Irshad Manji (s. 1968 Uganda[1]) on kanadalainen kirjailija, toimittaja ja aktivisti, joka on tullut tunnetuksi avoimesta kritiikistä islamilaista fundamentalismia ja Koraanin sanatarkkaa tulkintaa kohtaan. Manji yrittää myös toiminnallaan herättää uudelleen henkiin kriittisen ajattelun islamissa, joka tunnetaan islamin historiassa nimellä ijtihad. Manji katsoo lukeutuvansa liberaaleihin, mutta kritisoi monia muita liberaaleja epärakentavasta toiminnasta, jonka hän katsoo vieraannuttavan etenkin valkoisia ihmisiä.

Irshad Manji vuonna 2007.

Manjin bestseller-kirja The Trouble with Islam (myöh. painoksissa The Trouble With Islam Today, suomennettu nimellä Islamin kahdet kasvot) on käännetty lukuisille kielille, myös arabiaksi, farsiksi ja urduksi. Manjin artikkeleita on julkaistu useissa eri lehdissä ja häntä on haastateltu muun muassa BBC:llä, MSNBC:llä, C-SPAN:lla, CNN:llä ja Fox News:lla.

Yksityiselämä

muokkaa

Manji syntyi Ugandassa vuonna 1968. Hänen vanhempansa olivat gujaratilais-egyptiläisiä muslimeja, jotka muuttivat Ugandaan brittivallan aikana. Hänen perheensä muutti Kanadaan Manjin ollessa neljävuotias Idi Aminin päättäessä karkottaa eteläaasialaiset maastaan. Kirjassaan Manji kertoo lapsuudestaan: väkivaltaisesta isästään ja nuoruuden turhauttavista kokemuksistaan Madressasta, jossa hänen mielestään yritettiin tukahduttaa itsenäinen ajattelu.

Manji on avoimesti lesbo ja feministi ja elää yhdessä kanadalaisen homoseksuaaliaktivistin Michelle Douglasin kanssa. Manji on Salman Rushdien hyvä ystävä ja saanut Rushdien tavoin lukuisia tappouhkauksia.

Mielipiteitä

muokkaa

Manji puhuu avoimesti ijtihadin puolesta, joka on hänen mukaansa kadotettu kriittisen ajattelun perinne islamissa.[2] 2000-luvulla hän kritisoi muslimien Israel-vastaisuutta ja antisemitismiä sekä arvostaa Israelia Lähi-idän ainoana demokratiana. Myöhemmin hän on luonnehtinut, että palestiinalaiset elävät kahden miehityksen alla, joista toinen on Israelin miehitys ja toinen Hamasin harjoittama naisten sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen alistaminen.[3] Maaliskuussa 2006 hän julkaisi 11 muun (joista kuuluisin oli Salman Rushdie) kanssa kirjeen jossa vastustettiin islamilaisen maailman väkivaltaisia protesteja Muhammedin pilapiirrosjupakassa. Manji kritisoi avoimesti konservatiivista islamia, etenkin naisten kohtelussa. Hän uskoo että hunnun käyttö on jokaisen henkilökohtainen valinta. Hän myös kyseenalaistaa Koraanin kirjaimellisen tulkinnan.

Kirjassaan Don't Label Me Manji esittelee kriittisiä mielipiteitään "diversiteetti-liikkeeksi" kutsumaansa liberaalia liikehdintää kohtaan. Manjin mielestä liberaalit ovat kiihkeydellään karkottaneet paljon ihmisiä – etenkin valkoisia – luotaan. Tässä yhteydessä hän puhuu "sheimaamisesta" eli vastapuolen saattamisesta häpeään, mitä hän pitää ongelmana monien liberaalien toiminnassa. Manji hyväksyy monet kriittisten teorioiden esittämät näkemykset, mutta kritisoi niitä siitä, etteivät ne opeta rakentavuuteen keskustelussa. Hän puhuu "rehellisestä diversiteetistä" (honest diversity) myönteisenä asenteena, jossa painotetaan erimielisten ihmisten kuuntelemista ja inklusiivista keskustelua. Manjin mukaan alt right (vaihtoehto-oikeisto) onnistui voittamaan monet nuoret puolelleen, koska se tarjosi heille "turvallisen tilan" ilmaista mielipiteitään vapaasti siinä missä liberaalien keskuudessa tämä ei olisi ollut mahdollista.

Manjin mukaan kaikkien ihmisten psykologiassa on vahva impulssi dominoida. Kärjekkäät liberaalit eivät hänen mukaansa ole ottaneet tätä huomioon ja heidän oma tapansa keskustella ja toimia heijastaa tätä sisäsyntyistä dominaatio-taipumusta. Manji näkee, että monet sorrettujen ryhmien edustajat perustelevat omaa toimintaansa vallan puutteella, mutta hänen mielestään sorrettuun ryhmään identifioituminen antaa itsessään yksilöille valtaa, koska silloin muut ottavat heidän väitteensä loukkaantumisesta vakavasti. Hän kritisoi white fragility (valkoinen hauraus) -käsitettä siitä, että se pyrkii näyttämään valkoiset jollain tapaa heikkoina, koska he eivät olisi kokeneet stereotypisointia, vaikka todellisuudessa kaikki ihmisryhmät ovat hänen havaintojensa mukaan herkkiä kritiikille ja myös valkoisiin kohdistuu stereotypisointia.

Teokset

muokkaa

suomennetut

muokkaa

suomentamattomat

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Geraldine Bedell: 'I cringed when they compared me to Martin Luther' The Observer. 2.8.2008. Viitattu 6.3.2025. (englanniksi)
  2. www.irshadmanji.com
  3. Irshad Manji: 'America at a Crossroads': 'Faith Without Fear' The Washington Post. 10.9.2018.
  4. Manji, Irshad: Allah, Liberty and Love. Atria Books, 2011. ISBN 978-1-4516-4520-0 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

muokkaa