Itsenäisyyden kuusi

Itsenäisyyden kuusi on Helsingin Kaivopuistossa kasvava Suomen itsenäisyydelle omistettu kuusi, joka on istutettu paikalle vuonna 1930. Puun on Suomen eduskunnalle lahjoittanut pääkonsuli Rudolf Ray, joka kylvi kuusen siemenen vuonna 1917. Hänen kuolemansa jälkeen se siirrettiin Kaivopuistoon ja luovutettiin eduskunnalle juhlallisin menoin toukokuussa 1931. Puun juurella on samassa yhteydessä paljastettu graniittinen muistokivi. Kuusi sijaitsee Ison Puistotien varrella Kaivohuoneen pohjoispuolella.[1][2]

Itsenäisyyden kuusi ja muistokivi sen edessä.

Taustaa muokkaa

Pääkonsuli Ray istutti kuusen siemeniä 6. joulukuuta 1917, jolloin eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen. Niistä kasvaneet taimet olivat Rayn hoidossa hänen kuolemaansa kesäkuuhun 1930 saakka. Ray suunnitteli lahjoitusta jo elinaikanaan, mutta se toteutui vasta hänen kuoltuaan. Testamentissaan Ray toivoi eduskunnalle lahjoittamaansa kuusta istutettavaksi joko vastavalmistuneen Eduskuntatalon tai Presidentinlinnan edustalle. Kolme hänen kasvattamaansa kuusta siirrettiin Helsingin kaupunginpuutarhaan, jossa parhaalta näyttänyt puu nimettiin Itsenäisyyden kuuseksi ja istutettiin Kaivopuistoon marraskuussa 1930 kaupunginpuutarhuri J. E. Arangon valvonnassa. Se oli alun perin tarkoitus istuttaa eduskuntatalon eteen, mutta kun kuusen ei katsottu menestyvän siellä valittiin paikaksi lopulta Kaivopuisto. Kaksi muuta kuusta jätettiin kasvamaan kaupunginpuutarhaan, mutta ne jouduttiin myöhemmin kaatamaan.[3] Toisten tietojen mukaan kaupunginpuutarha hankki kolme varakuusta, joista yksi kasvoi kituliaasti vielä 1980-luvun lopussa.[4]

Ray lahjoitti myös 200 000 markkaa Itsenäisyyden kuusen rahastoon toivoen lahjakirjassaan, että kuusen siemenistä idätetään taimia, joita myydään yksityisten ja yhteisöjen ”kotikuusiksi” joka puolelle maata. Kertyneet varat hän määräsi käytettäväksi hyväntekeväisyyteen. Ray halusi lahjoituksillaan kunnioittaa eduskunnan työtä Suomen itsenäisyyden saavuttamisessa.[5] Hänen lahjoittamansa varat jäivät kuitenkin eduskunnan avaamalle pankkitilille yli 40 vuoden ajaksi, jolloin inflaatio alensi talletuksen arvon noin 20 000 markaksi.[6]

Muistokivi edestä.
Muistokivi takaa.

Luovutustilaisuus muokkaa

Itsenäisyyden kuusen juhlallinen luovutustilaisuus järjestettiin floranpäivänä 13. toukokuuta 1931, jolloin se luovutettiin eduskunnalle ja annettiin samalla Helsingin kaupungin hoidettavaksi. Tilaisuudessa kerrottiin olleen paikalla satoja ihmisiä, joista suuri osa oli ylioppilaita. Kuusen ja muistomerkin otti vastaan eduskunnan puhemies Kyösti Kallio. Lisäksi kutsuvieraana oli muun muassa kenraaliluutnantti Aarne Sihvo, jonka Ray oli pyytänyt kuusen ”kummiksi”.[3]

Lenni Linnalan johtama Kaartin soittokunta aloitti tilaisuuden Finlandia-hymnillä, jonka jälkeen puhuivat kenraaliluutnantti Sihvo, puhemies Kallio ja Helsingin kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja A. L. Hjelmman. Seuraavaksi Leevi Madetojan johtama Suomen Laulu esitti Rudolf Rayn sanoittaman ja Madetojan säveltämän Isänmaan kuusen hymnin (op. 72). Luovutustilaisuuden päätteeksi rehtori Ernst Lampén luki Rayn koulutoverin ministeri Rudolf Holstin puheen. Hänen muistokseen pidettiin myös minuutin hiljaisuus, jonka jälkeen kuultiin vielä Maamme-laulu.[5]

Muistokivi muokkaa

Puun juurella olevan muistokiven etusivulla on teksti ”Itsenäisyyden kuusi * v. 1917. Omistettu Suomen tasavallan eduskunnalle tunnuslauseella: "Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto". Muistoksi päivälle 6/XII 1917 jolloin eduskunta mursi kansaltaan orjan ikeen virittäen sille vapauden soihdun.” Kiven takasivulla on kuuselle omistettu uskonnollis-isänmaallinen runo, sen jatkona Vanhan isänmaan virren toinen säkeistö, ja alimpana lisäys ”Kuusi edustaa myös Suomen kansan aarreaittaa Suomen metsiä”.[2] Tekstit ovat Rayn testamentissaan määräämiä.[7]

Kiveen kuvattu vaakuna on Rayn suunnittelema vaihtoehtoinen versio Suomen vaakunasta, jossa Suomea symboloiva musta karhu murtaa ”orjuuden ikeen”, ja kruunun tilalla on vapauden soihtu. Hänen mielestään ruotsalaista perua oleva leijonavaakuna ei sopinut itsenäisen Suomen symboliksi.[8] Muistokiven suunnittelijaa ei tiedetä.[2]

Myöhemmät vaiheet muokkaa

Itsenäisyyden kuusi ei lähtenyt kasvamaan toivotulla tavalla vaan jäi kitukasvuiseksi. Jatkosodan aikana kuusi kärsi pahoja vaurioita helmikuun 1944 suurpommituksissa. Kaivopuistoon pudonneiden pommin sirpaleet vaurioittivat sen kylkiä ja katkoivat latvan, joka lähti kasvamaan uudelleen vasta vuosien kuluttua. Rungossa oleva mutka johtuu juuri latvan katkeamisesta. 1960-luvun alussa kaupungin puutarhurit pelkäsivät puun jopa kuolevan, mutta se kasvoi jälleen hyvin 1970-luvun vaihteesta lähtien. Kuusen alaoksat ovat kuitenkin harventuneet ja neulaset vahingoittuneet ilmansaasteista.[3][9] Puu oli alun perin ympäröity aidalla, joka poistettiin 1984.[4]

Vuonna 1960 Suomen Kansakoulunopettajain Liitto ehdotti päätoimittaja Antti Henttosen aloitteesta, että kuusen siemenistä idätetty taimi istutettaisiin jokaisen Suomen kansakoulun pihamaalle, jonka taimen puolestaan jokainen koululainen saisi mukaansa koulusta päästyään. Ensimmäiset kuuset oli määrä istuttaa 1966, jolloin Suomen kansakoululaitos täytti 100 vuotta.[3] Kun Suomen itsenäistymisestä tuli kuluneeksi 50 vuotta käynnistettiin Kotikuusi -kampanja, jonka yhteydessä oli myynnissä yli 30 000 Itsenäisyyden kuusen siemenistä idätettyä taimea. Niiden myynnistä vastasi SOK. Taimien mukana tuli kuparinen kyltti, jossa oli teksti ”istutettu vuonna 1967, jolloin Suomi oli ollut 50 vuotta itsenäisenä valtakuntana”. Ylei­sek­si istu­tus­päi­väk­si suositeltiin hel­lun­taita 14. toukokuuta.[10]

Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuonna 1987 useita itsenäisyyden kuusen jälkeläisiä istutettiin eri puolille maata.[11] Niiden myynnistä vastasi joulukuussa 1986 perustettu Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itla, joka sai myös taimista kertyneen tuoton. Itla itsenäisyyden kuusi -nimellä myydyt taimet kasvatettiin Keskusmetsälautakunta Tapion taimitarhalla Joutsenossa.[12] 5 000 markan hintaisia taimia oli myynnissä yli 2 000 kappaletta, joiden mukana tuli myös aitoustodistuksena toiminut muistolaatta. Ostajina olivat lähinnä kunnat, seurakunnat ja yritykset.[6] Helsingin kaupunginjohtaja Raimo Ilaskivi istutti taimen myös Kaivopuistoon alkuperäisen kuusen viereen, mutta se revittiin irti juurineen ja varastettiin vappuna 1990.[9]

Itsenäisen Suomen täyttäessä 100 vuotta oli Suomi 100 -hankkeen osana Tulevaisuuden Kuusi – Framtidens Gran -kampanja, joka käynnistyi suomalaisuuden päivänä 12. toukokuuta 2016. Kampanjaan liittyi kuusien istuksen lisäksi muun muassa oma juhlalaulu, jota esitettiin kouluissa suomeksi, ruotsiksi ja saameksi.[13]

Lähteet muokkaa

  1. Itsenäisyyden kuusi Helsingin Kaivopuistossa Suomen Metsämuseo Lusto. Museovirasto. Arkistoitu 20.4.2018. Viitattu 27.11.2011.
  2. a b c Itsenäisyyden kuusen muistokivi Julkiset veistokset -tietokanta. 2001. Helsingin taidemuseo. Arkistoitu 20.9.2015. Viitattu 27.11.2011.
  3. a b c d ”Virittäen sille vapauden soihdun...”. Helsingin Sanomat, 4.12.1960, s. 11, 20. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 20.4.2018.
  4. a b Pasanen, Esko: Kaupungin valot : Itsenäisyyden puu tarvitsee hoivaa ja onnea. Helsingin Sanomat, 29.3.1987, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 20.4.2018.
  5. a b Itsenäisyyden kuusi. Helsingin Sanomat, 14.5.1931, s. 5–6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 20.4.2018.
  6. a b Itsenäisyyden kuusen taimia myydään juhlavuoden kunniaksi. Helsingin Sanomat, 4.5.1987, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 20.4.2018.
  7. Itsenäisyyden kuusi. Helsingin Sanomat, 1.11.1930, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 20.4.2018.
  8. Suomen vaakunaeläin - karhu vai leijona? (arkistoitu versio 25.5.2012) 8.8.2006. Nalle.fi. Arkistoitu 25.5.2012. Viitattu 27.11.2011.
  9. a b Holma, Petteri: Muistopuuperinnettä elvytetään Helsingissä. Helsingin Sanomat, 16.5.1990, s. 23. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 20.4.2018.
  10. Kokko, Timo: Itsenäisyyden kuusi – ja sen 30 000 jälkeläisen historiaa 2.12.2015. Iijokiseutu. Arkistoitu 20.4.2018. Viitattu 20.4.2018.
  11. Itsenäisyyden kuusen perintö Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itla. Arkistoitu 12.12.2004. Viitattu 27.11.2011.
  12. Taimikaupalla kartutetaan lastenrahastoa. Helsingin Sanomat, 26.1.1987, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 20.4.2018.
  13. Istuta puu satavuotiaalle Suomelle 5.4.2016. Suomi Finland 100. Arkistoitu 20.4.2018. Viitattu 20.4.2018.

Aiheesta muualla muokkaa