Jaakko Ikola

suomalainen poliitikko
(Ohjattu sivulta J. O. Ikola)

Jaakko Oskari (J. O.) Ikola kirjailijanimeltään Vaasan Jaakkoo (14. elokuuta 1887 Alahärmä10. maaliskuuta 1951 Vaasa) oli suomalainen toimittaja ja Vaasa-lehden päätoimittaja, kokoomuksen kansanedustaja sekä kirjailija, joka tuli tunnetuksi Vaasa-lehdessä ilmestyneistä eteläpohjalaisella murteella kirjoitetuista pakinoista.

Jaakko Ikola
Ikola 1940-luvulla. Kuva: Pekka Kyytinen.
Ikola 1940-luvulla. Kuva: Pekka Kyytinen.
Henkilötiedot
Syntynyt14. elokuuta 1887
Alahärmä
Kuollut10. maaliskuuta 1951 (63 vuotta)
Vaasa
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti toimittaja, kansanedustaja
Muut tiedot
Lempinimet Vaasan Jaakkoo

Henkilöhistoria

muokkaa

Ikolan vanhemmat olivat maapoliisi Esaias Ikola ja Brita Loviisa Olin. Hän syntyi Alahärmän Filppulan kylässä viisilapsisen perheen nuorimpana, mutta Ikolan perhe muutti Vaasaan hänen ollessaan 7-vuotias. Ikola pääsi ylioppilaaksi Vaasan suomalaisesta lyseosta 1909 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1915. Hän oli myös valantehnyt suomen, ruotsin, venäjän ja saksan kielenkääntäjä. Ikola oli opiskellut 1914 stipendin tuella yhdeksän kuukautta Venäjällä ja kävi maassa vielä kolmena kesänä omalla kustannuksellaan kehittääkseen ammattitaitoaan lehtimiehenä.

Ikola oli aluksi Helsingissä sijaisopettajana Helsingin normaalilyseossa ja samaan aikaan myös toimitusharjoittelijana Uusi Suometar -lehdessä. Hän muutti kuitenkin pian Helsingistä Vaasaan saatuaan paikan Vaasan lääninhallituksen apulaiskielenkääntäjänä 1915. Oltuaan tässä toimessa vuoden verran Ikola toimi 1916−1918 opettajana Kristiinankaupungissa yhdessä vaimonsa kanssa. Suomen sisällissotaan Ikola osallistui valkoisten puolella.

Ikola tuli Vaasa-lehden palvelukseen 1918 ja 1924 hänestä tuli lehden päätoimittaja, jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 1941 saakka. Ikola alkoi osallistua myös politiikkaan, ja 1930-luvun alussa hän tuki voimakkaasti Lapuan liikkeen toimintaa. Ikola ja myös Vaasassa ilmestyneen Ilkka-lehden päätoimittaja Artturi Leinonen ottivat monesti kiivaasti yhteen lehtien palstoilla. Ikola oli myös innokas suomalaisuusaatteen kannattaja ja kieltolain vastustaja.

Ikola oli kokoomuksen kansanedustajana Vaasan läänin eteläisestä vaalipiiristä 1927−1930 ja 1939−1945. Eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaan kuulunut Ikola vastusti talvisodan päättäneen Moskovan rauhan hyväksymistä. Ikola oli presidentin valitsijamiehenä vuosien 1931, 1937, 1940 ja 1943 presidentinvaaleissa. Kokoomuksessa hän lukeutui puolueen oikeaan laitaan. Hän oli myös Vaasan kaupunginvaltuuston jäsen ja hallituksen jäsenenä Suomen sanomalehtimiesten liitossa ja Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitossa.

Ikolan ensimmäinen puoliso vuodesta 1915 oli Aino Maria Palonen (k. 1924) ja toinen vuodesta 1927 Tyyne Pernu.[1]

Kirjallinen toiminta

muokkaa

Ensimmäisen murrepakinansa Ikola julkaisi kesäkuussa 1919 ja kaikkiaan hän julkaisi parikymmentä murrepakinakokoelmaa sekä Eteläpohjalaisia sananparsia -kirjan vuonna 1920. Ikola kirjoitti pakinoitaan usealla eri otsikolla. Lukijoiden suosiossa olivat Oottako kuullu -pakinat, mutta Ikola kirjoitti myös politiikkaa käsitteleviä pakinoita otsikoilla Jaakkoo selittää ja Jaakon kirjeitä eduskunnasta sekä matkakertomuspakinoita esimerkiksi Jaakko lähti Amerikkaan -otsikon alla.

Vaasan Jaakkoon pakinat ovat suurelta osin tyypillisiä murrepakinoita, joiden tarinat ja miljööt ovat paljolti peräisin kirjoittajan lapsuudesta, Alahärmästä. Parhaimmillaan teksteissä on hersyvää kansanhuumoria, kuten tarina hevosta vaihtamaan lähteneestä miehestä, joka tekee viinan voimalla useita hevoskauppoja ja huomaa kotiin tultuaan vaihtaneensa lopuksi itselleen saman hevosen, jolla aamulla lähti kaupoille, tosin lompakko ohentuneena. Lisäksi Vaasan Jaakkoo kommentoi joissakin teksteissään päivänpolitiikkaa.[2]

Teoksia

muokkaa
  • Eteläpohjalaisia sananparsia. (1920)
  • Oottako kuullu: sen tuhannen prätinöötä Pohjanmaalta, pakinakokoelma. (1921)
  • Puukkoo, puntari ja pannunjalaka: lisää prätinöötä Pohjanmaalta, pakinakokoelma.(1921)
  • Laakerinlehtiä ja lipistikkuja, etelä-pohjalaisia murrepakinoita. Gummerus (1923)
  • Petsamhon valaskaloja onkimhan, matkakuvaus. Gummerus (1924)
  • Jaakkoo lähti Parishi. Kuvaus Pariisin olympialaiskisoista v. 1924. Gummerus (1925)
  • Sekaherelmiä, etelä-pohjalaisia murrejuttuja. (1925)
  • Tupenrapinoota, etelä-pohjalaisia murrejuttuja. (1926)
  • Eruskunta-äijiä reisun päällä: muistoja eruskuntamiesten Unkarin-matkalta v. 1928. Gummerus (1928)
  • Rakkauren tähren vai..., uusia etelä-pohjalaisia murrejuttuja. (1928)
  • Kaks hunskelia, etelä-pohjalaisia murrepakinoita. (1932)
  • Rakkauren-faskistit, etelä-pohjalaisia murrepakinoita. (1933)
  • Kaikkien Vihtorien yliveto. (1936)
  • Valiojutut I osa. WSOY (1938)
  • Akka ku ampiaanen, etelä-pohjalaisia murrepakinoita. WSOY (1940)
  • Hellurei, etelä-pohjalaisia murrepakinoita. WSOY (1943)
  • Meirän kukkoo, etelä-pohjalaisia murrepakinoita. (1945)
  • Rakas Takkupää, etelä-pohjalaisia murrepakinoita. (1946)
  • Prässylttyä, etelä-pohjalaisia murrepakinoita. (1947)
  • Valiojutut III osa, etelä-pohjalaisia murrepakinoita. (1948)
  • Vaasan Jaakkoo rapakon takana 1947–48: matkakirja Etelä-Pohjanmaan murteella. WSOY (1949)
  • Sinsallaa, etelä-pohjalaisia murrepakinoita. WSOY (1950)
  • Valiojutut II osa. WSOY (1952)
  • Oottako kuullu: pakinoita parahimmasta päästä. (1987)

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Jaakko Ikola Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  • Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 113. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.

Viitteet

muokkaa
  1. Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Vaasan Jaakkoo, s. 744-747. Porvoo: WSOY, 1954.
  2. Sisättö, Vesa & Halme, Jukka: Kotimaisia pakinoitsijoita, s. 142–143. Helsinki: BTJ Finland, 2013. ISBN 978-952-692-979-1.

Aiheesta muualla

muokkaa