Jaakko Pärssinen

Jaakko Pärssinen (25. heinäkuuta 1872 Kuolemajärvi1957 Hyvinkää) oli suomalainen opettaja, kansakouluntarkastaja ja filosofian tohtori, joka toimi sisällissodan aikana Suomen kansanvaltuuskunnan kouluneuvoston johtajana. Pärssinen oli yksi harvoista opettajista, joka oli avoimesti punaisten puolella. Hänen puolisonsa oli kansanedustaja Hilja Pärssinen.

ElämäMuokkaa

Varhaiset vuodetMuokkaa

Kuolemajärven Pihkalan kylässä syntyneen Pärssisen vanhemmat olivat Viipurin pitäjän Samolasta kotoisin ollut Nikodemus Pärssinen (1823-1890) ja Regina Laasonen (s. 1828).[1] Pärssinen valmistui Sortavalan seminaarista kansakoulunopettajaksi vuonna 1896, jonka jälkeen hän työskenteli opettajana Pohjassa ja vuodesta 1900 lähtien Viipurin maalaiskunnan Talikkalassa. Pärssinen opiskeli myös Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui filosofian maisteriksi 1906. Hänen puolisonsa Hilja Pärssinen valittiin kansanedustajaksi vuonna 1907, jolloin pariskunta muutti Helsinkiin. Pärssinen toimi opettajana Sörnäisten yhteiskoulussa ja työskenteli myöhemmin kansakouluntarkastajana Lohjalla, Mikkelissä ja Rautalammilla.[2] Vuonna 1910 Pärssinen sai painoluvan väitöskirjalleen, mutta väitöstilaisuus peruuntui pitkään kestäneen kirjapainotyöntekijöiden lakon vuoksi.[3]

SisällissotaMuokkaa

Pärssinen oli mukana työväenliikkeen toiminnassa jo vuosisadan vaihteesta lähtien vaikuttaen muun muassa lyhytikäiseksi jääneessä Sosialidemokraattisessa Opettajaliitossa.[4] Sisällissodan aikana Pärssinen oli Suomen kansanvaltuuskunnan valistusasiain osaston alaisen kouluneuvoston johtaja. Koulutoimen ylihallituksen korvaajaksi perustettuun kouluneuvostoon kuuluivat hänen ohellaan Y. K. Laine, Riku Penttinen ja Hulda Salmi.[5]

Sodan kääntyessä punaisille tappiolliseksi Pärssiset pakenivat maalis–huhtikuun vaihteessa Pietariin aikomuksenaan jatkaa sieltä Yhdysvaltoihin. Parin viikon kuluttua Pärssiset majailivat Moskovassa Hotelli Luxissa ja yrittivät Siperian kautta Pohjois-Amerikkaan, mutta Venäjän sisällissodan raivotessa eivät päässeet Jekaterinburgia pidemmälle. Pariskunta päätyi lopulta Sarapulin kautta takaisin Pietariin, jossa Pärssinen toimi opettajana N. R. af Ursinin johtamassa suomalaisessa yhteiskoulussa. Helmikuussa 1919 Pärssiset muuttivat Saratoviin, jossa he työskentelivät opettajina, kunnes marraskuussa palasivat Suomeen Tallinnan kautta. Heidät pidätettiin välittömästi ja tammikuussa 1920 molemmille langetettiin pitkä vankeustuomio Jaakko Pärssisen saadessa kuuden vuoden kuritushuonerangaistuksen avunannosta valtiopetokseen.[6]

Sodan jälkeenMuokkaa

Pärssinen kärsi tuomiotaan Tammisaaren pakkotyölaitoksessa, josta hän vapautui armahduslakien nojalla vuonna 1921. Kouluhallitus peruutti Pärssisen kansakouluntarkastajan viran, mutta opettajan pätevyyttä häneltä ei viety. Vapautumisensa jälkeen pariskunta viljeli maata Terijoella ja Pärssinen jatkoi opintojaan Saksassa, jossa hän lopulta väitteli tohtoriksi Jenan yliopistosta vuonna 1924. Kaksi vuotta myöhemmin Pärssiset perustivat Viipuriin yksityisen Talikkalan yhteiskoulun, joka toimi talvisotaan saakka. Vuonna 1927 Pärssinen valittiin Kotkan kansakouluntarkastajaksi, mutta kouluhallitus kumosi kaupunginvaltuuston tekemän päätöksen. Sotavuosien jälkeen Pärssinen asettui Hyvinkäälle, jossa hän kuoli 85-vuotiaana vuonna 1957.[3][4][7] Suomen- ja saksankielisten väitöskirjojen ohella Pärssisen kirjallinen työ käsittää muun muassa eri aikakausjulkaisuissa ilmestyneitä tutkimuksia Suomen kouluhistoriasta.[2]

PerheMuokkaa

Jaakko Pärssisen ensimmäinen puoliso oli kansanedustaja Hilja Pärssinen, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1899. Opiskeluaikoinaan tutustuneella pariskunnalla ei ollut biologisia lapsia, mutta vuonna 1924 he adoptoivat Hiljan vankilatoverin kuusivuotiaan tyttären. Pariskunta muutti asumuseroon hieman ennen Hilja Pärssisen kuolemaa vuonna 1935, mutta avioero ei ehtinyt voimaan. Pärssisen toinen puoliso oli Antreasta kotoisin ollut laulunopettaja Martta Jantunen (1914–1998), jonka kanssa hän avioitui 1936. Jantunen oli Pärssisen entinen oppilas, johon hänellä oli suhde jo ensimmäisen avioliittonsa aikana.[3][7]

TeoksetMuokkaa

  • Kasvatusopilliset virtaukset ja koululaitoksen kehitys Suomessa vuosina 1801–1843. Väitöskirja. Helsinki: tekijä, 1911.
  • Die Einwirkung der deutschen Pädagogik auf die Begründung u. d. Leben der deutschen Lehranstalten (1805–1843) im ”Alten Finnland”. Väitöskirja. Weimar: Böhlau Verlag, 1927.

LähteetMuokkaa

  1. Jaakko Pärssinen 28.11.2021. Geni. Viitattu 28.1.2022.
  2. a b Tri Jaakko Pärssinen 60-vuotias. Kansan Työ, 25.7.1932, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 28.1.2022.
  3. a b c Karlsson, Svenolof: Kansankomissaari Halsualta 2018. Katternö. Viitattu 28.1.2022.
  4. a b Rantala, Jukka: Kansakoulunopettajat ja kapina : vuoden 1918 punaisuussyytökset ja opettajan asema paikallisyhteisössä, s. 139, 145–146. Historiallisia tutkimuksia 214. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 951-74637-3-1. Teoksen verkkoversio (PDF).
  5. Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 198. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1.
  6. Pärssinen, Jaakko – Valtiorikosylioikeuden akti (27626) Valtiorikosylioikeuden aktit. 11.2.1920. Kansallisarkisto. Viitattu 28.1.2022.
  7. a b Pärssinen, Kaarina: Hilja Pärssinen, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja taiteilija. Vpl. Pyhäjärvi, 27.3.2018, nro 3, s. 9. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 28.1.2022.