Järvistensaari

saari Turussa

Järvistensaari on saari Turussa noin seitsemän kilometriä kaupungin keskustasta lounaaseen. Saari sijaitsee Airistolla, Satavan saaren ja Kutuluodon pohjois-, Hirvensalon länsi- ja Ruissalon eteläpuolella.[1] Järvistensaarella on runsaasti kesämökkejä. Saari kuului Kakskerran kuntaan ennen kunnan liittämistä osaksi Turkua vuonna 1968.

Saaren 99:stä rakennuksesta kymmenen on suojeltuja. Nykyisin pääosa kiinteistöistä on vapaa-ajan asuntoja, mutta saarella on myös pysyvää asutusta. Järvistensaarella sijaitsee yksi viimeisistä Turun lähisaariston tiloista, jossa asuu yhä ammattikalastaja.[2][3]

Historia Muokkaa

Järvistensaari on ollut ainakin jo keskiajalta lähtien Satavan kylien käytössä. Maastoltaan vaihtelevassa saaressa oli savipohjaisia lehtonotkoja, joista raivattiin luonnonheinäniittyjä. Muuten saarta käytettiin kylien yhteisenä metsänä ja karjanlaitumena. Merenpinnan ollessa nykyistä korkeammalla, saaressa on ollut umpeen kuroutuva merenlahti eli flada, joka muuttui vähitellen makeavetiseksi. Sen järviruoko ja muu kasvillisuus on ollut haluttua karjanrehua. Niityt olivat niiden raivaajien hallinnassa ja niitä voitiin myydä edelleen muun omaisuuden tapaan.[2]

Varhaisin asiakirjamaininta Järvistensaaresta on vuodelta 1421, jolloin Maarian pappila sai lahjoituksena haltuunsa Järvistensaaren itäosan suuren Järvis-niityn. Myöhemmissä asiakirjalähteissä 1500-, 1600- ja 1700-luvuilta mainitaan nimeltä myös niityt Apelorko, Kirspää, Latosarka, Nau ja Santaniemi. Saaren laajin yhtenäinen niitty on saaren koillispään nykyinen Järvistön tilan pelto.[2]

Saaren umpeen kasvanut flada on saattanut olla järveä muistuttava huomionarvoinen maastonpiirre, joka on antanut saarelle sen nimen. Perimätiedon mukaan kyseistä allasta kuivatettiin viljelykelpoiseksi vielä 1900-luvullakin räjäyttämällä vedelle lasku-uoma rantakallioon.[2][4]

Saaren varhainen asutus ja hallinta Muokkaa

Isojaon aikana myös Satavan kylien yhteiset metsät jaettiin 1780-luvulla, ja tällöin saareen syntyivät nykyiset kylien rajat. Isojaon aikaisia rajakiviä voi nähdä edelleen saaren maastossa.[2]

Saarta lähimmät Satavan kylät Artukka ja Nikkilä saivat hallintaansa saaren parhaat alueet ja niityt, mutta Satavan kylistä myös Kaivoinen, Uusikylä, Hännälä (Mäenpää) ja Sampas saivat saarelta omat palstansa. Kaivoinen ja Maarian pappila vaihtoivat omistuksiaan myöhemmin niin, että koko saaren koilliskulma ja vanha ”järvi” siirtyivät Maarian pappilalle. Nykyisin osa näistä pappilan maista on Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän omistuksessa.[2][5]

Isojaon jälkeen saareen syntyi ensimmäistä kertaa vakituista asutusta, kun Satavan talot perustivat mailleen torppia. Myöhemmin saarelle rakennettu huvila- ja mökkiasutus on hävittänyt muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki Järvistensaaren alkuperäiset torpat. Torppia on sijainnut ainakin suojaisammalla Sampansuntin puolella. Saaren Airiston puoleinen pohjoisranta on asutettu ensimmäisen kerran todennäköisesti aivan 1800-luvun lopussa.[2]

Hännälän ratsutilan maalle asettui 1790-luvulla torppari Rosberg ja jalkaväen sotilas Lax. Tästä Sampansuntin rannalla olleesta torpasta tuli vuonna 1900 itsenäinen Kotiahon palstatila. Kotiahon nykyisistä asuinrakennuksista vanhempi on perimätiedon mukaan tehty 1900-luvun alussa paikalle siirretystä tervatuvasta, jossa säilytettiin ja huollettiin kalastusvälineitä. Myös tilan uudempi talo on rakennettu hirsistä, joihin on kirjoitettu mm. vuosiluku 1847. 1790-luvulla perustettiin Uudenkylän palstalle myös toinen lyhytikäiseksi jäänyt torppa, jota asuttivat niittyvahti Jacob ja hänen poikansa perheineen.[2]

Järvisten tila ja Järvistön torppa Muokkaa

Järvisten Maarian pappilan torppaan saapui vuonna 1810 Maarian Raunistulan Lonttisista pitäjänsuutari Blomqvist. Tämän pojasta tuli myöhemmin seppä, ja 1830–1850-luvuilla Järvistensaaren koillisrannalla asioitiin sekä Blomqvistien pajassa että suutarinverstaassa. Paikka tunnettiin sepäntorppana vielä pitkään 1900-luvun alkuun saakka. Järvisten viimeinen seppä muutti vuonna 1914 naapuriin perustetulle Järvissalon tilalle. Järvissalosta on nykyisin jäljellä enää Turun ja Kaarinan seurakunnan käyttöön siirtynyt riihi. Riihestä kunnostettiin myöhemmin kesäkirkko, jota käyttävät erityisesti saarella rippikoulun suorittavat.[2]

Tilan torppa vanhoine rakennuksineen on edelleen sijoillaan kalliokannaksella meren ja pellon välissä. Torpan myöhemmät omistajat muuttivat sen viljelytilaksi vuonna 1915, ja se itsenäistyi Järvistön nimellä 1920-luvulla. Pitkän päärakennuksen vanhin osa eli entinen tupa on vuodelta 1807. Rakennusta on laajennettu ennen vuotta 1906. Torpan ympärille muodostunut pihapiiri on säilyttänyt saaristotilamaisen luonteensa.[2][3]

Huvilat ja kesäasunnot Muokkaa

Järvistensaaren tontteja lohkottiin ja kesämökkejä rakennettiin erityisesti 1950- ja 1960-luvuilla, ensin rannikolle ja myöhemmin myös saaren sisäosiinkin. Monet tonteista lohkottiin Mikko ja Salme Lahtosen 1930 ostamista maista.

Useista muista Turun ympäristön pienistä saarista poiketen saaressa näkyy huvila- ja mökkikulttuurin historiankaari 1800-luvun lopulta aina 2000-luvun alkuun.[2]

Talludden (Järvistensaari 99) Muokkaa

Ruissalon huviloiden rakentamisen jälkeen 1800-luvun loppupuolella alkoi vastaavia varakkaan väestön kesänviettopaikkoja syntyä Turun muillekin saarille. Järvistensaaren lounaisosassa olevan Talluddenin huvilan arvioidaan olevan Järvistensaaren ensimmäinen huvila. Turkulainen leipuri Karlstedt hankki paikan vuonna 1887. Samalla paikalla sijaitse kalastajatorppa, jonka paikalle huvila rakennettiin. Talludden rakennettiin rantakalliolle, perimätiedon mukaan Karlstedtin tyttärelle ja tämän venäläissyntyiselle puolisolle. Rakennuksen hirsirungon molemmille sivuille on lisätty ajalle tyypillinen veranta. Huvilan ulkoasu ja huonejako ovat säilyneet hyvin. Huvila sijaitsee näkyvällä paikalla niemenkärjessä, ja sen laituria on käytetty höyrylaivaliikenteessä. Huvila on suojeltu.[2][3]

Sandstrand / Santaniemi (Järvistensaari 1) Muokkaa

Talluddenin naapurissa sijaitsevan Sandstrandin huvilan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1915. Huvilan on suunnitellut arkkitehti Karl Viktor Reinius, ja se on rakennettu suuren hiekkarannan viereen.[3] Sekä Talluddenin että Sandstrandin päärakennukset ja uimahuoneet erottuivat saaresta jo kaukaa katsottuna, ja komeat huvilat leimasivat tämän osan saaresta herrasväen alueeksi. Sandstrandin uimahuoneen vei ukkosmyrsky juhannusaattona 1980-luvulla (uimakoppi päätyi ylösalaisin mereen ilmeisesti pienen trombin nostamana) ja toisen uimahuoneen tilalle asetettiin myöhemmin maamerkiksi. Majakkalaiva Kallbådagrundista pelastettu vanha loisto. Sandtrandin omistajat ovat rakentaneet uuden laiturin ja uima-kopin 2020-luvun alussa, myös rannan kaunis saunarakennus on rakennettu uudelleen.Sandstrandin huvila on suojeltu.[2][3]

Muut huvilat Muokkaa

Airisto Segelsällskap i Åbo vuokrasi vuonna 1912 Järvistensaaren länsikärjen kallion, eli Kirspään (Rödnäs), jonne yhdistys rakensi paviljongin, josta tuomaristo pystyi seuraamaan purjehduskilpailuja. Tämä paviljonki tuhoutui ilmeisesti 2. maailmansodan pommituksissa, kun venäläiset pommikoneet lähestyivät talvista Turkua mereltä käsin.

Saaren länsipäähän oli tällöin rakennettu jo Päivärinnan-huvila, jonka omisti Onnisen suku. Samana vuonna 1912 Kotiahon tilasta lohkottiin jyrkkä kallioranta Järvis-nimiselle huvilalle. Seuraavien vuosikymmenien aikana myös saaren pohjoisen puolen rantakalliot rakennettiin. Näiden sotia edeltävien kesäasuntojen tyyli ja koko vaihtelee suuremmista mansardikattoisista lasiverantaisista huviloista pieniin kesämökkeihin.[2]

Saaren rakennuksissa on myös esimerkkejä modernismista, sillä saaren pohjoisrannalla kohoaa funktionalismia edustava ”tornitalo”, jonka rakennutti Piano Valtola (ilmeisesti pianolaatikoista) ja etelärannalle on sotien jälkeen rakennettu kuutiomainen funkishuvila.[2][6] Saarelle 1960-1970-luvulla rakennettu lautarakenteinen huvila tuhoutui kattoremontista alkaneessa tulipalossa vuonna 2005.[7]

Yhteydet Muokkaa

Ainakin 1890-luvulta alkaen Talluddenin laituriin eli Karlstedtin laituriin laski höyrylaiva, ilmeisesti höyryalus s/s Hirvensalo, joka ajoi osan vuoroistaan Satavan Nikkilän kautta Sampansuntin läpi. Laiva aloitti liikennöinnin Hirvensalo - Satava - Kakskerta -rengasreitillä keväällä 1888 nimellä ”XXIII”.[2][8][3] Myöhemmin vesibussi otti kiinni Kotiahon laituriin sekä myös Airiston puolella Maarian seurakunnan laituriin.

Järvistensaaren hylky Muokkaa

Saaren pohjoispuolella sijaitsee vuonna 2011 löydetty ns. Järvistensaaren hylky. Hylky löydettiin kun Turun sataman sisääntuloväylän mittauksissa havaittiin vuonna 2011 poikkeavuus, jota sukellusryhmä Barlius tutki vapaaehtoistyönä kesällä 2021. Kohteesta löytyi jykevärakenteinen 26-metrinen puualuksen hylky. Se on aikanaan uponnut pienelle matalikolle. Alusta ei ole toistaiseksi tunnistettu.[9]

Lähteet Muokkaa

  1. Turun kaupunki: Turun karttapalvelu 6.7.2022. Turku: Turun kiinteistöliikelaitos. Viitattu 6.7.2022. suomi
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p Viitaharju, Johanna: Järvistensaari Satavan kupeessa – Niittyjä, torppia, huviloita. 2x, 2019, 2019. vsk, nro 1, s. 27–31. Turku: Kakskertaseura ry. Artikkelin verkkoversio (Pdf). Viitattu 6.7.2022. suomi
  3. a b c d e f Satava-Kakskerran osayleiskaava 10/2013, Liite: Rakennussuojelukohteet (Pdf) 2.10.2020. Turku: Turun kaupunki. Viitattu 6.7.2022. suomi
  4. Viitaharju, Johanna: Järvetön Järvistensaari Varsinais-Suomen kulttuuriperintöblogi. 3.4.2018. Turun museokeskus. Viitattu 6.7.2022. suomi
  5. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän talousarvio 2018 (Pdf) 2018. Turku: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Viitattu 6.7.2022. suomi
  6. Mäntynen, Kristiina: Järvistensaari 65 www.kansanfunkis.fi. Viitattu 6.7.2022. suomi
  7. Kesämökki paloi soihtuna Turun Järvistensaaressa. Turun Sanomat, 13.7.2007. Turku: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.7.2022.
  8. Sjöström, Lasse: XXIII, Hirvensalo turkusteamers.com. Viitattu 6.7.2022. suomi
  9. Sajaniemi, Risto: Järvistensaaren hylky 13.8.2021. Turku: Hylyt.net. Viitattu 6.7.2022. suomi