Jacobus Henricus van ’t Hoff
alankomaalainen fyysikko ja kemisti
Jacobus Henricus van 't Hoff (30. elokuuta 1852 – 1. maaliskuuta 1911) oli alankomaalainen fyysikko ja kemisti. Hän sai vuonna 1901 myönnetyn ensimmäisen Nobelin kemianpalkinnon työstään kemiallisen dynamiikan ja osmoottisen paineen parissa.[1] Lisäksi hän tutki stereokemiaa[2] ja kemiallista tasapainoa, määritellen mm. tasapainovakion käsitteen.[3]. Van 't Hoff oli myös perustamassa nykyaikaista fysikaalista kemiaa.[4] Häntä pidetään yhtenä suurimmista kemisteistä Antoine Lavoisierin, Louis Pasteurin ja Friedrich Wöhlerin rinnalla.
Jacobus Henricus van 't Hoff | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 30. elokuuta 1852 Rotterdam, Alankomaat |
Kuollut | 1. maaliskuuta 1911 Steglitz, Saksa |
Kansalaisuus | Alankomaalainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Utrecht-yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Eduard Mulder |
Oppilaat | Ernst Julius Cohen |
Tutkimusalue |
Fysiikka Kemia |
Tunnetut työt | Kemiallinen dynamiikka |
Palkinnot | Nobelin kemianpalkinto (1901) |
Lähteet
muokkaa- ↑ John Hudson: Suurin tiede – kemian historia, s. 387. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5
- ↑ Hudson, s. 224–225
- ↑ Hudson, s. 315–316
- ↑ Jacobus van't Hoffin elämäkerta Nobel-säätiö. Viitattu 24.7.2010.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jacobus Henricus van ’t Hoff Wikimedia Commonsissa