Israelin ja Juudan historia
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Yhä melko hankalaa luettavaa |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Suurimaksi osin |
Tämä artikkeli käsittelee Israelin ja Juudan historiaa. Raamatun mukaan yhtenäinen Israelin kuningaskunta hajosi pian kuningas Salomon kuoleman jälkeen. Valtaan noussut Rehabeam vaati kansalta yhä enemmän veroja. Suurempi pohjoinen ryhmittymä halusi maan johtoon, ja verotus koetteli pohjoista kovemmin kuin etelää. Egyptin maanpaosta palannut Jerobeam julistautui Israelin kuninkaaksi vieden mukanaan kymmenen Israelin kahdestatoista heimosta, ja Rehabeamin johtama Juudan ja Benjaminin heimojen alue jäi omaksi alueekseen Israelista etelään. Jahven palvonnan pääalueeksi jäänyt Juuda oli Israelia pienempi ja karumpi maa, mutta vuoristoisena vaikeampi valloittaa.
900-luku eaa. muokkaa
Valtakunnan jakauduttua kahtia Israelin kuningaskunnan johtaja Jerobeam muutti pääkaupunkinsa Sikemiin ja sijoitti temppeleihinsä Elohimiä kuvaavat vasikan kuvat. Tämä oli Mooseksen antaman kuvantekokiellon vastaista, ja pohjoisen Jahven papit vastustivat sitä. Israelissa taisteltiin noin 50 vuotta kuningashuoneesta, ja monia valtaistuimelle nousseita kuninkaita kuoli vain lyhyen hallintokauden jälkeen. Lopulta valtaan nousi voimakas kuningas Omri, joka voitti maata uhkaavat moabilaiset ja siirsi pääkaupungin Samariaan.
800-luku eaa. muokkaa
Raamatun mukaan egyptiläiset hyökkäsivät pian Juudaan faarao Siisakin johdolla. Israelia johtaneen Omrin poika, voimakas kuningas Ahab solmi liittouman Juudan kanssa Damaskoksen aramealaiskuningasta Barhadadia vastaan.[1] Ahab voitti Barhadadin ja liittoutui laajenevaa Assyriaa vastaan monien Syyrian valtioiden kanssa. Salmanassar voitti tämän Syyrian valtioiden liiton vuonna 853 eaa. Karkarissa. Uskovaiset eivät pitäneet Ahabin avioliitosta foinikialaisen prinsessan Iisebelin kanssa. Liitossa ollut Aram alkoi taas vihoitella, ja kuningas Ahab kaatui taistelukentällä. Profeetat Elia ja Elisa, joilla oli valtaa Israelissa, liittoutuivat aramealaisten kanssa. Elian väitetään olleen mukana nostamassa Hasaelia Israelin vihollisen Aramin kuninkaaksi.
Omrin jälkeläisen, kuningas Jooramin aikoina Israel hävisi Moabin kuningas Mesan johtamille joukoille sodassa. Tappion takia israelilaisten sotavaunujoukkojen johtaja Jehu nousi kapinaan hallintoa vastaan. Kaapattuaan vallan Jehu murhasi hillittömästi Omrin jälkeläisiä, joita piti Baalin palvojina. Myös Juudassa tapahtui vastaavanlainen kumous. 40 prinssiä kuoli ja Baalin pappeja surmattiin armotta. Syyrian keskenään kamppailevat valtiot, myös Jehun johtama Israel, joutuivat maksamaan laajenevalle Assyrialle veroja jopa 7 %. Abia solmi liiton Benjaminin heimon kanssa.
Jooramin aikana Edom itsenäistyi Juudasta. Daavidin jälkeläisiä vainottiin Omrin kuningashuoneen kaatuessa pohjoisessa, ja vain yksi, Joas, selvisi hengissä. Kuninkaaksi noustuaan Joas maksoi suuret verot Aramin kuninkaalle Hasaelille, minkä takia kansallismieliset tappoivat hänet liian aramealaismielisenä.
Israelissa nousi pian valtaan toinen, myös Joas-niminen kuningas, joka valtasi Assyrian heikentämän Aramin maan ja myös Juudan. Israelilaiset ryöstivät Jerusalemin ja hajottivat osan kaupungin muurista. Seuraava Juudan kuningas Asarja-Ussia alkoi pitkästä aikaa taas viljellä Negeviä ja soti menestyksekkäästi Edomia vastaan, mutta sairastui lopulta spitaaliin.
700-luku eaa. muokkaa
Israelissa valtaan nousi Jerobeam II, joka laajensi valtakunnan pohjoisessa Hamatiin asti, kauppa kävi, ja kauppiaiden hyvinvointi kasvoi.[2] Tämä johti yhteiskunnan polarisoitumiseen, rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät. Jerobeamin kuoltua maassa puhkesi levottomuuksia, useita kuninkaita murhattiin ja kuninkuudesta kamppailtiin. Palatsivallankumousten päätteeksi valtaan noussut Menahem maksoi suuret verot Assyrian kuninkaalle Tiglatpileser III:lle.
Kansallismieliset tappoivat Menahemin pojan, ja seuraava kuningas Pekah solmi liiton Aramin kanssa Assyriaa vastaan yrittäen turhaan saada Juudankin mukaan liittoon. Tiglatpileser III:n sotajoukko marssi Damaskokseen ja valtasi Israelin, siirsi osan sen väestöä pois ja kutisti Israelin aluetta. Etelässä Juudassa profeetat katsoivat Israelin tuhon johtuvan sen hallitsijahuoneen jumalattomuudesta, mutta myös Juudan kuningas Ahas jäljitteli Assyrian jumalanpalvelusmenoja. Pohjoisessa Israelissa nousi valtaan Hoosea, joka kapinoi Assyriaa vastaan lopettaen veronmaksun ja liittoutuen Egyptin kanssa. Niinpä Assyria Salmanassar V:n johdolla piiritti kolme vuotta Samariaa, israelilaiset joutuivat pakkosiirtolaisuuteen Assyriaan ja Israeliin siirrettiin Mesopotamian asukkaita.
Eteläisen Juudan johtaja Hiskia taipui Assyrian vaatimuksiin, aina jos se oli mahdollista. Lopulta Hiskia silti liittoutui Egyptin nubialaisten faaraoiden kanssa, ja alkoi keskustella nousevien Filistean kaupunkivaltioiden kanssa. Jopa Babylonian Merodak-Baladan ehdotti Assyrian vastaista liittokuntaa, mutta Assyrian johtaja Sanherib sai tietää salaliitosta ja lähetti armeijansa Juudaan hävittämään maata ja piirittämään Jerusalemia. Kaupunki kuitenkin selvisi pelkällä säikähdyksellä, mutta maaseutua ja muita kaupunkeja tuhottiin. Hiskian poika Manasse otti taas käyttöön assyrialaisia jumalanpalvelustapoja. Hänen poikansa Aamos murhattiin kolmen vuoden hallitusajan jälkeen.
600-luku eaa. muokkaa
Valtaan nousi Joosia, joka lopetti muiden jumalien kuin Jahven palvonnan. Jumalanpalveluselämä keskitettiin Jerusalemiin. Assyria oli heikkenemässä ja tuhoutumassa, ja Juuda sai olla kymmeniä vuosia rauhassa voimakkailta vierailta valloittajilta. Joosia liitti itseensä Samarian Assyrian valtakunnan sortuessa. Joosia lienee pitänyt itseään Jahven valitsemana Suur-Israelin perustajana, mikä tarkoitti, että Messiaan aika oli tulossa. Egyptin Saisin faarao Neko lähetti sotajoukkonsa auttamaan Assyrian armeijan Syyriassa olevia rippeitä Babylonian ja Meedian armeijoita vastaan. Joosia asettui Nekoa vastaan Megiddon tasangolla häviten taistelun ja haavoittuen kuolettavasti. Valtaan noussut Joosian poika Jooahas joutui faaraon erottamaksi ja vangitsemaksi. Hän kuoli lopulta Egyptissä. Egyptiläiset maksattivat nyt Juudan asukkailla suuren veron.[3]
Babylonian pakkosiirtolaisuus muokkaa
Jahven puolue heikkeni ja sen vastustajat kaappasivat vallan. Joosian toinen poika Joojakim piti yllä hyviä välejä Egyptiin. Egypti hävisi Babylonialle Karkemishissa, ja Joosia luopui Babylonin vasallikuninkuudesta yhtäkkiä. Babylon vastasi neljän vuoden kuluttua. Joojakimin poika Jojakin antautui Babylonian kuninkaalle hoveineen, ja babylonialaiset veivät pois runsaan saaliin. Babylonin pakkosiirtolaisuuteen vietiin noin 9 000 ihmistä. Joosian veli Mattania eli Sidkia nousi kuninkaaksi. Hän liittoutui faarao Hofran johtaman Egyptin, Ammonin, Mooabin, Edomin ja Foinikian Siidonin ja Tyyrosin kanssa liittoon Babyloniaa vastaan.
Egyptin armeija hävisi taistelun babylonialaisille, ja sitä vastustanut liittouma hajosi. Juudan asukkaat jäivät näin ilman ulkopuolista tukea. Jerusalemia piiritettiin puolitoista vuotta, ja kaupungissa puhkesi nälänhätä. Sidkia murtautui piirityksessä ulos, mutta babylonialaiset vangitsivat pian Sidkian ja tämän pojat. He surmasivat Sidkian pojat hänen nähtensä ja sokaisivat hänet. Hyvin suuri määrä Juudan kansaa vietiin pakkosiirtolaisuuteen, Jerusalem poltettiin ja sen temppeli hävitettiin. Jonkin ajan kuluttua ääriainekset tappoivat Babylonin käskynhaltijaksi asettaman Gedaljan ja hänen neuvonantajansa Jeremian, ja monet juutalaiset pakenivat babylonialaisten kostoa Egyptiin.
500-luku eaa. muokkaa
Persia valloitti Babylonian vuonna 539 eaa. Persian kuningas Kyyros II antoi Juudean asukkaille luvan palata takaisin ja rakentaa temppelin uudestaan.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Israelin ja Juudan historia Wikimedia Commonsissa
