Ivan Pidkovin aukio

Ivan Pidkovin aukio (ukr. Площа Підкови, Ploštša Pidkovy), entiseltä nimeltään Pyhän Hengen aukio (ukr. Площа Святого Духа, Ploštša Svjatoho Duh’a) ja myös Ritarien aukio (saks. Ritterplatz)[1] on aukio Länsi-Ukrainan Lvivin alueen hallinnollisen keskuksen Lvivin historiallisessa vanhassa kaupungissa.[2]

Ivan Pidkovin aukio Lvivissä v. 2013

Aukiolla on Ukrainan itsenäisyyden puolesta taistelleen[2] hetmanin Ivan Pidkovin muistomerkki, jonka vuonna 1982 toukokuussa pystyttivät arkkitehti Volodymyr Bljusjuk ja kuvanveistäjä Petro Kulyk.[3][4]

Sijainti ja nimi muokkaa

Aukio, joka on yksi kaupungin pienimmistä, sijaitsee Halytšin kaupunginosassa[5] Svobody- eli Vapauden prospektin ja tunnetun Teatralna-kadun välissä.[6] Vuosisatoja sitten ainoa rakennus siellä oli Pyhän Hengen sairaala, jonka mukaan oletetaan aukion saaneen nimensä ja sen pysyneen samannimisenä 1300-1700-luvuilla.[2] Neuvostoaikojen alkaessa nimi muuttui Hengen aukioksi (ukr. Площа Духа, Ploštša Duh’a) ja marraskuussa vuonna 1941 siitä tuli Ritterplatz, joka saksaksi tarkoitti ritareiden toria. Elokuussa 1944 palautettiin sen entinen nimi, mutta lokakuusta joulukuuhun vuonna 1945 sitä kutsuttiin Mitšurinin aukioksi (ukr. Площа Мiчурiна, Ploštša Mitšurina), jonka jälkeen taas siitä tuli Hengen aukio.

Vuodesta 1946 lähtien aukio on kantanut nykyistä nimeään, jonka se sai vuonna Lvivissä vuonna 157 teloitetun kasakkahetmaniin ja Moldovan voivodin Ivan Pidkovin mukaan. Aukiolla oli myös Pyhän Hengen katu, josta ensimaininta on 1600-luvulta.[1]

Aukion historia muokkaa

 
Näkymä silloiselle Vapaudenkadulle syyskuussa, 1887

Alun perin kuninkaan Kasimir III:n vuonna 1356 tälle kaupunkitontille rakennuttama keskiaikainen Pyhän Elisabetin sairaala[7] oli tarkoitettu kodittomille ulkomaalaisille. Vuosina 1399–1408[7] tai vuonna 1430 kaupunki rakennutti sinne Pyhän Hengen kirkon[8], josta yhdessä sairaalan kanssa tuli turvakoti köyhille leskille ja yksinäisille vanhuksille, ja joka jo 1300–luvun toisella puoliskolla oli hyväntekeväisyystoimintansa kukoistusvaiheessa. Lvivissä ei ollut ainuttakaan porvaria, joka testamentissaan ei olisi maininnut sairaalaa tai Pyhän Hengen kirkkoa. Vuonna 1567 kirkko paloi, minkä jälkeen se kunnostettiin. Perusteellinen kunnostus tehtiin 1600-luvun alussa, jolloin se kalkittiin ja vihittiin vuonna 1649, ja minkä jälkeen se seisoi siinä tilassa olemassaolonsa loppuun asti. Se oli pieni kirkko, johon oli asetettu kolme alttaria ja joka seisoi aukion kulmassa paikassa, jossa nykyisin on Ivan Pidkovin muistomerkki. Lisäksi tontilla sijaitsi kaupunkilaisten kerrostaloja, vahatehdas, hautausmaa, kirkkoherran tilat ja jonkin verran kaupunkia ympäröivää linnoitusta.[8]

Pyhän Hengen kadulle entisen kylpylän paikalle rakennettiin vuosina 1610–1630 jesuiittaveljeskunnan Pietarin ja Paavalin kirkko. Lähellä sitä sijaitsi Jesuiittaportti, jonka juurelle puuliikkeeseen perustettiin Lvivin ensimmäinen teatteri. Noin 17 ja puolen neliösylin kokoisella aukiopalasella sijaitsi kirkkoherran talo. Hautausmaan sanotaan olleen kirkon ja sairaalarakennuksen takana. Löydöt tehtiin vuoden 1840 kaivauksissa, ja lisäksi aukiolla tehtiin vuonna 1978 perusteellisempi arkeologinen tutkimus, joka vahvisti hautausmaan olemassaolon todennäköisyyden ja jossa löytyivät tulipalossa vuonna 1381 palaneen puutalon jäänteet.[9]

Sairaala paloi kahdesti vuosina 1527 ja 1564, mutta rakennettiin uudelleen. Tiedetään, että sairaalaan valittiin vuosittain kaksi isännöitsijää. Vuonna 1734 sairaala rakennettiin uudelleen, jolloin siihen lisättiin kaksi kerrosta. Rakennus ei kuitenkaan kestänyt kauan.[7] Yöllä 7. maaliskuuta 1780sairaalarakennus tai pikemminkin sen Pyhän Hengen kirkon viereinen osa romahti. Tämän jälkeen 22. maaliskuuta 1780 viranomaiset antoivat sairaalan hallintohenkilöille käskyn hylätä muut rakennukset ja kirkko välittömästi ja aloittaa niiden purkaminen heti pääsiäisen jälkeen. Aukion osalta annettiin määräys, että sen tulee pysyä tyhjänä kunnes siitä toisin päätetään, ja purkamisesta jäljelle jäävä materiaali huutokaupataan eniten tarjoavalle. Tämän jälkeen aukio pysyikin pitkään tyhjillään ja siinä muutamien kivitalojen lisäksi oli enää kirkkoherran asuintalo.

 
Duh’a-aukiolla (nykyisellä Pidkovaukioilla) Lvivissä vuonna 1941

1700-luvun loppua ja 1800-luvun alkua leimasi Itävallan viranomaisten saapuminen kaupunkiin, jolloin alkoi linnoituksien ja puolustusrakenteiden purku.[10] Myös Pyhän Hengen aukiolla sijainneet kaupungin linnoitukset, kuten muuri, vallihauta ja valli menettivät tarkoituksensa Lvivin puolustuksessa, joten 1700-luvun loppupuolella korkea muuri purettiin, vallihauta täytettiin ja aukio laajeni. Tästä johtuen aukion pinta-ala lähes kaksinkertaistui yltäen Läntisen Bugin sivujoen Poltvan oikealle rannalle saakka.[1] Tilalle tulivat Itävallan viranomaisten aloitteesta rakennetut wieniläinen kahvila ja vartiotalo ja entisen kirkon paikalle ei rakennettu mitään.[2]

Vuonna 1827 Karl Hartmann osti kiinteistön Pyhän Hengen aukiolta ja sitoutui rakentamaan vartiorakennuksen aukion pohjoispuolelle talonsa viereen kuuluvalle alueelle. Sen piti koostua tiloista upseerille ja punkkahuoneesta 40 sotilasta varten. Joidenkin lähteiden mukaan vuonna 1829 Hartmann rakennutti vartiotalon ja sen lähelle, kaupunginhallitukselta ostetulle maalle, rakensi itselleen kerrostalon, jossa oli kahvila. Molemmat rakennukset kuuluivat Hartmannin suvulle 1900-luvun alkuun saakka.[1] Lvivin katujen tietosanakirjan mukaan 1800-luvulla Ivan Pidkovin aukiolle rakennettiin klassismin tyyliin vartiotalo, jonka suunnittelija oli Matteo Brezani, ja Poltvajoen oikealle rannalle ilmestyi wieniläinen kahvilarakennus[3], jonka tontin kaupunki lahjoitti. Kahvilaa pidettiin paikkana, jossa juotiin kahvia ja hiljaisuudessa luettiin sanomalehdet ja joka oli tunnettu kaupungin ulkopuolellakin. Myös vartiotalolla näytti olevan jonkinlainen puolustava merkitys, vaikka todellisuudessa se ei täyttänyt mitään puolustustehtäviä. Ensimmäisen maailmansodan aattona kaupunki aikoi ostaa takaisin osan aukiosta, purkaa kahvilarakennuksen ja rakentaa siihen suuren hallintovirastotalon, jossa olisi ollut kaupunginvaltuuston kokoushuoneita sekä vastaanotto ja asunto kaupunginjohtajalle. Ensimmäisen maailmansodan aikana ostettiin yhteisön varoilla aukiolle lentokone.[9]

Nykyaikaisen nimensä kasakkapäällikön Ivan Pidkovin mukaan aukio sai vuonna 1946.[3] Moderni kahvila Vienna Coffee House toimii vuokratalossa.[10] Siellä järjestetään ukrainalaisten käsityöläisten valmistamia kirjonta-, matkamuisto-, koriste- ja korutuotteiden, asuste- ja taloustavaramessuja.[11] Nykyisin punatiilinen kuvio aukion jalkakäytävällä näyttää Pyhän Hengen sairaalan perustusten ääriviivat.[4][3][10]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Petro Radkovets: Там львівський дух святий витає. Історія площі, на якій знесли костел (Lvivin pyhä henki leijuu siellä. Aukion historia, jossa kirkko purettiin.) tvoemisto.tv. 23.7.2022. Viitattu 02.09.2022. (ukrainaksi)
  2. a b c d Площа Івана Підкови (Ivan Pidkovin aukio) igotoworld.com. Viitattu 02.09.2022. (ukrainaksi)
  3. a b c d Площа Підкови In: Енциклопедія львівських вулиць (Pidkovin aukio. Lvivin katujen tietosanakirjassa) Енциклопедія львівських вулиць. Viitattu 02.09.2022. (ukrainaksi)
  4. a b Пам’ятник Івану Підкові у Львові (Ivan Pidkovin muistopatsas Lvivissä.) 19.03.2011. photo-lviv.in. Viitattu 02.09.2022. (ukrainaksi)
  5. Список вулиць м. Львова по районам (підсудність) (Luettelo Lvivin katuista alueittain) 11.09.2019. адвокатське бюро Зелінської. Arkistoitu 7.10.2022. Viitattu 02.09.2022. (ukrainaksi)
  6. Площа Івана Підкови (Львів) (Ivan Pidkovin aukio (Lviv)) wikimapia.org. Viitattu 02.09.2022. (ukrainaksi)
  7. a b c Anton Lyaguškin: Найстаріша діюча лікарня Галичини або майже 240-річна історія Львівської обласної клінічної лікарні. Частина перша (Halytšin vanhin toimiva sairaala tai Lvivin alueellisen kliinisen sairaalan lähes 240-vuotinen historia. Osa yksi.) 27. 04. 2021. photo-lviv.in. Viitattu 02.09.2022. (ukrainaksi)
  8. a b Sofia Legin: 10 цікавих фактів про площу Івана Підкови у Львові (10 mielenkiintoista faktaa koskien Ivan Pidkovin aukiota Lvivissä) 26. 11. 2020. /photo-lviv.in. Viitattu 02.09.2022. (ukrainaksi)
  9. a b Maria Klimko: Одна з найменших у Львові: цікаві факти про площу Підкови та раритетні фото (Yksi Lvivin pienimmistä: mielenkiintoisia faktoja Pidkovyn aukiosta ja harvinaisia valokuvia) 11. 12.2020. zaxid.net. Viitattu 02.09.2022. (ukrainaksi)
  10. a b c Sofia Šavranska: Екскурсії Львовом. Історія престижної кав'ярні, яку знали за межами міста (Retket Lvivissä. Arvostetun kahvilan historia, joka tunnettiin kaupungin ulkopuolella) tvoemisto.tv. Viitattu 02.09.2022. (ukrainaksi)
  11. Площа Івана Підкови (Ivan Pidkovin aukio) itinery.com. Viitattu 02.09.2022. (ukrainaksi)

Aiheesta muualla muokkaa