Jüri Uluots

Jüri Uluots (13. tammikuuta 1890 Kirbla9. tammikuuta 1945 Tukholma) oli virolainen poliitikko ja päätoimittaja. Hän oli Viron viimeinen neuvostomiehitystä edeltänyt pääministeri syyskuusta 1939 kesäkuuhun 1940.[1]

Jüri Uluots
Jüri Uluots 1930-luvulla.
Jüri Uluots 1930-luvulla.
Viron pakolaishallituksen presidentin sijainen
Edeltäjä Konstantin Päts
Seuraaja August Rei
Pääministeri
Edeltäjä Kaarel Eenpalu
Seuraaja Johannes Vares-Barbarus
Henkilötiedot
Syntynyt13. tammikuuta 1890
Kirbla, Eestinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut9. tammikuuta 1945 (54 vuotta)
Tukholma, Ruotsi
Kansalaisuus virolainen
Ammatti lakimies, toimittaja, professori, akateemikko
Puoliso Anette
Tiedot
Puolue Maalaisliitto, Kansanrintamaryhmä
Tutkinnot Pietarin yliopisto

Ura lakimiehenä, professorina ja lehtimiehenäMuokkaa

Uluots kasvoi Pärnumaalla. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1910 paikallisesta lukiosta. Sen jälkeen hän siirtyi Pietariin ja opiskeli oikeustiedettä Pietarin yliopistossa vuosina 1910–1918. Hän valmistui vuonna 1915 ja toimi sen jälkeen Pietarin yliopiston tutkijana.[1]

Uluotsin varsinainen työ oli Tarton yliopistossa, jossa hän toimi roomalaisen oikeuden apulaisprofessorina vuosina 1920–1924, ylimääräisenä professorina 1925–1927 ja varsinaisena professorina 1927–1940. Vuosina 1924–1931 ja 1942–1944 hän oli myös oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani ja 1931–1934 vararehtori. Vuonna 1938 hänet nimitettiin Viron tiedeakatemian akateemikoksi tutkimusalueenaan oikeuskysymykset.[1]

Uluots oli jo itsenäistyneessä Virossa toimittajana. Hän oli vuosina 1919–1920 tallinnalaisen Kaja-lehden päätoimittaja ja vuosina 1937–1938 pärnulaisen Postimees-lehden päätoimittaja.[1]

Poliittinen ura ennen neuvostomiehitystäMuokkaa

Viron itsenäistyttyä Uluots toimi vuosina 1918–1919 Haapsalussa tuomarina. Hänet valittiin myös Viron perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen vuonna 1919. Sen jälkeen hänet valittiin vuosiksi 1920–1926 ja 1929–1932 Viron parlamentin eli riigikogun jäseneksi Maalaisliiton edustajana. Maaliskuussa 1934 tapahtuneen riigivanem Konstantin Pätsin vallankaappauksen jälkeen hän tuki uutta Pätsin hallintoa ja oli mukana uuden perustuslain laatimisessa. Vuodesta 1936 hän oli uutta perustuslakia säätävän kansalliskokouksen jäsen ja uudessa kaksikamarisessa parlamentissa riigivolikogun puhemies huhtikuusta 1938 lokakuuhun 1939.[2]

 
Viron viimeisen neuvostomiehitystä edeltävän itsenäisyyspäivän sotilasparaatin vastaanotto 24. helmikuuta 1940. Keskellä pääministeri Uluots, hänestä vasemmalle presidentti Konstantin Päts ja kenraali Johan Laidoner.

Syyskuun lopussa 1939 Neuvostoliitto sai neuvottelujen tuloksena sotilastukikohtia Viron maaperältä. Uluots osallistui näihin neuvotteluihin Viron edustajana yhdessä professori Ants Piipin ja Moskovan lähettilään August Rein kanssa. Neuvottelujen jälkeen Uluotsista tuli uusi pääministeri Kaarel Eenpalun jälkeen[3][1].

Ura neuvostomiehityksen jälkeenMuokkaa

Uluots oli harvoja neuvostomiehitystä edeltäneitä virolaisia poliitikkoja, joka säilytti henkensä. Hän eli Saksan miehittämässä Virossa, ja vuoden 1944 alussa käynnistyneen Neuvostoliiton hyökkäyksen seurauksena hän kannusti virolaisia nuoria miehiä liittymään Saksan armeijaan puolustamaan Viron maaperää.[4][5][1]

Neuvostovaltaa edeltäneen pääministeriytensä ja vuoden 1938 perustuslain perusteella Uluots julisti elokuussa 1944 perustetuksi Viron pakolaishallituksen ja itsensä sen presidentiksi, kun saksalaiset alkoivat vetäytyä Virosta.[6] Hän nimitti tällöin Otto Tiefin pääministeriksi. Uluots pakeni syyskuussa 1944 meren yli Ruotsiin.[7] Neuvostoliitto ei tunnustanut Uluotsin hallitusta. Uluots kuoli pian pakenemisensa jälkeen Tukholmassa tammikuussa 1945. Tällöin pakolaishallituksen johtoon tuli August Rei.[8][1]

Jüri Uluots haudattiin Tukholmaan, mutta Viron uudelleenitsenäistymisen jälkeen hänen ja hänen perheenjäsentensä tuhka siirrettiin Ruotsista 13. toukokuuta 2008 Viroon ja haudattiin 31. elokuuta hänen synnyinseutunsa Kirblan hautausmaalle.[9]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Jüri Uluots president.ee. Office of President. Arkistoitu 22.10.2016. Viitattu 20.10.2021. (viroksi)
  2. Viron parlamentti avattu. Helsingin Sanomat, 22.4.1938, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 20.10.2021.
  3. Viron hallitus uudestimuodostettu. Helsingin Sanomat, 13.10.1939, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 20.10.2021.
  4. Prof. Uluots Viron nykyisestä asemasta / Prof. Uluotsin radiopuhe. Helsingin Sanomat, 9.2.1944, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 20.10.2021.
  5. Tonis Erilaid: Kuidas Uluots mehed relvadele kutsus 7.2.1919. err.ee. Viitattu 20.10.2021. (viroksi)
  6. Viron miehitys merkitsisi koko Viron kansan loppua. Helsingin Sanomat, 20.8.1944, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 20.10.2021.
  7. Muistojumalanpalvelus J.Uluotsin haudalla. Helsingin Sanomat, 26.1.1965, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 20.10.2021.
  8. Kuolleita: Aleksander Warma. Helsingin Sanomat, 28.12.1970, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 20.10.2021.
  9. Juhan Hebner: Kirblas mälestati Jüri Uluotsa 12.1.2020. err.ee. Viitattu 20.10.2021. (viroksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa