetti: 40,632 | Kapasiteetti: 44,800 |
AlkulohkotMuokkaa
Lohko AMuokkaa
|
|
Lohko BMuokkaa
|
|
Lohko CMuokkaa
|
|
Lohko DMuokkaa
|
|
Lohko EMuokkaa
|
|
Lohko FMuokkaa
|
|
PudotuspelitMuokkaa
Neljännesvälierät | Puolivälierät | Välierät | Loppuottelu | |||||||||||
25. kesäkuuta - Rooma | ||||||||||||||
Italia | 1 | |||||||||||||
30. kesäkuuta – Rooma | ||||||||||||||
Uruguay | 0 | |||||||||||||
Italia | 1 | |||||||||||||
25. kesäkuuta - Genova | ||||||||||||||
Irlannin tasavalta | 0 | |||||||||||||
Romania | 0 (4) | |||||||||||||
3. heinäkuuta – Napoli | ||||||||||||||
Irlannin tasavalta (rp) | 0 (5) | |||||||||||||
Italia | 1 (3) | |||||||||||||
26. kesäkuuta - Verona | ||||||||||||||
Argentiina (rp) | 1 (4) | |||||||||||||
Espanja | 1 | |||||||||||||
30. kesäkuuta - Firenze | ||||||||||||||
Jugoslavia (ja) | 2 | |||||||||||||
Jugoslavia (rp) | 0 (2) | |||||||||||||
24. kesäkuuta - Torino | ||||||||||||||
Argentiina | 0 (3) | |||||||||||||
Brasilia | 0 | |||||||||||||
8. heinäkuuta – Rooma | ||||||||||||||
Argentiina | 1 | |||||||||||||
Argentiina | 0 | |||||||||||||
24. kesäkuuta - Milano | ||||||||||||||
Länsi-Saksa | 1 | |||||||||||||
Länsi-Saksa | 2 | |||||||||||||
1. heinäkuuta - Milano | ||||||||||||||
Alankomaat | 1 | |||||||||||||
Länsi-Saksa | 1 | |||||||||||||
23. kesäkuuta – Bari | ||||||||||||||
Tšekkoslovakia | 0 | |||||||||||||
Tšekkoslovakia | 4 | |||||||||||||
4. heinäkuuta - Torino | ||||||||||||||
Costa Rica | 1 | |||||||||||||
Länsi-Saksa (rp) | 1 (4) | |||||||||||||
26. kesäkuuta - Bologna | ||||||||||||||
Englanti | 1 (3) | Pronssiottelu | ||||||||||||
Englanti (ja) | 1 | |||||||||||||
1. heinäkuuta - Napoli | 7. heinäkuuta - Bari | |||||||||||||
Belgia | 0 | |||||||||||||
Englanti (ja) | 3 | Italia | 2 | |||||||||||
23. kesäkuuta - Napoli | ||||||||||||||
Kamerun | 2 | Englanti | 1 | |||||||||||
Kamerun (ja) | 2 | |||||||||||||
Kolumbia | 1 | |||||||||||||
Parhaat maalintekijätMuokkaa
6 maalia
5 maalia
4 maalia
3 maalia
Katso myösMuokkaa
- Virallinen kisapallo Adidas Etrusco Unico
LähteetMuokkaa
- ↑ Titta et. al. (toim.): Mitä Missä Milloin 1991. Kansalaisen vuosikirja, s. 445-447. Otava, 1991.
- ↑ Players - Top goals FIFA. Viitattu 20.9.2015. (englanniksi)