Islamin uskonkappaleet

Islamin uskonkappaleita on kuusi. Niihin voidaan viitata termillä īmān (arab. إيمان‎), "usko". Uskonkappaleisiin kuuluvat usko

• yhteen kaikkivaltiaaseen Jumalaan,
• Jumalan enkeleihin,
• ilmestyksiin,
• profeettoihin,
• ylösnousemukseen ja viimeiseen tuomioon sekä
• kohtaloon.

Islamilainen teologia on suppeampaa kuin kristillinen teologia, sillä oikean uskon (ortodoksian) sijaan islam painottaa oikein tekemistä (ortopraksiaa). Oikein tekeminen on puolestaan islamilaisen lain eli šarian aluetta. Sen tärkeimmät ohjeet kiteytyvät niin sanottuihin viiteen pilariin. jotka määriteltiin 800-luvun hadith-kokoelmissa. Ihminen pääsee Paratiisiin ainoastaan, jos oikeaan uskoon yhdistyvät myös teot.

"Oikean uskon" sisältö kiteytettiin 800-luvun hadith-kokoelmissa yhden jumalan, Jumalan, palvelemiseen. Samalla oikea usko sai muodokseen kuuden opinkappaleen kokonaisuuden. Ne määriteltiin niin sanotussa Gabrielin hadithissa, joka löytyy sekä al-Bukharilta että Muslimilta kokoelmista Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim. Šariakäsikirja Reliance of the Traveller esittää ne seuraavasti: "Oikea usko on uskoa Jumalaan, hänen enkeleihinsä, hänen ilmoittamiinsa kirjoihin, hänen lähettiläisiinsä, viimeiseen tuomioon ja kohtaloon, sen antamaan hyvään ja pahaan." Muotoilu on peräisin 1200-luvulta imaami al-Nawawilta, joka kokoelmassaan "Vanhurskaiden niityt" kertoo hadithin seuraavasti: "Istuimme kerran Jumalan lähettilään seurassa, kun paikalle ilmestyi poikkeuksellisen tummatukkainen mies, joka oli pukeutunut hyvin valkoisiin vaatteisiin. Hänessä ei näkynyt mitään matkaväsymystä ja hän oli meille kaikille tuntematon." Kertomus jatkuu siten, että mies sanoo Muhammedille: "Kerro minulle imanista [uskosta]. Hän sanoi: se on uskoa Jumalaan, hänen enkeleihinsä, hänen kirjaansa, hänen lähettiläisiinsä ja Tuomiopäivään ja siihen, että uskot ennalta määräytymiseen (kohtaloon), sen antamaan hyvään ja pahaan. Mies vastasi: Olet sanonut totuuden."

Jumala

Pääartikkeli: Jumala (islam)

Islamin näkemys Jumalasta on monoteistinen. Ydinasia on Jumalan ykseys, mihin viitataan sanalla tawḥīd (arab. توحيد‎). Ykseyden kieltäminen (shirk) on kuolemansynti, eli ainoa synti, joka vie Helvettiin, ellei siitä luovuta. Islam torjuu kristinuskon kolminaisuusopin ja Jeesuksen jumalallisuuden; kolminaisuusoppia pidetään monijumalaisuutena. Joidenkin arabistien mielestä syytökset kristinuskon monijumalaisuudesta johtuvat siitä, että kolminaisuuden käsite vihjaa Jumalan jaettavuuteen. Toisten mielestä kyse oli tarkoituksellisesta väärinymmärtämisestä, jonka avulla kalifi Abd al-Malik sai luotua tarvitsemansa eron oman valtionuskontonsa ja vastustajansa Bysantin kristillisyyden välillä.

Koraanin suurassa 112 Jumalaa kuvataan seuraavanlaisesti: "Sano: Hän, Jumala, on yksi, Jumala, Ikuinen. Ei Hän ole siittänyt eikä syntynyt, eikä Hänellä ole vertaista." Jumala on ihmisten käsityskyvyn ulottumattomissa. Jumalan kuvaaminen ja inhimillistäminen on kiellettyä. Häneen viitataan vain adjektiiveilla, joista yleisimmät ovat ar-raḥmān (arab. الرحمن‎) eli armelias ja ar-raḥīm (arab. الرحيم‎) eli armollinen.

Islamin mukaan olemassaolon tarkoitus on Jumalan palvominen. Islamissa ei ole välikäsiä, kuten papistoa, Jumalan ja luomakunnan välillä. Poikkeuksena on šiialainen käsitys, jonka mukaan imaamit (mm. Husain) voivat taivaassa suorittaa esirukouksia ihmisten puolesta. Sunnien mukaan näin voi tehdä Muhammed.

Allāh (arab. الله‎) on termi, jolla ei ole kieliopillista monikkoa tai sukua ja jolla viitataan yhteen Jumalaan. Termin osaa 'ilāh (arab. إله‎) käytetään yleisesti jumaluudesta tai jumalasta. Muut kuin arabimuslimit voivat käyttää Allahista eri nimiä, kuten "Tanrı" turkiksi ja "Khodā" persiaksi – ja Jumala suomeksi.

Enkelit

Pääartikkeli: Enkelit islaminuskossa

Arabiankielinen sana enkelille, malāk (arab. ملاك‎), tarkoittaa "sanansaattajaa" kuten myös hepreassa (malakh, hepr. ‏מלאך‎) ja kreikassa (angelos, m.kreik. άγγελος).

Enkeleitten merkitystä islamissa korostaa se, että Jumala on transsendenttinen eikä häntä voi nähdä tai kuulla kuten kristinuskossa. Pyhyyden tuominen läsnäolevaksi jää enkelien harteille. Vaikka islam kieltää kristinuskon kolminaisuusopin, Jumalan kolme ulottuvuutta ilmenevät myös islamissa, mutta eri tavalla: Jeesuksen tilalla (jossa "Sana tuli lihaksi") on Koraani ja Pyhän Hengen tilalla enkelit.

Koraanin mukaan enkeleillä ei ole vapaata tahtoa ja ne palvovat Jumalaa totellen Häntä kaikessa. Enkelien tehtäviin kuuluu kertoa Jumalan ilmestyksistä, ylistää Jumalaa, tallentaa ihmisten teot ja ottaa ihmisen sielu kuolemanhetkellä. Niiden ajatellaan myös sovittelevan ihmisten puolesta. Koraani kuvaa enkeleitä "siivekkäiksi lähettiläikseen ja antanut heille kaksi, kolme tai neljä paria. Hän luo kaikkea niin paljon kuin tahtoo, (...)". Kiduttajaenkelit Munkar ja Nakir aloittavat uskottomien pahoinpitelyn jo haudassa.

Ilmestykset

Pääartikkeli: Islamin pyhät kirjat

Islamin mukaan islamin pyhät kirjat ovat Jumalan profeetoille sanelemia ilmestyksiä. Aikaisemmin ilmestyneiden pyhien kirjojen, kuten Tooran (Tawrāt, arab. توراة‎), Daavidin Psalmien ja Evankeliumin (Injīl arab. إنجيل‎), alkuperäiset tekstit ovat kuitenkin turmeltuneet ja vääristyneet. Pyhiä kirjoja on arveltu olevan 104, mutta myös muita lukumääriä on esitetty. Koraani on viimeinen ilmestys ja kirjain kirjaimelta Jumalan sanaa, joten se on pyhistä kirjoista ainoa turmeltumaton. Koraanin jakeet ilmestyivät profeetta Muhammadille enkeli Gabrielin kautta vuodesta 610 alkaen Muhammadin kuolemaan vuonna 632 saakka.

Muslimeille Koraani on kirja, joka on ollut ikuisesti olemassa, eikä sitä ole kukaan sanellut tai luonut. Koraanin kohtelu ja sen lukeminen tapahtuu hyvin kunnioittavasti. Kyse on enemmänkin rituaalista, sillä useimmat muslimit eivät ymmärrä arabiaa, jolla Koraani on kirjoitettu. Koraanin sisältö on islamin oppien suhteen melko niukka, eikä siellä puhuta esimerkiksi kuudesta uskonkappaleesta eikä oikeastaan edes Muhammedista. Enin osa islamin sisällöstä löytyy islamilaisesta perimätiedosta.

Profeetat

Pääartikkeli: Islamin profeetat

Islamin profeetat ovat ihmisiä, jotka Jumala on valinnut lähettiläikseen. Koraanin mukaan Abrahamin ja Marian isän Imraanin jälkeläiset valittiin välittämään "Jumalan tahtoa" kansoille. Islamin profeetat ovat ihmisiä, eivät jumalallisia vaikka tekivät ihmeitä todistaakseen väitteensä. Islamilainen teologia sanoo, että kaikki Jumalan lähettiläät saarnasivat viestiä islamista eli alistumisesta Jumalan tahdolle. Koraani mainitsee useiden islamin profeettojen nimet, muun muassa Aatamin, Nooan, Abrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen. Jumala lähetti Muhammadin, profeettojen sinetin, välittämään jumalallisen viestin koko maailmalle (tehdäkseen yhteenvedon ja viimeistelläkseen Jumalan sanan). Normatiivista esimerkkiä Muhammadin elämästä kutsutaan sunnaksi (kirjaimellisesti "kuljettu tie"). Tämä esimerkki on kirjattu ylös perinteisiin, haditheihin, jotka sisältävät Muhammadin sanoja, tekoja ja henkilökohtaisia ominaisuuksia. Klassinen muslimijuristi al-Šāfi'ī korosti sunnan tärkeyttä islamilaisessa laissa, ja muslimeja kannustetaan jäljittelemään Muhammadin tekoja jokapäiväisessä elämässään. Sunna nähdään elintärkeänä tekijänä Koraanin tulkinnalle. Kutub al-sittah eli kuusi 900-luvulla koottua hadithkokoelmaa on islamin suurimman suuntauksen eli sunnien tärkein auktoriteetti Koraanin ohella. Toisella suurella ryhmällä, šiioilla, on omat kokoelmansa, mutta myös he hyväksyvät osittain kuusi kirjaa.

Ylösnousemus ja tuomio

Usko "ylösnousemuksen päivään", qiyāma (arab. قيامة‎) (tunnetaan myös nimellä yawm al-dīn (arab. يوم الدين‎), "tuomiopäivä" ja as-sā'a (arab. الساعة‎), "viimeinen tunti"), on islamissa erittäin tärkeä. Qiyāman ajoitus on vain Jumalan tiedossa. Koettelemuksia ja vaikeuksia ennen tuomiopäivää ja sen aikana kuvaillaan Koraanissa ja haditheissa sekä oppineiden kommentaareissa. Koraani korostaa ruumiin ylösnousemusta, kuten kristinusko. Koraani luettelee useita syntejä, jotka šarian nojalla vievät Helvettiin. Paratiisi on ilon ja onnen paikka, jonka oloja Koraani kuvailee.

Kohtalo

Pääartikkeli: Usko kohtaloon islamissa

Islamilaisen käsityksen mukaan Jumala on tietää ja hallitsee kohtaloa täydellisesti. Tätä selitetään Koraanin jakeissa kuten "Sano: 'Meitä kohtaa vain se, mitä Jumala on meille säätänyt. Hän on Herramme. (...)" Kaikki mitä maailmassa tapahtuu, hyvä ja paha, on islamin mukaan kohtaloa, eikä mitään voi tapahtua ilman Jumalan lupaa. Islaminuskon mukaan kaikki Jumalan säädökset ovat kirjoitettuna al-lawh al-mahfūziin (arab. اللوح المحفوظ‎), "säilöttyyn laattaan".

Islamissa usko kohtaloon merkitsee äärimmillään fatalismia, joka näkyy sellaisissa lausahduksissa kuin "inshallah" (jos Jumala suo), joita muslimit sirottelevat puheeseensa. Muslimiteologien mukaan ihmisellä on kuitenkin vapaa tahto siinä mielessä, että hän voi valita oikean ja väärän välillä. Ihminen on vastuussa teoistaan, vaikka Jumala onkin säätänyt kaiken tapahtumaan kuten se tapahtuu ja tietää kaiken etukäteen.

Katso myös

• Enkeli (Enkelit islamissa)
• Tuomiopäivä (Islaminuskon näkemys Tuomiopäivästä)

Lähteet

• Koraani. 5. painos. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1995. ISBN 952-55-3422-7.
• Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sared Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Popp, V.: The Early History of Islam, Following Inscriptional and Numismatic Testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Islam, s. 17-124. Prometheus Books, 2010.