JAN-vaappu on Jouko Niemivaaran (s. 1942 Mäntsälä) luoma vaappumallisto, jonka juuret juontavat 1950-luvulle, jolloin Niemivaara veisteli ensimmäisiä vaappujaan. Enemmissä määrin vaappuja alkoi syntyä 1960-luvun alkupuolella arviolta vuosina 1963–1964. Kaupallinen valmistus alkoi vuonna 1968[1]. JAN-vaaput ovat tunnettuja lohivaappuja ja niillä on saatu useita suurlohia. Koska vaaput tehdään käsityönä, on niiden saatavuus rajoitettua.[1] Vaaput ovat haluttuja, jopa suosittuja keräilyesineitä,[2][3] ja niitä ei ole aina riittänyt myyntiin valmistajalta, jolloin kalastajien välisessä kaupassa vaappujen hinnat ovat olleet muutamasta kymmenestä sataan euroon.[1] Nykyisin vaappuja valmistaa lisenssillä Suomen Uistin Oy.[3]

Suurin osa mallistosta on tarkoitettu lohelle, mutta mallistosta löytyy myös taimenelle, kuhalle ja hauelle värejä ja malleja. JANin tunnetuimmat mallit ovat 6,5 cm ja 7,5 cm. Näiden lisäksi vaappua on valmistettu pituuksissa 6, 7, 8 ja 9,5 cm. Lukuisat lohimiesten tuntemat klassikkovärit kuten Parsilankku, Klenooti, Komunisti, Ruska ovat myös Niemivaaran käsialaa[4].

Rungon muotoilun ja uimalevyn ansiosta viehe sukeltaa haluttuun syvyyteen. Värien maalauksessa on mietitty sävyjen lisäksi niiden sijainti vaapun pinnalla ja kuinka paljon selkä- ja kylkiväriä näkyy alas tai sivulle. Uintia kehitettäessä on erityisesti huomioitu paksun siiman ja vahvojen koukkujen tarve. 0,45 mm tai paksumpi siima uittaa JANia paremmin kuin ohuempi siima. Paksu, jopa jäykkä siima pidättelee vaapun etupään liikettä sopivasti antaen sille parhaan uinnin. Koukut on sijoitettu runkoon optimaalisesti. Niemivaaran itse kehittämät ruostumattomat koukkurenkaat ovat erittäin vahvoja. Niinpä Niemivaaran kehittämien mallien, uimalevyn ja värien vaikutus näkyy lähes kaikissa nykyisissä lohivaapuissa.

Vaapun siirtyminen uudelle valmistajalle muokkaa

Jarmo Rapalan LGH Uistin Oy (nyk. Suomen Uistin Oy) osti oikeudet JAN-vaappuihin vuonna 2008. Tavoitteena oli JAN-vaappujen saatavuuden parantaminen ja tuotannon jatkuminen. JAN-vaappujen valmistus siirrettiin LGH:n toimitiloihin Vääksyyn, jossa Toni Halme jatkaa niiden valmistusta. Niemivaara siirtyi myös Vääksyyn, jossa hänen työnkuvansa on opetus-, tuotekehitys- ja laadunvalvontatehtävät. Vuonna 2010 tuotannossa oli kaksi eri mallia, 6,5 cm ja 7 cm, ja yhden vaapun myyntihinta oli 25 euroa.[1]

Lähteet muokkaa

  • Wall, Juha: Legendaarinen JAN-vaappu : Jouko Niemivaaran elämäntyö. Espoo: Juha Wall, 2014. ISBN 978-952-93-4762-9.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d Laine, Ari: JAN – Legenda elää. Kalastus-lehti, 2010, nro 2, s. 42–45. Helsinki: Krook Media Oy. ISSN 1795-0287. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.1.2015. (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Lähteenmäki, Pekka: Nyt tärppäsi tuottoa talouselama.fi. 12.11.2011. Talentum Oyj. Arkistoitu 2.1.2015. Viitattu 1.1.2015.
  3. a b Tuomikoski, Mikko: Kalajutut pitävät vaappulegendan kiireisenä yle.fi. 24.8.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 1.1.2015. (suomeksi) (englanniksi)
  4. Kallunki, Reijo: Saamapelejä Tornionjoelle. Vetouistelu-lehti, , s. 30. Nastola: Fisukustannus avoin yhtiö. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.1.2015.

Aiheesta muualla muokkaa

  • JAN suomenuistin.fi. Suomen Uistin Oy.
  • Legendaarinen JAN-vaappu (kirjan markkinointisivut) mamac.fi. Tmi Mamac. Arkistoitu 31.12.2014. Viitattu 31.12.2014.
  • Jukarainen, Ilkka: Jan-vaappu. Metsästys ja kalastus, 2009, 97. vsk, nro 4. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet Oy. ISSN 0026-1629.
  • Sepponen, Mikko: Jan on lohen vaappu. Metsästys ja kalastus, 1997, 85. vsk, nro 8, s. 48–49. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet Oy. ISSN 0026-1629.