Itsenäisyyden Puolesta
Itsenäisyyden Puolesta ry (IP) oli Suomessa 1970–1980-luvuilla toiminut antikommunistinen ja oikeistolainen poliittinen järjestö, joka vastusti Neuvostoliiton vaikutusta Suomessa, presidentti Urho Kekkosen politiikkaa ja sosialismia.
Historia ja toiminta muokkaa
Itsenäisyyden Puolesta ry aloitti toimintansa Helsingissä syksyllä 1971 ja rekisteröitiin huhtikuussa 1972.[1] Paikallisosastoja perustettiin lisäksi Lahteen, Tampereelle, Turkuun ja Vaasaan.[2] Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja ja alkuperäinen keskushahmo oli kustantaja Kauko Kare. Hänen ympärilleen oli jo vuonna 1968 syntynyt Torstaikerhoksi kutsuttu ryhmä, joka julkaisi myös Nootti-lehteä.[3] Uuden järjestön edeltäjä oli alkuaan vuonna 1965 perustettu Itsenäisyyspuolue, jonka Kare otti vuonna 1969 johtoonsa mutta joka lopetti pian toimintansa, kun sitä ei saatu vietyä puoluerekisteriin.[4] Itsenäisyyden Puolesta keräsi yhteen presidentti Kekkosen länsimielisiä ja oikeistolaisia vastustajia. Sen perustamisessa oli mukana useita henkilöitä, jotka liittyivät sittemmin Perustuslailliseen oikeistopuolueeseen (POP). Järjestön tilaisuuksissa esiintyi tunnettuja jyrkän oikeistolaisia poliitikkoja, kuten kokoomuksen Tuure Junnila ja POP:n Georg C. Ehrnrooth.[1] Itsenäisyyden Puolesta oli kuitenkin puoluepoliittisesti sitoutumaton. Jäsenkuntaan kuului perustuslaillisia, kokoomuslaisia, SDP:n oikeistosiipeä sekä muiden puolueiden jäseniä, jotka vastustivat neuvostomielisyyttä.
Liikkeen paikallisjärjestöille perustettiin syksyllä 1974 valtakunnallinen kattojärjestö Kansalaisjärjestö Itsenäisyyden Puolesta ry, jonka puheenjohtajaksi valittiin toimittaja Heikki Eskelinen. Hän korvasi pari vuotta myöhemmin Kareen myös Helsingin osaston johdossa.[1] Kare katsoi tulleensa syrjäytetyksi järjestön johdosta ja alkoi arvostella sitä Nootissa.[3] Itsenäisyyden Puolesta tuki 1970-luvun alussa A. I. Arwidsson -seuran tarrakampanjaa, jossa levitettiin yli puoli miljoonaa tarraa punaiseksi muuttuvasta Suomen lipusta tekstillä ”Tätäkö haluat?”.[2][5] Eskelisen puheenjohtajakaudella luotiin yhteyksiä myös kommunisminvastaiseen Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki -säätiöön (SYT) ja Elinkeinoelämän valtuuskuntaan (EVA). Itsenäisyyden Puolesta julkaisi vuonna 1977 pamfletin Varo vallankumousta, jota levitettiin SYT:n avulla yli 30 000 kappaletta.[6] Kareen mielestä sitoutumattomaksi tarkoitettu IP kytkeytyi lopulta liiankin tiiviisti Perustuslailliseen oikeistopuolueeseen, kun puheenjohtaja Eskelinen oli puolueen ehdokkaana vaaleissa. Yhdistys tuki Mauno Koiviston kampanjaa vuoden 1982 presidentinvaaleissa.[3]
Itsenäisyyden Puolesta kannatti parlamentarismia, mutta sen jäseniksi liittyi kaikessa hiljaisuudessa myös muutamia aiemmin äärioikeistolaisissa liikkeissä toimineita henkilöitä, kuten historiantutkija Mikko Uola.[3] Siihen kytkeytyi myös 1970-luvun alussa toiminut, jo aiemmin perustettu lyhytikäinen nuorisojärjestö Suomen Itsenäiset Nuoret (SIN), alkujaan Isänmaallinen Kansallisliike (IKL), jota johti Jouni Lanamäki. SIN:llä oli löyhiä yhteyksiä ruotsalaiseen uusnatsipuolueeseen Nordiska Rikspartietiin (NRP).[7]
Itsenäisyyden Puolesta tuki 1980-luvulla myös Viron aseetonta separatismia levittämällä aihetta koskevaa informaatiota ja järjestämällä emigranttivirolaisia puhujiksi tilaisuuksiinsa.[2] Se liittyi 1980-luvulla jäseneksi kansainväliseen kommunisminvastaiseen kattojärjestöön World Anti-Communist Leagueen. Itsenäisyyden Puolesta lakkasi toimimasta aktiivisesti kylmän sodan päätyttyä, mutta sitä ei ole virallisesti lakkautettu.[3] Syksystä 1991 Itsenäisyyden Puolesta Pirkanmaan ry:n puheenjohtajana on ollut Seppo Lehto, joka tunnetaan muun muassa Suur-Suomi ry:n perustajajäsenenä 1991 alkaen.lähde?
Pohjantähti-organisaatio muokkaa
Järjestön puheenjohtaja Heikki Eskelinen ja sen sihteeri yliluutnantti Pertti Olavi Riutta sotkeutuivat 1980-luvun alkupuolella vakoilua sisältäneeseen salaliittoon. Riutta perusti vuonna 1978 ”Pohjantähti”-nimisen salaisen sotilaallisen organisaation, joka oli tarkoitettu vastarintaliikkeeksi Neuvostoliiton miehittäessä Suomen. Hän rekrytoi siihen muutamia kymmeniä jäseniä Itsenäisyyden Puolesta ry:stä, muun muassa upseereita ja poliiseja. Riutta anasti Pohjantähden käyttöön Suomen puolustusvoimien aseita, käsikranaatteja ja räjähteitä. Riutta ja Eskelinen toimittivat Ranskan tiedustelupalvelulle Neuvostoliittoa koskeneita havaintoja vastineeksi siitä, että ranskalaiset painattivat Riutan suomentaman Vastarintaopas-nimisen sveitsiläisen kirjasen.[8][3]
Toiminnan tultua Suojelupoliisin tietoon Eskelinen ja Riutta pidätettiin huhtikuussa 1982. Heidän lisäkseen kuulusteltiin kymmenkunta mukana ollutta henkilöä. Nämä selittivät luulleensa, että kyseessä oli arkaluonteinen, mutta virallisesti hyväksytty toiminta, joten syytteet – nimikkeenä ”tahallinen ryhtyminen vieraan valtion hyödyksi sellaisten tietojen hankkimiseen, joka voi vahingoittaa Suomen suhteita vieraaseen valtioon” – rajattiin Eskeliseen ja Riuttaan. Korkein oikeus tuomitsi maaliskuussa 1984 Riutan ja Eskelisen ehdottomaan vankeuteen vakoilusta Ranskan hyväksi Suomen ulkosuhteita vahingoittavalla tavalla sekä Riutan myös ase- ja räjähderikoksista.[8]
Järjestön kustantamia julkaisuja muokkaa
- Varo vallankumousta, toim. Heikki Eskelinen (puhekokoelma), 1977
- Varo sosialismia, toim. Heikki Eskelinen (puhekokoelma), 1978
- Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939, toim. Antero Kautto, 1989
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c (kuva Tiedonantajassa 1977 julkaistusta artikkelista) Mesikämmen-blogi 20.7.2011. Viitattu 7.8.2016.
- ↑ a b c Lasse Koskinen: Viron uudelleen itsenäistymistä avustettiin Suomesta (Arkistoitu – Internet Archive) Aluepalautus ry 25.8.2011. Viitattu 7.8.2016.
- ↑ a b c d e f Tommi Kotonen: Politiikan juoksuhaudat – Äärioikeistoliikkeet Suomessa kylmän sodan aikana, s. 150–152, 154–156. Atena, Jyväskylä 2018.
- ↑ Simo Grönroos: Kauko Kare – suomettumisen kriitikko: Nootti-lehden ja Alea-kirja-kustantamon perustajan toiminta Kekkosen ajan toisinajattelijana., s. 346–349, 351. Historian väitöskirja, Helsingin yliopisto, Helsinki 2023. Teoksen verkkoversio
- ↑ Matti Wiberg: Märepala: -ttuilu politiikassa (Arkistoitu – Internet Archive) Hiidenkivi 4/2010. Viitattu 7.8.2016.
- ↑ Jarkko Vesikansa: ”AKS:n henkinen jatkosota”, s. 330 teoksessa AKS:n tie – Akateeminen Karjala-Seura isänmaan ja heimoaatteen asialla (toim. Mikko Uola). Minerva, Helsinki 2011.
- ↑ Ylikansallista nationalismia – Ruotsalainen äärioikeisto Suomessa 1970-luvulla Ennen ja nyt 13.3.2013. Viitattu 7.8.2016.
- ↑ a b Kimmo Rentola: Suojelupoliisi kylmässä sodassa 1949–1991, s. 171–174 teoksessa Ratakatu 12 – Suojelupoliisi 1949–2009 (toim. Matti Simola). WSOY, Helsinki 2009.
