Jakov Kreitsberg

venäläis-yhdysvaltalainen kapellimestari

Jakov Kreitsberg (ven. Яков Крейцберг, engl. Yakov Kreizberg; 24. lokakuuta 1959 Leningrad15. maaliskuuta 2011 Monte Carlo) oli neuvostoliittolaissyntyinen yhdysvaltalaistunut kapellimestari. Hän opiskeli Leningradin konservatoriossa Ilja Musinin johdolla. Hänen veljensä, kapellimestarina itsekin tunnettu Semjon Bytškov lähti Neuvostoliitosta vuonna 1975. Hänen isänsä May Bytškov oli huomattava sotatieteilijä, jonka ei olisi sallittu poistuvan maasta. Kreitsbergin vanhemmat erosivat, ja tämä mahdollisti Kreitsbergin ja hänen äitinsä lähdön New Yorkiin vuonna 1976. Neuvostoviranomaiset eivät antaneet Kreitsbergin viedä maasta ulos mitään käsin kirjoitettua materiaalia. Tämän johdosta hänen säveltämänsä teokset, joista osa oli esitettykin, jäivät kateisiin. Hänellä oli Yhdysvaltain kansalaisuus vuodesta 1982.[1]

Kreitsbergin hautakivi Zentralfriedhofissa, Itävallan kunniakansalaisille varatulla alueella

Kreitsberg työskenteli Yhdysvaltoihin saavuttuaan Leonard Bernsteinin kanssa. Hän voitti Michiganissa Eugene Ormandy -palkinnon ja vuonna 1986 Leopold Stokowski -orkesterinjohtokilpailun. Vuosina 1985–88 Kreitsberg johti Mannes Collegen orkesteria New Yorkissa. Pian hän palasi Eurooppaan, jossa hän työskenteli Itä-Saksan oopperataloissa ja vuodesta 1994 alkaen Berliinin Komische Operissa. Hän teki Glyndebournen oopperafestivaalin -debyyttinsä vuonna 1992 johtamalla Jenůfan esityksen. Samana vuonna Kreitsberg teki ensimmäisen esiintymisensä Lontoossa ja vuonna 1993 hän johti Proms-festivaalissa Pjotr Tšaikovskin Pateettisen sinfonian ja Frédéric Chopinin toisen pianokonserton esitykset. Vuonna 1994 hän debytoi Englannin kansallisoopperassa johtamalla Ruusuritarin esityksen, ja samana vuonna hän esiintyi uudelleen Promsissa.[1]

Kreitsberg toimi Bournemouthin sinfoniaorkesterin pääkapellimestarina vuosina 1995–2000. Tässä asemassa hän muun muassa tilasi uusia teoksia Pēteris Vasksilta ja Judith Binghamilta. Hän myös vei orkesterin sen ensimmäiselle Yhdysvaltain-kiertueelle, johon kuului muun muassa esiintyminen Carnegie Hallissa. Vuonna 2003 Kreitsberg aloitti seitsemän vuotta kestäneen toimintansa Alankomaiden filharmonisen orkesterin pääkapellimestarina. Hän sai vuosien ajan hoitoja syöpäsairauteen, mutta jatkoi työtään kapellimestarina ja toimi vielä Monte-Carlon filharmonisen orkesterin taiteellisena johtajana.[1]

Kreitsberg oli naimisissa kapellimestari Amy Anderssonin kanssa, ja pariskunnalla oli kaksi poikaa.[1]

Lähteet

muokkaa