Ivar Giaever
Ivar Giaever ([ˈjeːvər]; alun perin Giæver, s. 5. huhtikuuta 1929) on norjalainen fyysikko. Giaever jakoi vuonna 1973 Nobelin fysiikanpalkinnon Leo Esakin ja Brian Josephsonin kanssa tutkimuksestaan tunneloitumisilmiöstä suprajohteessa.[1] Giaever työskentelee Oslon yliopiston professorina.
| Ivar Giæver | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. huhtikuuta 1929 Bergen, Norja |
| Kansalaisuus |
 Norjalainen Yhdysvaltalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Instituutti | Oslon yliopisto |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiikanpalkinto (1973) |
| Aiheesta muualla | |
| homepages.rpi.edu/~giaevi | |
Elämä muokkaa
Giaever syntyi vuonna 1929 toisena lapsena perheen yhteensä kolmesta lapsesta. Hän varttui Totenissa, jossa hänen isänsä John A. Giaever toimi farmaseuttina. Perusopetuksen hän sai Totenissa, mutta toisen asteen opinnot hän kävi Hamarin kaupungissa. Ennen opintojensa aloittamista Norjalaisessa teknillisessä instituutissa vuonna 1948, hän oli töissä vuoden Raufoss Munition -tehtailla. Giaever valmistui mekaniikan insinööriksi vuonna 1952. Seuraavana vuonna hän suoritti asepalveluksen Norjan armeijassa, ja sen jälkeen hänet otettiin Norjan hallitukselle töihin patenttitutkijaksi.
Ivar Giaever meni naimisiin Inger Skramstadin kanssa vuonna 1952 ja suhteeseen syntyi neljä lasta. Giaeveristä tuli Yhdysvaltain kansalainen vuonna 1964.
Lähteet muokkaa
- ↑ Arun Agarwal: Nobel Prize Winners in Physics, s. 203. APH Publishing, 2008. ISBN 9788176487436. Google book (limited preview). (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Ivar Giaever Nobel-säätiö. Viitattu 25. elokuuta 2007. (englanniksi)