Jaakko Rantanen
Jaakko Johannes Rantanen (25. lokakuuta 1927 Turku – 21. lokakuuta 1976 Sysmä) oli suomalainen ammattiyhdistysjohtaja joka johti Suomen Ammattijärjestö SAJ:ta 1966–1972 ja oli keskeisesti mukana 1960-luvulla SAK:n ja SAJ:n välisessä valtakamppailussa.
Turkulainen Rantanen tuli ylioppilaaksi Turun lyseosta 1946 ja valmistui opiskeltuaan Turun yliopistossa ja Åbo Akademissa filosofian kandidaatiksi 1953. Opiskeluaikanaan Rantanen teki monia opintomatkoja sekä Eurooppaan että Yhdysvaltoihin. Hän oli jo nuoresta pitäen mukana SDP:n paikallisessa toiminnassa ja hoiti useita luottamustehtäviä. Vuonna 1953 Rantanen nimitettiin SAK:n opintosihteeriksi ja 1957 sihteeriksi. SDP:n hajottua Rantanen liittyi aluksi skogilaisten ryhmään mutta 1959 hän yhdessä toisen toimitsijan, Olavi Järvelän, kanssa siirtyi leskisläisten leiriin. Samoihin aikoihin skogilaiset saivat SAK:n hallintaansa kommunistien avulla ja uusi SAK:n puheenjohtaja Vihtori Rantanen (ei sukua Jaakko Rantaselle) erotti kesällä 1960 Jaakko Rantasen, Järvelän ja muut niin sanotun sihteerijuntan jäsenet SAK:sta.
Sihteerijuntta oli saanut ennen potkuja hallintaansa merkittävän osan SAK:n omaisuudesta ja alkoi lisäksi kerätä taloudellista tukea sekä kotimaan työnantajilta että myös ulkomailta eri tahoilta muun muassa Ruotsin ammattiliittojen keskusjärjestöltä LO:lta ja joidenkin maiden tiedustelupalveluilta. Rahat kulkivat Järjestötuki ja Järjestöhuolto nimisten yhdistysten kautta joita Rantanen ja Järvelä valvoivat. Tarvittaessa Rantanen kävi myös rahanhakumatkoilla Ruotsissa ja Sveitsissä.
Uusi SAK:n kanssa kilpaileva keskusjärjestö SAJ perustettiin marraskuussa 1960 ja Rantasesta tuli sen pääsihteeri ja Järvelästä taloudenhoitaja. SAJ:n puheenjohtajana toimi Kutoma- ja neuletyöväen liiton puheenjohtaja Veikko Oksanen oman toimensa ohella, käytännössä kuitenkin Rantanen ja Järvelä johtivat SAJ:ta alusta lähtien. SAJ:n toiminta lähti vauhdilla liikkeelle mutta se ei kuitenkaan onnistunut saamaan jäsenikseen kaikkia SAK:sta eronneita liittoja ja suurimmillaankin SAJ:n liittojen jäsenmäärä oli vain noin puolet SAK:n liittojen jäsenmäärästä.
Kun professori Heikki Wariksen johdolla alettiin syksyllä 1964 neuvotella SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen yhdistämisestä erotti SAJ:n valtuusto puheenjohtaja Veikko Oksasen marraskuussa 1965 koska tämä oli osallistunut Wariksen ryhmän neuvotteluihin. Olavi Aarnio toimi tämän jälkeen SAJ:n puheenjohtajana kunnes Jaakko Rantanen valittiin tehtävään 1966. Jäsenliitot alkoivat kuitenkin painostaa SAJ:ta toimimaan keskusjärjestöjen eheyttämisen puolesta. SAJ:n neuvotteluasemaa heikensi vielä järjestön tutkimusjohtajan Niilo Koljosen syksyllä 1967 tekemä paljastus SAJ:n saamasta taloudellisesta tuesta Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelulta CIA:lta.
SAJ olisi halunnut että vain keskusjärjestöt yhdistetään ja jäsenliitot sopisivat itsenäisesti omista yhdistymisistään mutta uudessa tilanteessa SAK:n ajama jäsenliittojen yhdistäminen teollisuusliittoperiaatteella suurimpaan alalla toimivaan liittoon ennalta sovitun aikataulun mukaan voitti. Kesäkuussa 1969 uusi Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK aloitti toimintansa ja saman vuoden syksyllä sovittiin keskusjärjestöjen välillä SAJ:n toiminnan lopettamisesta minkä oli määrä tapahtua kahden vuoden sisällä.
Rantanen ja Järvelä pysyivät eheytyksen jälkeenkin SAJ:n rahoituksesta vastanneiden Järjestötuen ja Järjestöhuollon johdossa. SAJ:n varat siirrettiin ennen järjestön lopettamista eri säätiöille joita Rantanen ja Järvelä myös hallitsivat. Jaakko Rantanen siirtyi SAJ:n toiminnan loputtua Enso-Gutzeit Oy:n palvelukseen ja Olavi Järvelä jäi eläkkeelle. Lokakuussa 1976 Rantanen ja Järvelä saivat molemmat surmansa Sysmässä kun heidän autonsa törmäsi kallioleikkaukseen.