János Szapolyai
János Szapolyai (tai Zápolya, kuninkaana Juhana I, unk. I. János); (1487 Szepesváralja, Unkarin kuningaskunta, nyk. Spišské Podhradie, Slovakia – 22. heinäkuuta 1540 Szászsebes, Transilvania, Unkarin kuningaskunta, nyk. Sebeș, Romania) oli Unkarin kuningas vuosina 1526–1540. Kuninkuus oli kiistelty, sillä samaan aikaan myös Ferdinand I Habsburg katsoi olevansa oikeutettu Unkarin kruunuun.[1]
Suku
muokkaaJános Szapolyain suku oli alun perin kroatialais-slavonialaista pikkuaatelia. Hänen isänsä kreivi István Szapolyai (k. 1499) oli Unkarin rikkaimpia ylimyksiä ja toimi Unkarin palatiinina. Hänen äitinsä oli tämän toinen puoliso, puolalainen Cieszynin herttuatar Hedwig (puol. Jadwiga, 1469–1521). János oli neljästä lapsesta vanhin. Hänen sisarensa Barbara (1495–1515) oli Puolan kuningas Sigismund I Vanhan ensimmäinen puoliso. Hänen nuorempi veljensä kreivi György Szapolyai kaatui Mohácsin taistelussa 29. elokuuta 1526.[2]
Nousu valtaan
muokkaaSzapolyai aloitti poliittisen uransa valtiopäivillä vuonna 1505, jolloin hänen nimensä nousi esille mahdollisena ”kansallisena” kuninkaana valtiopäivien päättäessä, että mikäli kuningas Vladislaus II kuolisi ilman perillistä, Unkarin kuninkaaksi ei valittaisi ulkomaalaista. (Päätös jäi merkityksettömäksi, sillä Vladislaukselle syntyi poika, myöhempi kuningas Ludvig II.)[3] Hänestä tuli Transilvanian voivodi vuonna 1511. Hän tukahdutti György Dózsan johtaman talonpoikaiskapinan vuonna 1514 ja pääsi näin aateliston suosioon. Niinpä seuraavat valtiopäivät valitsivat hänet kuninkaalliseen neuvostoon, joka toimi lapsikuningas Ludvig II:n sijaishallitsijana.[1] Hänen valtansa kuitenkin heikkeni hänen sisarensa Puolan kuningatar Barbaran kuoleman jälkeen vuonna 1515.
Vuonna 1526 Osmanien valtakunnan armeijan hyökätessä Unkariin myös Szapolyai joukkoineen lähti Transilvaniasta vihollisia vastaan, mutta ei ehtinyt paikalle ennen Mohácsin taistelua.[2] Myöhemmin on pohdittu, viivyttelikö hän tahallaan, ja Habsburgien propagandassa hänen syytettiin sopineen myöhästymisestä sulttaani Suleimanin kanssa. Itse asiassa Szapolyain liittosuhde osmanien kanssa syntyi vasta pari vuotta myöhemmin, mutta Mohácsin taistelun jälkeenkään hän ei yrittänyt estää Suleimanin etenemistä Budaan. Samana syksynä Szapolyai kosi Mohácsissa surmansa saaneen kuningas Ludvig II:n leskeä Maria Habsburgilaista, mutta Maria ei tietenkään suostunut kosintaan, koska hänen oma veljensä Ferdinand kilpaili Unkarin kruunusta Szapolyain kanssa.[3]
Turkkilaisten vetäydyttyä väliaikaisesti Unkarista Szapolyai kokosi tukijansa tiluksilleen Tokajiin, missä päätettiin, että valtiopäivät kutsuttaisiin koolle Székesfehérváriin, Unkarin kuninkaiden perinteiseen kruunauskaupunkiin. Siellä 10. marraskuuta 1526 Szapolyaita kannattavat aatelismiehet julistivat hänet kuninkaaksi, ja korkea-arvoisin paikalle saatu Unkarin kirkonmies, Nyitran piispa István Podmaniczky kruunasi hänet Unkarin pyhällä kruunulla.[3]
Kilpailevat kuninkaat
muokkaaKuninkaanvaalin laillisuus oli kiistanalainen, sillä valtiopäivien koolle kutsumiseen ei Szapolyailla Transilvanian voivodina ollut valtuuksia, sitä vastoin sen saattoi tehdä palatiini István Báthory (samannimisen Transilvanian ruhtinaan ja myöhemmän Puola-Liettuan kuninkaan isä). Tämä kutsui joulukuussa Pozsonyiin koolle toiset valtiopäivät, joissa lähinnä ylhäisaateliston voimin Ludvig-kuningasvainajan lanko Ferdinand Habsburgilainen valittiin Unkarin kuninkaaksi. Samaan aikaan Habsburgien valta Euroopassa vahvistui ja Szapolyain mahdollisuudet hankkia mahtavia liittolaisia läntisestä Euroopasta heikentyivät, kun Kaarle V:n armeija valloitti Rooman.[3]
Elokuussa 1527 Szapolyai luovutti Budan Ferdinandin joukoille, ja vuoden 1528 lopulla hän oli jo joutunut vetäytymään Transilvaniaan, samalla kun Ferdinand virallisesti kruunattiin Unkarin kuninkaaksi Székesfehérvárissa. Szapolyaille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin liittoutua turkkilaisten kanssa. Syyskuussa 1529 hän palasi Suleimanin tuella jälleen Budaan ja sai Unkarin pyhän kruununkin jälleen haltuunsa.[3]
Kilpailevista kuninkaista kummankaan voimat eivät riittäneet toisen syrjäyttämiseen. Lopulta vuonna 1538 tehdyssä rauhansopimuksessa sovittiin, että Ferdinandista tulisi lapsettoman Szapolyain kuoltua koko Unkarin hallitsija.[4]
Avioliitto ja lapset
muokkaaJános Szapolyai avioitui alkuvuodesta 1539 häntä yli kolmekymmentä vuotta nuoremman Isabella Jagellonican (1519–1559) kanssa, joka oli Puolan Sigismund I:n ja Bona Sforzan vanhin tytär (ja siten myös edesmenneen kuningas Ludvig II:n serkku sekä mm. Suomen herttuattaren ja Ruotsin kuningattaren Katariina Jagellonican sisar). Heille syntyi 15. heinäkuuta 1540 poika, joka sai isänsä ja äidinisänsä mukaan nimen János Zsigmond, joten Ferdinandin kanssa tehty sopimus perijästä raukesi.[4]
Perintö
muokkaaJános Szapolyai kuoli vuonna 1540 vain seitsemän päivää poikansa syntymän jälkeen. Ferdinand I Habsburg vaati Unkarin kruunua itselleen, mutta sulttaani Suleiman Suuri esiintyi pienen János Zsigmondin suojelijana ja valloitti maan keski- ja eteläosat.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c John Encyclopedia Britannica. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Szapolyai János; Zápolya, I. János | Magyar életrajzi lexikon | Kézikönyvtár www.arcanum.com. Viitattu 4.7.2025. (unkariksi)
- ↑ a b c d e Halálában is akadályozta a Habsburgok térnyerését Szapolyai János Múlt-kor történelmi magazin. 22.7.2023. Viitattu 4.7.2025. (unkariksi)
- ↑ a b Stephen R. Burant (toim.): Reign of Ulaszlo II and Louis II Hungary: A Country Study. 1989. Library of Congress. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
| Edeltäjä: Ludvig II |
Unkarin kuningas Ferdinand I Habsburg vastakuninkaana 1526 - 1540 |
Seuraaja: János Zsigmond Ferdinand I Habsburg |