Isopunasarja
Isopunasarja[2] eli kliivia (Clivia miniata) on narsissikasvien heimoon (Amaryllidaceae) kuuluva kasvi, joka tuotiin Eurooppaan Etelä-Afrikasta[3] 1800-luvulla. Kasvi on saanut nimensä lady Charlotte Cliven mukaan, joka kasvatti sitä ensimmäisenä Englannissa.[4]
| Isopunasarja | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Narsissikasvit Amaryllidaceae |
| Suku: | Punasarjat Clivia |
| Laji: | miniata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Lajista on jalostettu useita huonekasveina kasvatettavia lajikkeita. Yleisimpiä ovat oranssikukkaiset lajikkeet, mutta kliivioita on myös puna-, kelta- ja valkokukkaisia sekä kaksivärisiä.[3][4]
Tuntomerkit muokkaa
Kliivialla on paksut juuret, joiden yläosa muistuttaa jonkin verran sipulia. Kapeat, noin puolen metrin mittaiset tummanvihreät lehdet lähtevät suoraan juurakosta. Eri kantaa olevien kasvien lehdet eroavat toisistaan: toisella lehdet ovat kapeat, pitkät ja teräväkärkiset, toisen lehdet ovat lyhyemmät, leveämmät ja pyöreäkärkiset.[5] Lehdet kasvavat viuhkamaisesti kahteen vastakkaiseen suuntaan. Kukkavarsi nousee keväällä lehtien välistä. Noin viiden sentin läpimittaiset kukat muodostavat kukkavarren latvaan pallomaisen kukinnon, jossa voi olla useita kymmeniä kukkia.[3] Vanhassa yksilössä kukkavarsia voi nousta useita, jolloin kukinta voi kestää jopa kaksi kuukautta.
Kliivian lehtien ja kukkavarsien maitiaisneste sekä juuret ovat myrkyllisiä. Juuret ovat kasvin myrkyllisin osa.[4] Kliivian lisäksi huonekasveina kasvatetaan myös sen sukulaislajeja pikkupunasarjaa (Clivia nobilis), Clivia gardeniita ja Clivia caulescensia.
Hoito muokkaa
Kliiviaa on kaunis viherkasvi varjoisassakin paikassa. Kukinta vaatii kuitenkin kohtalaisesti valoalähde? ja talvisen lepokauden viileässä, noin 10–15 °C:n lämpötilassa. Talvilevon aikana kasvia kastellaan niukasti.[3][4]
Multa vaihdetaan keväällä kukinnan jälkeen. Nuoret yksilöt tarvitsevat uuden mullan vuosittain, vanhat viihtyvät samassa mullassa useita vuosia. Kesällä kasvia kastellaan varsin runsaasti, mutta niin että mullan pinta saa kastelujen välillä kuivahtaa. Juuret kärsivät liiasta märkyydestä. Keskikesällä kasvin voi sijoittaa varjoisaan paikkaan ulos. Kasvukauden aikana kasvia lannoitetaan parin viikon välein.[3][4]
Lisääminen muokkaa
Kliivia kasvattaa vanhetessaan sivuversoja, jotka vähitellen täyttävät ruukun. Kasvia voi lisätä jakamalla mullanvaihdon yhteydessä. Kullakin istutettavalla osalla pitää olla omat juuret ja vähintään neljä lehteä.[3][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ ITIS: Clivia miniata Viitattu 30.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet Viitattu 30.8.2019.
- ↑ a b c d e f Lipponen, Visa & Hilpo, Seppo: Kodin kukoistavat kasvit, s. 173. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-23916-x.
- ↑ a b c d e f Månsson, Lena: Ruukkukasvit, s. 126. Suomentanut Taina Koivunen. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15519-9.
- ↑ Alanko, Pentti & Kahila, Pirkko: Ukonhattu ja ahkeraliisa, s. 280-281. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0325-0.