Jaakko Malkamäki

Jaakko (Jaska) Albert Malkamäki (24. kesäkuuta 1897 Ylihärmä – 22. helmikuuta 1959 Seinäjoki) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana. Malkamäki osallistui vielä myöhemmin käytyihin talvi- ja jatkosotaan pataljoonan komentajana.

Jaakko Malkamäki
Jaakko Malkamäki 8. elokuuta 1941.
Henkilötiedot
Muut nimet	Jaska
Syntynyt	24. kesäkuuta 1897 Ylihärmä
Kuollut	22. helmikuuta 1959 (61 vuotta) Seinäjoki
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Suomi
Palvelusvuodet	1918–1944
Taistelut ja sodat	Ensimmäinen maailmansota, Suomen sisällissota, talvisota, jatkosota
Sotilasarvo	Majuri
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Perhetaustat

Malkamäen vanhemmat olivat maanviljelijä Kustaa Malkamäki ja Maria Helena Keltto. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1935 Signild Maria Blåfieldin kanssa.

Opinnot

Malkamäki kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1930. Malkamäki kävi aktiiviupseerikurssin Kadettikoulussa vuonna 1920 ja jalkaväkitykkikurssin Perkjärvellä vuonna 1924 sekä sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1925. Kaasukurssin hän suoritti Helsingissä ja Haminassa vuonna 1927 ja kävi Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuosina 1927 - 1928.

Jääkärikausi

Jääkäripataljoona 27:n 4. komppania.

Malkamäki työskenteli maanviljelijänä Ylihärmässä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 11. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Käymissään taisteluissa hän haavoittui partiokahakassa Misse-joella 24. heinäkuuta 1916 ja oli sen jälkeen hoidettavana eri sotilassairaaloissa Saksassa 2. syyskuuta 1916 saakka.

Suomen sisällissota

Malkamäki astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan kiväärin- ja joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä, missä hän haavoittui 6. huhtikuuta 1918.

Sisällissodan jälkeinen aika

Malkamäki määrättiin sisällissodan jälkeen suoritetussa armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä vääpeliksi Suomen valkoisen kaartin 3. konekiväärikomppaniaan. Hänet siirrettiin 5. maaliskuuta 1919 alkaen Kadettikoulun esikuntavääpeliksi, mistä hän palasi 24. joulukuuta 1919 takaisin Suomen valkoiseen kaartiin, jossa hänet sijoitettiin ensin joukkueenjohtajaksi ja 11. huhtikuuta 1922 alkaen aseupseeriksi Lapuan pataljoonaan. Joukkueenjohtajaksi hän palasi 31. joulukuuta 1922. Myöhemmin hänet siirrettiin 20. heinäkuuta 1925 alkaen aliupseerikoulun johtajaksi. Aliupseerikoulusta hänet siirrettiin 1. elokuuta 1928 alkaen l. komppanian päälliköksi. Hänet komennettiin 3. tammikuuta 1935 ja siirrettiin lopullisesti 6. helmikuuta 1936 Sortavalan suojeluskuntapiirin 1. sotilasohjaajaksi.

Talvi- ja jatkosota

Malkamäki osallistui talvisotaan Erillisen pataljoona 9:n komentajana ja 39. Rakennuspataljoonan komentajana Ryhmä Talvelassa. Hän osallistui talvisodan taisteluihin Uomaalla ja Tolvajärvellä. Välirauhan aikana hän toimi toimistopäällikkönä Jalkaväenkoulutuskeskus 2: toimisto kolmessa. Myöhemmin hänet siirrettiin Vahvennetun Jalkaväkirykmentti 31:n komentajaksi ja edelleen Sisä-Suomen suojeluskuntapiirin koulutusupseeriksi.

Jatkosodan puhjettua Malkamäki komennettiin Jalkaväkirykmentti 50:n III pataljoonan komentajaksi, josta hänet siirrettiin myöhemmin samana vuonna VI Armeijakunnan Henkilötäydennyskeskuksen päälliköksi. Myöhemmin hän sai komentoonsa Iskuosasto Malkamäen VI Armeijakunnassa ja oli Osasto Laguksen esikunnan käytössä. Vielä vuonna 1941 hänet siirrettiin Sotasaalistoimistopäälliköksi Kannaksen Ryhmän esikuntaan, josta hänet siirrettiin seuraavana vuonna Päämajan Sotilashallinto-osastolle, missä hän palvelikin vuoteen 1944 saakka. Päämajasta hänet siirrettiin Henkilötäydennyskeskus l:een, missä hän sai komentoonsa Täydennyspataljoona Malkamäen. Täydennyspataljoonasta hänet siirrettiin toimistopäälliköksi Linnoitussuunnitteluesikuntaan. Täydennyspataljoonasta hänet siirrettiin myöhemmin toimistopäälliköksi Sisä-Suomen sotilaspiirin esikuntaan. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta sotien jälkeen. Hänet haudattiin Ylihärmään.

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 26. kesäkuuta 1916 Varavääpeli 11. helmikuuta 1918 Reservin vänrikki 24. joulukuuta 1919 Vänrikki l. heinäkuuta 1920 Luutnantti 25. toukokuuta 1921 Kapteeni 16. toukokuuta 1925 Majuri 2. kesäkuuta 1936		Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkki Vapaudenmitali 1. lk. Vapaudenmitali 2. lk. Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan haavoittumismerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Latvian Kolmen Tähden ritarikunnan 4. lk. kunniamerkki

Lähteet

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.