Jännitelähteiden peruskytkennät

Jännitelähteiden peruskytkennät ovat sarjaankytkentä ja rinnankytkentä.

Keskenään samanlaisten tasajännitelähteiden (esimerkiksi akut, paristot) sarjaankytkentää käytetään, kun halutaan saada aikaan korkeampi lähdejännite. Sarjaankytkennässä tasajännitelähteet kytketään siten, että ensimmäisen lähteen plus-napa on kytketty toisen lähteen miinus-napaan, toisen lähteen plus-napa kolmannen miinus-napaan ja niin edelleen. Vapaaksi jäävät äärimmäisinä olevien lähteiden navat muodostavat yhdistetyn lähteen ulosottonavat.

Sarjaankytkennässä yhdistetyn lähteen lähdejännite saadaan komponenttilähteiden lähdejännitteiden summana ja sisäinen resistanssi samoin komponenttilähteiden sisäisten resistanssien summana.

Tasajännitelähteiden rinnankytkennässä komponenttilähteiden plus-navat kytketään yhteen ja samoin miinus-navat yhteen. Keskenään samanlaisten lähteiden ollessa kysymyksessä lähdejännite säilyy samana, mutta sisäinen resistanssi pienenee, jolloin kuormitettavuus paranee. Rinnankytkennässä muodostuneen yhdistetyn lähteen sisäinen resistanssi saadaan laskemalla komponenttilähteiden sisäisten resistanssien käänteisluvut yhteen ja ottamalla summasta käänteisluku.

Kodintekniikassa sarjaankytkentää käytetään varsin yleisesti paristojen käytön yhteydessä (esimerkiksi taskulampuissa ja äänentoistolaitteissa). Rinnankytkentä on harvinaisempi, sillä jos kahdesta rinnankytkettävästä paristosta toisessa on hieman poikkeava jännite, niin virta alkaa kulkea paristojen välillä itsekseen, jolloin energiaa kuluu hukkaan paristojen sisäisissä resistansseissa. Esimerkki rinnankytkennästä on auton käynnistäminen apuakun avulla.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Voipio, Erkki: Virtapiirit ja verkot. Helsinki: Otatieto, 2001 (1976). ISBN 951-672-082-X.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.