Isabelle de Charrière

Isabelle de Charrière, koko nimeltään Isabelle-Agnès Élisabeth van Tuyll van Serooskerken (20. lokakuuta 1740 Zuilen, Alankomaat27. joulukuuta 1805 Colombier, Sveitsi) oli sveitsiläinen kirjailija.[1]

Maurice-Quentin de La Tour, 1771, Isabelle de Charrière.

De Charrière syntyi Hollannissa lähellä Utrechtiä. Hän avioitui veljensä sveitsiläisen kotiopettajan kanssa ja asettui asumaan Sveitsiin lähelle Neuchâtelia. Häen kirjallinen työnsä sai vaikutteita Denis Diderot’lta ja Jean-Jacques Rousseaulta. Teoksissaan de Charrière ilmaisi kriittisiä mielipiteitä ylhäisön etuoikeuksista, perinteisistä moraalikäsityksistä ja uskonnollisesta puhdasoppisuudesta. De Charrièren romaaneissa on paljon filosofista pohdiskelua.[1]

Hollannissa de Charrière tunnetaan paremmin tyttönimellään Belle van Zuylen. Hän syntyi vanhaan aristokraattiseen perheeseen, ja aiheutti pienen skandaalin julkaisemalla 22-vuotiaana nimettömänä satiirisen kertomuksen Hollannin aatelisista.[2]

Keskeiset teoksetMuokkaa

  • Caliste; ou lettres écrites de Lausanne (1786)
  • Lettres trouvées sous la neige (1794)
  • Trois femmes (1797)

LähteetMuokkaa

  1. a b Isabelle de Charrière Britannica.com. Encyclopædia Britannica. Viitattu 5.1.2022. (englanniksi)
  2. Biographie d'Isabelle de Charrière Universite Neuchâtel. Viitattu 19.5.2019. (ranskaksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa