Itämeren taistelut

Itämeren taistelut olivat akseli­valtojen ja Neuvosto­liiton välisiä meritaisteluita Itä­merellä, sen rannikkoalueilla ja Suomenlahdella. Saksan kukistettua Puolan laivaston vuonna 1939 pääosapuolet taisteluissa olivat Suomi, Saksa ja Neuvostoliitto. Baltian maiden laivastot liitettiin Neuvostoliiton laivastoon miehityksen jälkeen. Ruotsin laivasto keskittyi sodan aikana puolueettomuusvartiointiin miinoittaen rannikkoaan sekä valvoen merialueitaan. Suomenlahdelle laskettiin sotavuosina yli 60 000 merimiinaa, mikä teki siitä tarkimmin miinoitetun merialueen maailmassa sota-aikana.

Itämeren taistelut
Osa toisen maailmansodan itärintamaa
Suomen laivaston panssarilaiva Väinämöinen vuonna 1938
Päivämäärä: 1. syyskuuta 1939 – 9. toukokuuta 1945 Paikka: Itämeri Lopputulos: Neuvostoliiton voitto
Osapuolet
Saksa  Suomi	Neuvostoliitto
Vahvuudet
2 panssarilaivaa, 7 moottoroitua torpedovenettä, 5 sukellusvenettä, 4 sluuppia, 3 miinalaivaa, 6 kutteria, 17 VMV-luokan vartiomoottorivenettä 28 E-venettä, 5 sukellusvenettä, 6 miinalaivaa, 3 laivuetta M-luokan miinanraivaajia, 3 laivuetta muita miinanraivaajia, 2 laivuetta R-veneitä, 2 laivuetta partioveneitä (Vorpostenboot), 3 Sperrbrecher miinanraivaajaa, 2 kuljetusalusta miinanraivaajille, 4 aseistettua miinalaivaa	2 taistelulaivaa, 2 risteilijää, 2 johtavaa hävittäjää, 17 modernia hävittäjää, 6 vanhentunutta hävittäjää, 65 sukellusvenettä, 7 tykkivenettä, 39 miinalaivaa, 48 moottoroitua torpedovenettä

Operaatiot

Puolan laivasto, johon kuului neljä hävittäjää, viisi sukellusvenettä, miinalaiva ja lukuisia pienempiä aluksia osallistui Gdańskinlahden taisteluun vuonna 1939. Peking-suunnitelman mukaisesti osa laivaston aluksista evakuoitiin Britanniaan ennen sodan puhkeamista. Saksalaiset upottivat jäljelle jääneet alukset. Puolan laivaston sukellusveneet operoivat merellä, kunnes ne internoitiin Britanniaan syksyllä 1939. Sukellusvene ORP Orzeł pakeni Tallinnaan 14. syyskuuta, mikä aiheutti noottien vaihtoa.

Talvisodan jälkeen Neuvostoliitto miehitti Hankoniemen 30 000 sotilaan voimin ja sijoitti osan laivastostaan sinne. Talvisodan ja Baltian maiden miehityksen jälkeen Neuvostoliiton Itä­meren laivasto oli alueen suurin. Erityisesti pitkä ja haavoittuva Suomen etelärannikko oli koko pituudeltaan alttiina Neuvostoliiton laivastolle. Suomen laivasto oli kaksijakoinen, mutta sillä oli hyviä venäläisten ennen Ensimmäistä maailmansotaa rakentamia rannikkolinnoituksia. Saksalaisten suurin huolenaihe itämerellä oli suojella Saaristomeren reittejä, joiden kautta Ruotsista voitiin kuljettaa sotateollisuudelle tärkeää rautamalmia.

Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon vuonna 1941 suomalaiset ajoivat puna-armeijan pois Hangosta ja saksalaiset Baltian maista. Hangosta evakuoitiin 23 000 neuvostosotilasta Leningradiin Suomen 17. divisioonan vallatessa kaupungin. Evakuoinnin aikana Suomen rannikkotykistö ja miinakentät upottivat kolme hävittäjää ja suuret joukkojenkuljetusalukset Andrei Zhdanovin ja Iosif Stalinin. Riian ja Liepājan menetysten jälkeen Neuvostoliiton laivasto vetäytyi Tallinnaan. Elokuun loppuun mennessä saksalaiset olivat piirittäneet kaupungin pakottaen Neuvostoliiton evakuoimaan joukot meritse, missä Neuvostoliiton Itämeren laivasto menetti lukuisia aluksiaan torpedoveneiden hyökkäyksissä ja Jumindan niemimaan edustan miinakentissä. Neuvostoliiton 160 aluksesta 65 tuhoutui ja useat muut alukset vaurioituivat. 28 000 evakuoidusta sai surmansa 16 000. Laivasto evakuoitiin myöhemmin Leningradiin, joka piiritettiin sekä maalta että mereltä. Saksalaiset syöksypommittajat upottivat taistelulaiva Maratin Kronstadtissa 23. syyskuuta. Operaatio Nordwindin aikana Suomen laivaston panssarilaiva Ilmarinen upposi osuttuaan merimiinaan. Suomalaissukellusveneet hyökkäsivät Neuvostoliiton saattueita vastaan laihoin tuloksin kovan vastarinnan ja epäluotettavien torpedoiden takia.

Vuosina 1942–1943 laivastojen toiminta jäi vähäiseksi lukuun ottamatta Suursaaren, Tytärsaaren, Lavansaaren ja Somerin valloituksia. Valloitusten aikana Neuvostoliiton tykkivene Krasnoye Znamya upotettiin. Vuonna 1944 Neuvostoliiton laivasto pääsi voitolle Leningradin saarron murruttua. Neuvostoliiton hyökkäyksissä saksalaiset menettivät Nioben, useita miinanraivaajia ja kolme Elbing-luokan torpedovenettä T-22, T-30 ja T-32, jotka osuivat miinakenttiin. Puna-armeijan tehtyä maihinnousun Koiviston saarille Suomen laivasto menetti moottoritorpedovene Tarmon ja VMV 17:n. Joulukuussa 1944 saksalaiset menettivät vastahyökkäyksissä hävittäjät Z 35:n ja Z 36:n. Vuonna 1945 Neuvostoliiton laivaston sukellusveneet murtautuivat miinakenttien läpi ja upottivat Wilhelm Gustloffin, SS General von Steubenin ja Goyan, joiden uppoamiset olivat historian eniten uhreja vaatineet merionnettomuudet.

Katso myös

• Jatkosodan hyökkäysvaiheen merisotatoimet