Johan Wilhelm Rosenborg
Johan Wilhelm Rosenborg (6. huhtikuuta 1823 Pernaja – 13. heinäkuuta 1871 Rönnskär) oli suomalainen juristi ja professori.[1]
Rosenborgin vanhemmat olivat laivuri Johan Erik Rosenborg ja Lovisa Amalia Bastman. Rosenborgin puoliso vuodesta 1870 oli Maria Alexandroff (k. 1928). Rosenborg valmistui filosofian kandidaatiksi 1847, lakitieteen kandidaatiksi 1854 ja lakitieteen lisensiaatiksi (tohtoriksi) 1857, väitöskirjan aiheenaan Om inskränkningar uti dispositionsrätten öfver hemman (1856). Kameraali- ja politialainopin sekä valtio-oikeuden dosentti Rosenborgista tuli 1858, tutkimuksella Om fattigdomen och fattigvården in Finland, joka suomennettiin 1863. Samojen alojen professori Helsingin yliopistoon hänestä tuli 1860, tutkimuksella Bidrag till jordbeskattningens historia i Finland i medlet af sextonde seklet. Rosenborgin huomattavin teos oli silti hänen vuoden 1863 luentojensa pohjalta samana vuonna julkaistu Om riksdagar, joka lienee osaltaan vaikuttanut uudelleen koolle kutsuttujen valtiopäivien toimintaperiaatteisiin. Siitä oli hyötyä myös vuoden 1865 perustuslakikomitealle, jonka tehtävänä oli laatia uusi valtiopäiväjärjestys. Rosenborg oli itsekin komitean jäsen, samoin kuin vuoden 1863 valtiopäiville esityksiä valmistelleen komitean jäsen ja mainittujen valtiopäivien talousvaliokunnan sihteeri. Vuoden 1867 valtiopäivillä Rosenborg oli perustuslakivaliokunnan sihteeri. Vuosina 1868–1871 hän taas oli Suomen Pankin valtuusmies.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Kotivuori, Yrjö: Johan Vilhelm Rosenborg. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Viitattu 2.5.2014.