Avaa päävalikko

Ismail Bey oli 1500-luvulla elänyt nogai-kansaan kuulunut ylimys, joka toimi Volgan alueen nogaiden ordan kaanina 1555–64.

Ismail oli Venäjän tsaari Iivana IV Julman liittolainen ja esti muun muassa toisen liittolaisensa Jusuf-kaanin sotaretken Moskovaan 1553. Ismail osallistui yhdessä Venäjän armeijan kanssa Astrahanin kaanikunnan valtaamiseksi tehtyyn sotaretkeen 1554. Sotaretki päättyi voittoisasti, ja Venäjä nosti Astrahanin vasallihallitsijaksi Derviş Alin. Valloituksen jälkeen Ismail sai tehtäväkseen vartioida Astrahanin teitä ja kulkureittejä maalla, kun Iivana lupasi itse pitää huolta joki- ja merireiteistä. Iivana suunnitteli myös Krimin kaanikunnan valtaamista, johon hän pyysi Ismailin tukea ja neuvoa.[1]

Ismail ja hänen liittolaisensa riitautuivat 1550-luvun puoliväliin mennessä, jolloin nogait kävivät keskenään suuren sisällissodan. Sodan hävisi sen toista osapuolta johtanut Jusuf-kaani, vaikka hänen armeijansa oli hyvin suuri. Voittoisa Ismail otti suuren osan Jusufin omaisuudesta haltuunsa ja lähetti Moskovaan kauppiaita, joilla oli mukanaan 20 000 hevosta ja 4000 lammasta. Voitto ja menestys huumasivat Ismailin, joka lähetti Iivana Julmalle kirjeen, jossa kutsui tätä "pojakseen, valkoiseksi tsaariksi". Lisäksi hän vaati Iivanaa maksamaan veroja itselleen. Hänen onnensa oli kuitenkin kääntymässä, sillä Jusuf-kaanin pojat aloittivat oman menestyksekkään sotansa Ismailia vastaan, ja seuraavissa kirjeissään Iivanalle Ismail pyysi tämän tukea käyttäen jälleen kunnioittavaa sävyä.[1]

1558 nogai-kansaa koetteli suuri nälänhätä, johon Ismail pyysi tukea Iivanalta sitä koskaan saamatta, vaikka hän oli alistunut jo kutsumaan Iivanaa hallitsijakseen. Ismail kuoli 1564 ja hänen seuraajakseen tuli Tin Ahmad.[1]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Khodarkovsky 1999 s. 278-286