Avaa päävalikko

Islamilainen etiikka (lähinnä arab. أخلاق‎, akhlaq) liittyy moraalia koskeviin kysymyksiin hyvästä ja pahasta tai oikeasta ja väärästä siten, kuin ne ymmärretään islamissa. Islamilainen ajattelu perustuu profeetta Muhammedin ilmoituksina annettuun Koraaniin sekä profeetan elämäntapaan eli sunnaan, joka on kirjattu islamilaisiin hadith -kokoelmiin, tärkeimpänä Sahih al-Bukhari. [1][2]

Muslimi ei etsi vastauksia moraalisiin ongelmiin lukemalla omin päin Koraania. Islamissa Koraanin lukeminen on lähinnä rituaalinen tapahtuma ja tehdään usein kauniisti ääneen resitoiden ja Koraania huolellisesti käsitellen. Jos muslimi haluaa konkreettisia vastauksia uskonkysymyksiin, hän kääntyy imaamin, muftin tai jonkin muun uskonoppineen puoleen. Ainoastaan heillä on oikeus antaa vastauksia islaminuskon sisältöä koskeviin kysymyksiin.

Missä tahansa moraalia koskevassa keskustelussa on kaksi tasoa. Yhtäältä voidaan kysyä mitä asioita pidetään oikeina tai hyvinä. Näitä ovat islamissa uskonnollisten velvollisuuksien ohella esimerkiksi omista vanhemmista huolehtiminen, kohtuullisuus ja hyvät käytöstavat. [2] Toivottavien asioiden luettelo on pitkä, sillä kuten ajatolla Khomeini on todennut, "ei ole yhtäkään seikkaa, josta islam ei olisi lausunut mielipidettään." [3] Toisaalta on olemassa teoreettisempi taso, joka kuuluu moraalifilosofiaan eli etiikkaan. Tällöin voidaan vaikkapa kysyä, mitä tarkoitamme käsitteillä "hyvä" tai "paha".[4]

Moraaliset kysymykset liittyvät enimmäkseen ihmisen asemaan yhteisössä ja siellä vallitseviin sääntöihin ja tapoihin. Länsimainen ajattelu näkee moraalissa myös yksilöllisen tai individualistisen puolensa.[5] Moraalisten ratkaisujen nähdään kuuluvan yksilön itsemääräämisoikeuden ja autonomian piiriin. Ajatellaan, että yksilön tulee tehdä omat ratkaisunsa käyttäen järkeä ja kuunnellen omatuntoaan.[5]

Islamilaisen etiikan tunnusmerkitMuokkaa

Eettisenä teoriana islam on deontologista eli velvollisuusetiikkaa. Moraalia koskevat asiat tulkitaan deonttisessa etiikassa velvollisuuksina eli asioina, joita pitää tehdä. Velvollisuusetiikan uskonnollisissa muodoissa velvoite syntyy siitä, että Jumalan tahtoa pitää noudattaa. Juuri näin on asia islamissa. Hyvää tai oikein on se, mitä Jumala käskee tekemään ja pahaa tai väärin se, minkä hän kieltää.[6] Islamissa käsitteet "hyvä" tai "oikein" tavallaan poistuvat käytöstä, koska ne korvautuvat täsmällisemmillä lakitermeillä, kuten "pakollinen" tai "kielletty".

Šaria-laki jaottelee ihmisten teot viiteen luokkaan:[7]

  1. Pakollinen: teko tuo ansioita ja tekemättömyys rangaistaan (fard)
  2. Suositeltava: tuo ansioita Paratiisiin pääsemiseksi, mutta tekemättömyyttä ei rangaista (sunna)
  3. Luvallinen: suurin osa arkielämään liityvästä toiminnasta, jotka ovat lain kannalta neutraaleja (mubah)
  4. Loukkaava: tekoa ei rangaista, mutta siitä pidättäytyminen tuo ansioita (makruh)
  5. Kielletty tai laiton: synti, josta seuraa rangaistus (haram)

Laittoman teon tasoja on kolme:

  1. Pienet synnit (saghira). Niistä ei rangaista, ja ne katsotaan sovitetuiksi, kun henkilö on osallistunut rukoushetkeen tai (suurempien asioiden ollessa kyseessä) perjantairukoukseen.
  2. Suuret synnit (kabira). Nämä rikkomukset mainitaan nimeltä Koraanissa tai haditheissa. Niistä seuraa kirous, maallinen rangaistus tai rangaistus tuonpuoleisessa.
  3. Epäusko (kufr) sulkee ihmisen islamin ulkopuolelle ja johtaa helvettiin, ellei hän palaa šahadan kautta takaisin islamiin.

Islamilainen etiikka eroaa ainakin kolmessa suhteessa länsimaisesta ajattelutavasta.

  1. Alistuminen lakiin. Islamin keskeisenä sisältönä on alistuminen kaikkivaltiaan ja armahtavan Jumalan tahtoon. Tästä seuraa, että ihminen ei tee omia ratkaisuja, vaan etsii tietoa siitä, mikä on Jumalan tahto ja toimii sen mukaisesti. Islamissa etiikassa ei kyse ole omantunnon seuraamisesta, vaan alistumisesta (islam), jonka ei tarvitse edes olla vapaaehtoista.[6] "Hyvään käskemisen ja pahan kieltämisen" mukaisesti kuka tahansa muslimi saa puuttua toisen tekemisiin, jos näkee šariaa rikottavan. Hän saa käyttää pakkokeinoja, väkivalta mukaan luettuna, palauttaakseen hairahtuneen oikealle tielle.[8] [9]
  2. Laki on muuttumaton. Islamissa Jumalan antama laki (šaria) ymmärretään ikuiseksi ja muuttumattomaksi kaikkia aikoja ja yhteiskuntia varten. Ihmisen velvollisuus on noudattaa sitä, ja muslimien velvollisuus on alistaa kaikki ihmiset noudattamaan sitä. Vaikka laki sinänsä on ikuinen, uskonnollisten tuomareiden tulkinnat fiqh) vaihtelevat. Islamissa on viisi suurta lakikoulukuntaa, joiden näkemykset poikkeavat toisistaan monissa asioissa.
  3. "Klaanimoraali". Länsimaissa yleensä ajatellaan, että moraaliin kuuluu universaalisuus eli moraaliperiaatteiden yleismaailmallisuus. Aikaisemmin ei ajateltu näin, vaan omia ja vieraita koskivat erilaiset säännöt. Tällaista klaanimoraalia edusti juutalaisuus, ja sitä edustaa myös islam. Koska periaate on vieras länsimaiselle ihmiselle, häneltä jäävät usein huomaamatta ne pienet vihjeet, jotka islamilaisissa teksteissä kertovat, ettei annettu sääntö koskekaan kaikkia. Seuraavat lainaukset havainnollistavat asiaa. Ensimmäinen sitaatti on klassisesta šaria -käsikirjasta 1300-luvulta ja toinen Muhammedin jäähyväissaarnasta Ibn Hishamin kertomana 800-luvulta. Jälkimmäisestä voisi päätellä, että ei-muslimilta varastaminen on luvallista, koska sitä ei kielletä.

»Kuka tahallaan tappaa uskovaisen, hänen palkkansa on helvetissä. [10]

Kaikki muslimit ovat keskenään veljiä. Kukaan ei saa viedä veljeltään muuta kuin mitä tämä vapaaehtoisesti hänelle antaa. [11]»

Etiikasta juridiikkaanMuokkaa

Länsimaiseen moraaliajatteluun verrattuna islamiin sisältyvä etiikka on vaikeasti hahmotettavissa, sillä moraaliset tai eettiset kysymykset ovat oikeastaan kadonneet, kun pääasiaksi on tullut Jumalan tahtoon alistuminen. Moraalisten kysymysten tilalle tulee näin juridinen pohdinta, joka koskee šarian sisältöä. Muslimi ei kysy, mikä on oikein tai väärin, vaan mikä on Jumalan tahto.[8]

Viisi pilariaMuokkaa

Islamilaisen lain tärkeimmät käskyt ilmaistaan sunni-islamissa viitenä pilarina. Ne ilmaisevat islamilaisen etiikan tärkeimmän sisällön. Useimmat niistä ovat rituaalisia velvollisuuksia, jotka kohdistuvat itse uskonnon harjoittamiseen. Painotus kuvastaa islamilaisen etiikan suuntautumista kuolemanjälkeiseen elämään ja tuonpuoleiseen.[12]

Islamin viisi pilaria ovat [13]

  1. Shahadah, uskontunnustus. Usko tunnustetaan lauseella "Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammed on Hänen lähettiläänsä". Shiialaisuudessa uskontunnustus jatkuu vielä "... ja Ali on hänen ystävänsä". Lausumalla uskontunnustuksen henkilö tunnustautuu muslimiksi.
  2. Salat, rukous. Viisi rukoiluhetkeä päivittäin tietyn aikataulun ja rukousformulan mukaisesti. Rukoilu on kuitenkin kielletty esimerkiksi kuukautisten ja synnytyksen jälkeisen jälkivuodon aikana. Rukouksia voi yhdistää tiettyjen ehtojen täyttyessä.
  3. Zakat, almuvero. Yleensä 2,5 % omaisuudesta vuosittain, jaetaan köyhille. Zakat maksetaan yleensä islamilaisen vuoden yhdeksännen kuukauden Ramadanin lopussa esimerkiksi paikalliselle moskeijalle tai yhdyskunnalle, joka jakaa varat niitä tarvitseville. Zakatin maksamisen perusteena on tietty määrä varallisuutta.
  4. Sawm, paasto. Ramadanin aikana tulee paastota auringonnousun ja -laskun välinen aika, jolloin tulee pidättäytyä myös sukupuolisuhteista.
  5. Hajj, pyhiinvaellus. Muslimin tulee ainakin kerran elämässään matkustaa pyhiinvaellukselle Mekkaan, jos kykenee. Pyhiinvaellus suoritetaan islamilaisen vuoden viimeisen kuukauden aikana; muuna ajankohtana Mekkaan tehty pyhiinvaellus tunnetaan nimellä umrah eli pieni pyhiinvaellus.

Viimeinen tuomioMuokkaa

Jumalan lain noudattaminen tuottaa uskoville palkkion, sillä viimeisellä tuomiolla jokainen tuomitaan sen mukaan kuinka paljon ansioita hän on hankkinut verrattuna Jumalan lain rikkomuksiin.[14] Jos rikkomukset ovat painavampia kuin ansiot, henkilö joutuu helvettiin.[15] Islam korostaa Jumalan armeliaisuutta, joka tarkoittaa muun muassa sitä, että ihminen voi aina hyvittää tekemänsä rikkeet niin, että hän niiden vastapainoksi tekee esimerkiksi viiden pilarin osoittamia pakollisia tai suositeltavia tekoja.

Ei-muslimit joutuvat helvettiin. Heidän osaltaan kidutus alkaa jo haudassa heti kuoleman jälkeen.[16]

LähteetMuokkaa

  1. The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips sunnah.com.
  2. a b Al-Hasan Al-Aidaros, Faridahwati Mohd, Shamsudin & Kamil Md. Idris: Ethics and Ethical Theories from an Islamic Perspective International Journal of Islamic Thought. Vol. 4: (Dec.) 2013.
  3. Ajatollah Khomeini: Ajatollahin ajatuksia, s. 17. Karisto, 1980.
  4. Juhani Pietarinen & Seppo Poutanen: Etiikan teorioita, s. 12. Gaudeamus, 1998.
  5. a b William K. Frankena: Ethics, s. 7-8. Prentice-Hall, 1963.
  6. Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 2 (a1.4). amana publications, 1368 - 2017.
  7. Umdat al-Salik, 2017, 30, c21-c2.5
  8. a b Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 69-70. Isaac Publishing, 2013.
  9. Umdat al-Salik, 2017, 714, 720-724
  10. Umdat al-Salik, 2017, s. 653 p2.1. .
  11. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 450. Basam Books, 1999.
  12. Ayaan Hirsi Ali: Harhaoppinen, s. 96-114. Scanria, 2016.
  13. Sahih Muslim, book 1, hadith 20 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  14. Sookhdeo, 2013, 290-292
  15. Sookhdeo, 2017, 292
  16. Sookhdeo, 2017, 234