Isotelus

(Ohjattu sivulta Isotelus rex)

Isotelus (nimen merkitys: ”yhtäläiset ääripäät”) on sukupuuttoon kuollut ordovikikautinen trilobiittisuku, joka kuuluu lahkoon Asaphida ja heimoon Asaphidae. Sen fossiileja on löydetty Pohjois-Amerikasta.[1][2][3][4][5]

Isotelus
Isotelus rexin fossiili
Isotelus rexin fossiili
Ordovikikausi
Myöhäisordovikikausi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Trilobiitit Trilobita
Lahko: Asaphida
Yläheimo: Asaphoidea
Heimo: Asaphidae
Suku: Isotelus
Dekay, 1824
Synonyymit

Homotelus

Lajit
  • I. gigas Dekay, 1824
  • ?†I. planus Dekay, 1824
  • I. platycephalus Stokes, 1824
  • I. maximus Locke, 1838
  • I. walcotti Walcott 1918
  • I. brachycephalus Foerste, 1919
  • I. rex Rudkin et al., 2003
Katso myös

  Isotelus Commonsissa


Ominaisuudet muokkaa

Isotelus on tasainen trilobiitti, jolta puuttuu etukaari. Sen silmät ovat korkealla päässä ja joillain lajeilla ne ovat jopa jonkin verran koholla. Sukuun kuuluu useita isokokoisia lajeja kuten Isotelus gigas ja Isotelus maximus, joiden nimet viittaavatkin suureen kokoon. Suvun lajeista suurikokoisin on Isotelus rex, joka on tämän lisäksi myös kaikista tunnetuista trilobiiteista suurin. Sen pituus on noin 720 mm, suurin leveys noin 400 mm ja korkeus noin 70 mm. Lisäksi I. rexillä ei ole sen kokonaispituutta pidentäviä piikkejä tai muita vastaavia rakenteita toisin kuin esimerkiksi Uralichas ja Terataspis -sukujen trilobiiteilla.[1][2][4]

Käyttäytyminen muokkaa

Isotelus suvun lajit olivat todennäköisesti lihansyöjiä, saalistajia tai haaskansyöjiä. Eräs joidenkin tämän suvun lajien saalistamiskäyttäytymiseen viittaava asia on se, että kaivamisjälkiä, jotka ovat mitä todennäköisimmin Isotelus-lajien tekemiä, on havaittu fossiloituneiden ordovikikautisten matojen kaivamien kolojen yhteydestä. Ne viittaavat siihen, että trilobiitti olisi kaivanut matoja esiin koloistaan syödäkseen ne. Lisäksi Isotelus-lajit olivat huonohkoja uimareita ja ne liikkuivatkin todennäköisimmin merenpohjalla tai matalikoissa.[1][6]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Rudkin, David M. & Tripp, Ronald P.: The type species of the Ordovician trilobite genus Isotelus I. gigas Dekay, 1824. Toronto: Royal Ontario Museum, 1988. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.12.2019).
  2. a b Rudkin, David M. & Young, Graham A. & Elias, Robert J. & Dobrzanski, Edward P.: The World's Biggest Trilobite—Isotelus Rex New Species from the Upper Ordovician of Northern Manitoba, Canada. Journal of Paleontology, 1.1.2003, s. 99–112. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
  3. Order Asaphida Trilobites.info. 4.6.2017. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
  4. a b Gon, S.M. III : The World's Largest Trilobites  Trilobites.info . 17.8.2005 . Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
  5. Gon, S.M. III : Trilobites of the Walcott-Rust Quarry  Trilobites.info . 6.8.2009 . Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
  6. Brandt, Danita S. & Meyer, David L. & Lask, Peter B. : Isotelus (Trilobita) "Hunting Burrow" from Upper Ordovician Strata, Ohio . Journal of Paleontology , 1995 , 69 . vsk, nro 6 , s. 1079–1083 . Paleontological Society . doi: . Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
 
Isotelus gigasin fossiili
Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.