Itä-Virumaa
Itä-Virumaa[2] eli Itä-Virun maakunta (vir. Ida-Viru maakond, Ida-Virumaa) on maakunta Koillis-Virossa, Venäjän vastaisella rajalla, Suomenlahden ja Peipsijärven välillä.
| Itä-Virumaa Ida-Viru maakond |
|
|---|---|
 Narvan linna Narvanjoen yli Iivananlinnasta Venäjältä nähtynä. |
|
 Lippu |
 Vaakuna |
 Sijainti |
|
| Valtio | Viro |
| Kuntia | 8 |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Jõhvi |
| Pinta-ala | 2 971,55[1] km² |
| Väkiluku (1.1.2018) | 142 562[1] (3.) |
| – väestötiheys | 48 as./km² |
| Lyhenteet | |
| – ISO 3166 | EE-44 |
Länsi-Virumaan asukasluku on noin 140 000 ja pinta-ala 3 000 neliökilometriä. Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Itä-Virumaalla oli 149 172 asukasta, joista 29 131 (19,5 %) oli virolaisia, 108 208 (72,5 %) venäläisiä ja 11 625 (7,8 %) muita kansallisuuksia, mm. ukrainalaisia (2,3 %), valkovenäläisiä (2,2 %) ja suomalaisia (0,9 %)[3] Maakunta poikkeaakin selvästi muista Viron maakunnista, joissa kaikissa virolaiset ovat enemmistönä.
Maakuntahallinnon keskus oli Jõhvi vuoden 2017 loppuun, jolloin lääninhallintoon rinnastettava, Viron hallituksen nimittäminen maaherrojen johtama valtiollinen aluehallinto lakkautettiin.[4] Asukasluvultaan suurin kaupunki on Venäjän rajalla sijaitseva historiallinen Narva.
MaantiedeMuokkaa
Maakunnan alue koostuu Pohjois-Viron ranta-alangosta, joka pohjoisessa päättyy jyrkkään törmärannikkoon. Sisämaassa on Koillis-Viron ylänköalue ja Alutagusen metsäalue. Pisimmät joet ovat Narvajoki, Purtse ja Pyhäjoki. Maakunnassa on noin 40 järveä sekä suoalueita. Maa- ja kallioperä koostuu runsaista luonnonvaraesiintymistä. Näitä ovat palavakivi, fosforiitti, rakennushiekka, kalkkikivi ja sinisavi. Näiden ansiosta Itä-Virumaa onkin Viron merkittävin teollisuusalue. Palavaakiveä louhitaan erityisesti Kohtla-Järven ja Kiviõlin seudulla.
Kaupungit ja kunnatMuokkaa
Vuoden 2017 kuntauudistuksen jälkeen Itä-Virumaa koostuu kahdeksasta kunnasta, joista neljä on kaupunkeja. Ennen kuntauudistusta kaupunkeja oli viisi ja kuntia oli 15. Muutoksessa Aserin kunta siirrettiin osaksi Länsi-Virumaata sekä Avinurme ja Lohesuu Jõgevamaalle.[1]
Maakunnan kunnat ovat:[1]
| Kunta | Asukasluku (1.1.2018) |
|---|---|
| Alutagusen kunta | 4 929 |
| Jõhvin kunta | 11 645 |
| Kohtla-Järven kaupunki | 35 395 |
| Lüganusen kunta | 8 942 |
| Narvan kaupunki | 58 610 |
| Narva-Jõesuun kaupunki | 4 828 |
| Sillamäen kaupunki | 13 406 |
| Toilan kunta | 4 807 |
| Itä-Virumaa | 142 562 |
TalouselämäMuokkaa
Maakunnan teollisuudenaloja ovat kemian-, metalli-, konepaja-, elektroniikka- ja puuteollisuus. Lisäksi maakunnassa työllistää energian tuotanto ja kuljetus.[5]
Hallinto ja politiikkaMuokkaa
Valtiollisissa vaaleissa Itä-Virumaa muodostaa vaalipiirin numero 7 (valimisringkond nr 7), josta valitaan 7 kansanedustajaa 101-jäseniseen riigikoguun.[6][7]
NähtävyyksiäMuokkaa
Nähtävyyksistä tärkeimpiä ovat Ontikan rantatörmä (56 metriä merenpinnasta), Viron korkein putous Valastessa (n. 30 m, syntynyt kuivatusojan suuhun[8]), luonnonsuojelualueet (Kurtna, Saka-Ontika-Toila), Kuremäen nunnaluostari, Kohtla-Järven palavankiven museo, Jõhvin kirkko 1300-luvulta, Purtsen linna 1500-luvulta, Narvan linna (Hermannin linna) ja 12 kilometriä pitkä Narva-Joensuun hiekkaranta. Alueella on myös entistettyjä kartanoita puistoineen, kuten Ontikan, Illukan, Maidlan, Kukrusen ja Mäetagusen kartanot.
Valasteojan putous kesäkuun lopulla.
Valasteojan putoukselle laskeudutaan pysäköintialueelta.
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d Ühinenud ja kõikide omavalitsuste ülevaade (sh KOV kontaktandmed ja omavalitsusjuhid) (Excel) (Viron kuntien perustietoja valtiovarainministeriön verkkosivuilla) haldusreform.fin.ee. maaliskuu 2018. Viitattu 15.6.2018. (viroksi)
- ↑ Kotimaisten kielten keskus: Viron paikannimet: suomeen mukautettu vai vironkielinen nimiasu?(ohje), viitattu 28.4.2017
- ↑ .RL002: Rahvastik elukoha, soo, vanuserühma ja rahvuse järgi, 31. detsember 2011 Statistikaamet. Viitattu 23.12.2016. (viroksi)
- ↑ Maavalitsuste ülesannete uued täitjad alates 01.01.2018 Maavalitsused. 2017. Rahandusministeerium (Viron valtiovarainministeriö). Viitattu 18.6.2018. (viroksi)
- ↑ Development Network of Estonia: Yhteistyö- ja liiketoimintamahdollisuuksia Virossa. Estonia – Taking traditions to new horizon, 2013, s. 8-9.
- ↑ Mandaatide jaotamine XIII Riigikogu valimistel (Kansanedustajien määrät vaalipiireittäin vuoden 2015 riigikogun vaaleissa) 27.11.2014. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 15.6.2018. (viroksi)
- ↑ Riigikogu valimise seadus (Viron vaalilaki) 15.6.2002. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 4.5.2018. (viroksi)
- ↑ East Viru Klint North Estonian Klint – as a Symbol of Estonian Nature. 2008. Tallinna: Estonian Environmental Investment Centre. Viitattu 27.6.2018. (englanniksi)
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Itä-Virumaa Wikimedia Commonsissa
