Wikipedia

Italian politiikka

Italian poliittinen järjestelmä on parlamentaarinen edustuksellinen demokraattinen tasavalta, jossa on monipuoluejärjestelmä, ja jossa pääministeri (Presidente del Consiglio) on hallituksen pää. Presidentin tehtävät ovat lähinnä edustuksellisia. Hallitus käyttää toimeenpanovaltaa. Lainsäädäntövalta kuuluu kaksikamariselle eduskunnalle yhdessä hallituksen kanssa. Italiasta tuli tasavalta 1946, kun monarkiasta luovuttiin kansanäänestyksen jälkeen. Perustuslaki on vuodelta 1948.

Parlamentti koostuu senaatista (Senato della Repubblica) ja edustajainhuoneesta (Camera dei Deputati). Senaatissa on 315 vaaleilla valittua ja viisi elinikäistä jäsentä. Edustajainhuone on 635-jäseninen. Senaatin ja edustajainhuoneen jäsenet valitaan samoissa vaaleissa viisivuotiskaudeksi. Uudet lait hyväksytään vain, jos niiden kannalle on saatu enemmistö kummassakin parlamentin kamarissa.[1]

2010-luvun parlamenttivaalit muokkaa

Vuoden 2013 parlamenttivaalit voitti Viiden tähden liike, mutta yksikään pääpuolueista ei saanut enemmistöä senaatissa. Tämä johti pattitilanteeseen, joka kesti kaksi kuukautta. Tilanteen ratkaisemiseksi muodostettiin suuri hallituskoalitio, jota johti keskustavasemmistolaisen Demokraattipuolueen (Partito Democratico, PD) Enrico Letta, ja varapääministerinä toimi Silvio Berlusconin luottomieheksi kutsuttu keskustaoikeistolaisen Vapauden kansan (Popolo della Libertà, PdL) Angelino Alfano.[1][2] Letta kuitenkin erosi pääministerin tehtävästä helmikuussa 2014. Uuden hallituksen johtoon tuli PD-puolueen Matteo Renzi,[2] valtiovarainministeriksi puolueisiin sitoutumaton Pier Carlo Padoan[3] ja ulkoministeriksi PD-puolueen Federica Mogherini[4].

Maaliskuun 2018 parlamenttivaalien voittaja oli oikeisto.[5] Pääministeriksi tuli Giuseppe Conte ja hallituksen muodostivat Luigi Di Maion johtama Viiden tähden liike ja Matteo Salvinin johtama Lega. Viiden tähden liikkeellä on hallituksessa 8 ministerin paikkaa ja Legalla 5. Lisäksi hallituksessa on 6 riippumatonta ministeriä. Legan puheenjohtaja Salvini uhkasi elokuussa 2019 hallituksen hajottamisella ja uusilla vaaleilla, kun hallituspuolueet olivat riitautuneet uuden ratahankkeen kustannuksista.[6] Pääministeri Conti ilmoitti 20. elokuuta 2019 jättävänsä hallituksen eroanomuksen. Sisäministeri ja Lega-puolueen johtaja Salvini veti puolueensa pois hallituskoalitiosta, jotta voitaisiin pitää uudet vaalit. Suunnitelman taustalla oli, että Legan kannatus oli kannatusmittausten mukaan korkealla.[7] Eronneen hallituksen sitoutumaton pääministeri Giuseppe Conte muodosti kuitenkin syyskuussa 2019 uuden keskustavasemmistolaisen hallituksen, jossa olivat mukana Viiden tähden liike ja Demokraattipuolue. Uudeksi ulkoministeriksi nousi Luigi Di Maio. La Lega - puolue jäi oppositioon.[8]

Vuoden 2018 hallituskoalition puolueet muokkaa

Korruptio muokkaa

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan korruptio on vakava ongelma Italiassa huolimatta pitkäaikaisista yrityksistä taistella sitä vastaan. Korruptio on lisääntynyt, kun virkamiehet ja järjestäytyneet rikollisryhmät solmivat keskenään salaliittoja. Kuitenkin vuodesta 2018 alkaen Italia on vahvistanut korruptionvastaista toimintaansa. Vuonna 2019 voimaan tullut laki langettaa entistä ankarampia rangaistuksia korruptioon syyllistyneille, uudistetut säädökset rajoittamisesta rajoittavat viivyttämistäselvennä ja on lisätty työkaluja mafianvastaista tutkimusta varten korruptiorikkomusten selvittämiseksi. Huolimatta tästä lisääntyneestä korruptionvastaisesta panostuksesta, monet sektorit vaativat uudistuksia viivyttelyn rajoittamikseksi. Tarvittaisiin esimerkiksi julkissten hankintojen parempaa valvontaa.[9]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Italia: Poliittinen järjestelmä 6.3.2014. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 22.10.2014. Viitattu 22.10.2014.
  2. ↑ a b Italy profile BBC. Viitattu 7.9.2013.
  3. ↑ YLE: Nuori Renzi sai Italian hallitukseen OECD:n pääekonomistin Viitattu 22.3.2014.
  4. ↑ Heikki Aittokoski: ”Erasmus-sukupolvi” kohtasi tylyn maailman 21.3.2014. hs.fi. Viitattu 22.3.2014.
  5. ↑ Elezioni politiche: vincono M5s e Lega. Crollo del Partito democratico. Centrodestra prima coalizione.. La Repubblika 4.3.2018. Viitattu 9.8.2019.(italiaksi)
  6. ↑ Italian hallitus on hajoamisen partaalla. Ilta-Sanomat 8.8.2019.
  7. ↑ Italian pääministeri eroaa Ilta-Sanomat. 20.8.2019. Viitattu 21.8.2019.
  8. ↑ Italian uuden hallituksen ministereitä julkistettu: Conte jatkaa pääministerinä, Di Maiosta ulkoministeri Yle Uutiset. Viitattu 18.2.2020.
  9. ↑ Italy: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 10.12.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Italian_politiikka&oldid=22109293”