Jakob Axel Levonius
Jakob Axel Levonius (21. helmikuuta 1861 Suomussalmi – 27. helmikuuta 1932 Helsinki) oli kanslianeuvos, pankinjohtaja, pankkiylitarkastaja ja valtiopäiväedustaja.[1]
Levoniuksen vanhemmat olivat henkikirjoittaja Konstantin Levonius ja Maria Charlotta Aejmelaeus ja puoliso vuodesta 1889 Eva Aejmelaeus (s. 1865). Valmistuttuaan juristiksi hän muutti Ouluun, josta hänet valittiin porvarissäädyssä valtiopäiville 1897, 1899 ja 1900.[2] Tornion kaupungin pormestarina Levonius toimi lyhyen aikaa 1904, kunnes siirtyi Kansallis-Osakepankin johtokunnan jäseneksi. Pankissa hän työskenteli parikymmentä vuotta, toimien laki- ja hallintoasioiden mutta myös luototuksen ja yhteiskuntasuhteiden parissa. Hän toimi myös pankkialan kehitys- ja yhteistyössä, kuten shekkilakikomitean puheenjohtajana ja 1912-1918 Suomen Liikemies-Yhdistyksen puheenjohtajana ja sen perustaman Kauppalehden hallinnossa. Levoniuksen toiminta 1918 perustetun Keskuskauppakamarin varapuheenjohtajana kymmenen vuoden ajan oli erittäin merkittävä, pankissa häntä kutsuttiinkin lempinimellä ”Kauppakamari”. Eläkkeelle jäätyään Levonius toimi vielä muutaman vuoden pankkitarkastusviraston johtajana eli pankkiylitarkastajana.[1] Kanslianeuvoksen arvonimi hänelle myönnettiin 1931.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Vesikansa, Jyrki: ”Jakob Axel Levonius”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 106–107. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 188–189. Helsinki: Otava, 1921.
Aiheesta muualla muokkaa
- LEVONIUS Jakob Axel. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu. Viitattu 23.1.2016.