Jääpato

joen tukkiva jäätukos tai jääpato
Jäidenlähtö Salon Uskelanjoessa vuonna 2010. Sillan kohdalla on jäätukos.
Vuoden 1886 jääpatotulvan jäänteet Moirajoella Ontarion Bellevillessä.

Jääpato [1], joskus myös jäätukos [2], syntyy virtaveteen yleensä jäidenlähdön aikana, kun uomaan ahtautuu yhtäaikaa liian paljon jäitä [3]. Jään patoutumisen käynnistyminen riippuu uoman morfologiasta, jäälauttojen koosta ja rakenteesta sekä veden virtausnopeudesta. Aluksi syntyy tukos, joka estää kelluvien jäälauttojen vapaan kulkemisen alavirtaan päin. Tukos voi olla pitkäkin, mutta ainakin alkuvaiheessa vesi pystyy ohittamaan tukoksen alakautta. Jos veden paine pakkaa jäälautat päällekkäin ja kääntää niitä vedessä poikittain, alkaa tukos muuttua padoksi, joka haittaa jo veden ohivirtausta. Jääpadon taakse kertyy silloin paljon vettä, joka voi alkaa tulvimaan uoman rannoille ja sen ympäristöön. Kun jääpato lopuksi laukeaa, voi seurauksena olla purkautumistulva, jossa on tavalliseen verrattuna moninkertainen vesimäärä ja joka lähtee virtaamaan jäiden mukana alajuoksulle päin.[4][5]

Jääpatotulvien torjuntaMuokkaa

Jääpatojen aiheuttamia tulvia esiintyy Suomessa vuosittain Simojoella, Tornionjoella, Ounasjoella ja Ivalojoella. Niissä virtaamat ovat suurimmillaan yleensä yhdestä kahteen viikkoa jäidenlähdön jälkeen [6]. Jumiutunut jääpato voi vedenpinnan noustua työntää jäälohkareita päin rantojen kiinteistöjä. Joen ylittävät sillat ovat myös vaarassa, jos jäälohkareet painautuvat siltarakenteita vasten. Nouseva vesi kastelee rakennuksien perustuksia ja tielle levitessään vaarantaa liikenneturvallisuutta. Jos vesi virtaa voimakkaasti, voi se kaataa liikkuvan ihmisen, nostaa autoja kellumaan veden varaan ja viedä mennessään muutakin omaisuutta. Tulvan torjunnassa kannattaa yrittää saada jäämassa turvallisesti liikkeelle jäänsahauksella tai hiekoittamalla jään pinta, jotta jää lämpenisi ja haurastuisi riittävästi. Jumiutunut pato voidaan yrittää räjäyttää liikkeelle, mutta se ei aina onnistu. Nouseva vesi voidaan pitää poissa rakennuksista esimerkiksi väliaikaisella tulvapenkereillä ja viemäröinnin tukkimisella.[7][5]

Jääpadon syntymekanismiMuokkaa

Jääpadon syntymisen rajanopeusMuokkaa

Jos virtaveden virtausnopeus on   ja jääpadon muodostumisessa veden kriittinen nopeus on  , niin kaavalla [4]

 

voidaan arvioida jäätukoksen tai -padon syntymistä ehdosta   (  on veden ja   ilman tiheys,   on putoamiskiihtyvyys,   on jään paksuus ja   on jäälauttojen muodosta riippuva kerroin).[4]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Jääpato Tieteen termipankki. 4.2.2020. Helsinki. Viitattu 4.2.2020.
  2. CNN - Jäätynyt joki räjäytettiin auki Kiinassa, MTV, 9.4.2018, viitattu 4.2.2020
  3. Kuusisto, Esko (toim.) & Korhonen, Johanna: Veden kierto – Vesistöjen jää- ja lämpöolot, s. 51–55. Hämeenlinna: Suomen ympäristökeskus, 2008. ISBN 978-952-11-3128-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.2.2020).
  4. a b c Leppäranta, Matti & Virta, Juhani & Huttula, Timo: Hydrologian perusteet, s. 136–137. Helsingin yliopisto, 2017. Teoksen verkkoversio.
  5. a b Tulvariskien hallinnan toimenpiteet - Varsinais-Suomi ja Satakunta (PDF) ymparisto.fi. 17.9.2013. Helsinki: Ympäristöhallinto. Viitattu 5.2.2020.
  6. Tulvien esiintyminen - Lappi ymparisto.fi. 23.10.2019. Helsinki: Ympäristöhallinto. Viitattu 5.2.2020.
  7. Omatoiminen tulviin varautuminen – Opas Torniojokilaakson asukkaille (PDF) (Tornionjokilaakso) 2018. Lapin ELY-keskukus & Norrbottenin lääninhallitus & Suomalais-ruotsalaisen rajajokikomissio. Viitattu 5.2.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.