Irshad Manji
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Ei juuri lainkaan lähteitä. |
Irshad Manji (s. 1968 Uganda) on kanadalainen kirjailija, toimittaja ja aktivisti, joka on tullut tunnetuksi avoimesta kritiikistä islamilaista fundamentalismia ja Koraanin sanatarkkaa tulkintaa kohtaan. Irshad yrittää myös toiminnallaan herättää uudelleen henkiin kriittisen ajattelun islamissa, joka tunnetaan islamin historiassa nimellä ijtihad. Manji katsoo lukeutuvansa liberaaleihin, mutta kritisoi monia muita liberaaleja epärakentavasta toiminnasta, jonka hän katsoo vieraannuttavan etenkin valkoisia ihmisiä.
Hänen bestseller-kirjansa The Trouble with Islam (myöh. painoksissa The Trouble With Islam Today, suomennettu nimellä Islamin kahdet kasvot) on käännetty lukuisille kielille, myös arabiaksi, farsiksi ja urduksi. Manjin artikkeleita on julkaistu useissa eri lehdissä ja häntä on haastateltu muun muassa BBC:llä, MSNBC:llä, C-SPAN:lla, CNN:llä ja Fox News:lla.
Yksityiselämä muokkaa
Manji syntyi Ugandassa vuonna 1968. Hänen vanhempansa olivat gujaratilais-egyptiläisiä muslimeja, jotka muuttivat Ugandaan brittivallan aikana. Hänen perheensä muutti Kanadaan Irshadin ollessa neljän Idi Aminin päättäessä karkottaa eteläaasialaiset maastaan. Kirjassaan Irshad kertoo lapsuudestaan: väkivaltaisesta isästään ja nuoruuden turhauttavista kokemuksistaan Madressasta, jossa hänen mielestään yritettiin tukahduttaa itsenäinen ajattelu.
Irshad on avoimesti lesbo ja feministi ja elää yhdessä kanadalaisen homoseksuaaliaktivistin Michelle Douglasin kanssa. Manji on Salman Rushdien hyvä ystävä ja saanut Rushdien tavoin lukuisia tappouhkauksia.
Mielipiteitä muokkaa
Manji puhuu avoimesti ijtihadin puolesta, joka on hänen mukaansa kadotettu kriittisen ajattelun perinne islamissa.[1] 2000-luvulla hän kritisoi muslimien Israel-vastaisuutta ja antisemitismiä sekä arvostaa Israelia Lähi-idän ainoana demokratiana. Myöhemmin hän on luonnehtinut, että palestiinalaiset elävät kahden miehityksen alla, joista toinen on Israelin miehitys ja toinen Hamasin harjoittama naisten sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen alistaminen.[2] Maaliskuussa 2006 hän julkaisi 11 muun (joista kuuluisin oli Salman Rushdie) kanssa kirjeen jossa vastustettiin islamilaisen maailman väkivaltaisia protesteja Muhammedin pilapiirrosjupakassa. Irshad kritisoi avoimesti konservatiivista islamia, etenkin naisten kohtelussa. Hän uskoo että hunnun käyttö on jokaisen henkilökohtainen valinta. Hän myös kyseenalaistaa Koraanin historiallisen tulkinnan.
Kirjassaan Don't Label Me Manji esittelee kriittisiä mielipiteitään "diversiteetti-liikkeeksi" kutsumaansa liberaalia liikehdintää kohtaan. Manjin mielestä liberaalit ovat kiihkeydellään karkottaneet paljon ihmisiä - etenkin valkoisia - luotaan. Tässä yhteydessä hän puhuu "sheimaamisesta" eli vastapuolen saattamisesta häpeään, mitä hän pitää ongelmana monien liberaalien toiminnassa. Manji hyväksyy monet kriittisten teorioiden esittämät näkemykset, mutta kritisoi niitä siitä, etteivät ne opeta rakentavuuteen keskustelussa. Hän puhuu "rehellisestä diversiteetistä" (honest diversity) myönteisenä asenteena, jossa painotetaan erimielisten ihmisten kuuntelemista ja inklusiivista keskustelua. Manjin mukaan alt right (vaihtoehto-oikeisto) onnistui voittamaan monet nuoret puolelleen, koska se tarjosi heille "turvallisen tilan" ilmaista mielipiteitään vapaasti siinä missä liberaalien keskuudessa tämä ei olisi ollut mahdollista.
Manjin mukaan kaikkien ihmisten psykologiassa on vahva impulssi dominoida. Kärjekkäät liberaalit eivät hänen mukaansa ole ottaneet tätä huomioon ja heidän oma tapansa keskustella ja toimia heijastaa tätä sisäsyntyistä dominaatio-taipumusta. Manji näkee, että monet sorrettujen ryhmien edustajat perustelevat omaa toimintaansa vallan puutteella, mutta hänen mielestään sorrettuun ryhmään identifioituminen antaa itsessään yksilöille valtaa, koska silloin muut ottavat heidän väitteensä loukkaantumisesta vakavasti. Hän kritisoi white fragility (valkoinen hauraus) -käsitettä siitä, että se pyrkii näyttämään valkoiset jollain tapaa heikkoina, koska he eivät olisi kokeneet stereotypisointia, vaikka todellisuudessa kaikki ihmisryhmät ovat hänen havaintojensa mukaan herkkiä kritiikille ja myös valkoisiin kohdistuu stereotypisointia.
Teokset muokkaa
suomennetut muokkaa
- Irshad Manji: Islamin kahdet kasvot. Tammi, 2004. ISBN 9513130762.
suomentamattomat muokkaa
- 1997 – Risking Utopia: On the Edge of a New Democracy, (Douglas and McIntyre ISBN 1-55054-434-9)
- 2011 – Allah, Liberty and Love: The Courage to Reconcile Faith and Freedom[3] (Atria Books, ISBN 1-4516-4520-1, ISBN 978-1-4516-4520-0)
- 2019 – Don't Label Me: An Incredible Conversation for Divided Times (St. Martin's Press, ISBN 9781250157980)
Lähteet muokkaa
- ↑ www.irshadmanji.com
- ↑ Irshad Manji: 'America at a Crossroads': 'Faith Without Fear' The Washington Post. 10.9.2018.
- ↑ Manji, Irshad (2011). Allah, Liberty and Love. Atria Books. ISBN 978-1-4516-4520-0.
Aiheesta muualla muokkaa
- Irshad Manjin kotisivut. (englanniksi)
- Manjin blogi Huffington Postissa. (englanniksi)
- Elina Kervinen: Yksinkertaistettu islam. Ylioppilaslehti 15.10.2004.
- Tomi Ervamaa: Lesbomuslimi hyppii silmille. Helsingin sanomat 11.12.2004.