Wikipedia

Irakin sota vuoden 2003 hyökkäyksen jälkeen

 

Autopommin räjähdyspaikka Irakissa.

Irakin sota vuoden 2003 hyökkäyksen jälkeen oli Irakissa vuonna 2003 Halukkaiden koalition tekemän hyökkäyksen tuloksena jatkunut konflikti. Erilaisia poliittisesti ja uskonnollisesti motivoituneita vastarinta- ja terroristiryhmiä toimi maassa liittoumaa ja Irakin hallitusta vastaan. Vastarintaryhmiin kuuluvat sissit taistelivat liittoumaa vastaan ja keskenäänkin. Pommi-iskut ja muut väkivallanteot olivat valtauksen jälkeen 2000-luvulla lähes päivittäisiä ja uhreista suurin osa oli yleensä siviilejä. Jotkut iskut vaativat jopa yli sata kuollutta kerrallaan. Eniten vastarintaliikkeen iskuja tehtiin sunnimuslimien asuttamilla alueilla Irakin keskiosissa.

Vuosina 2006–2007 maa oli sisällissodan partaalla lähinnä šiiojen ja sunnien välienselvittelyn takia. Tämä johtui osin siitä, että Irakin uusi hallinto koostuu suurimmaksi osaksi šiiamuslimeista.

Se oli alkanut äärisunnien tekemistä terrori-iskuista, jotka šiiojen kuolemanpartiot usein kostivat sunnisiviileille, joilla ei ollut mitään tekemistä niiden kanssa. Monet liittouman vastatoimet kapinallisia vastaan onnistuivat melko kehnosti. Irak rauhoittui jossain määrin, kun liittouma otti käyttöön uuden taktiikan vuonna 2007. Liittouman joukot lähtivät Irakista 2010–2011.

Vastarintaryhmät ja terroristit toimivat silti vielä vuonna 2011.

Miehityshallinnon vakiintuminen muokkaa

1. toukokuuta 2003 Yhdysvaltain presidentti George W. Bush julisti suuret taistelut päättyneiksi, mutta sanoi myös että vastassa oli yhä vaikea työ. 6. toukokuuta Yhdysvallat asetti Irakin johtoon L. Paul Bremerin, joka oli siviili. 13. kesäkuuta Yhdysvallat otti hallintoon mukaan irakilaisia.lähde?

L. Paul Bremer luovutti hallinnon Yhdysvaltojen tukemalle Irakin väliaikaiselle hallitukselle 28. kesäkuuta 2004.lähde? Yhdysvaltojen ja muiden koalitioon kuuluvien maiden sotilaita oli kuitenkin edelleen maassa ja ne olivat aktiivisesti osallisina konfliktissa.

Konflikti jatkui yhä, kun erilaiset poliittiset oppositioryhmät taistelivat liittouman joukkoja, Irakin hallitusta ja toisiaan vastaan yleensä pienellä teholla mm. terrorismin ja sissisodan keinoin.

Vastarinnan syyt muokkaa

Irakin vastarinta sai alkunsa monesta lähteestä. Irakin eteläosan šiiat olivat jo alun alkaen maata johtanutta Saddamin hallintoa vastaan ja näiden ääriainekset vastustivat myös miehittäjien pystyttämää uutta hallintoa. Kun amerikkalaiset erottivat baath-puolueen jäseniä viroistaan, nämä jäivät usein työttömiksi ja kääntyivät maan hallintoa vastaan. Entiset Saddamin armeijan jäsenet loivat vastarintaa sunnikolmioksi kutsutulle alueelle. Saddam oli päästänyt vankilasta rikolliset vapaaksi, ja nämä loivat turvattomuutta ja levottomuutta Irakiin. Sunnien keskuuteen syntyi uskonnolliselta pohjalta toimivia aseryhmiä. Niin sanotut jihadistit olivat muualta maahan tulleita sunnilaisia terroristeja, jotka myöhemmin liittyivät monesti al Qaidaan. Miehityshallinto erotti baathisteja viroistaan, hajotti armeijan ja aiheutti tehtaiden sulkemisia, ja seurauksena oli kymmeniä tuhansia uuteen hallintoon tyytymättömiä. Yhdysvaltain miehitysjoukkojen otteet olivat ainakin ajoittain ja paikoin kovia ja jopa epäoikeudenmukaisia, että ne synnyttivät vihaa kansassa.lähde?

Vastarinnan synty muokkaa

Yhdysvaltain armeija metsästi tappaen ja vangiten n 200 baath-puolueen johtohenkilöä surmaten 22. heinäkuuta 2003 Saddamin pojat Udayn ja Qusayn. Koska baath-puolue oli ollut niin laaja, liittouma ei tietenkään kyennyt kukistamaan sitä täysin. Alussa vastarintaa tekivät Irakissa lähinnä baath-vetoisen salaisen poliisin ja armeijan rippeiden luomat sissiryhmät. 28. huhtikuuta Saddamin syntymäpäivänä muutama sata miestä, naista ja lasta osoitti mieltään miehittäjiä vastaan. Irakilaiset sanoivat mielenosoittajien olleen aseettomia, vaikka lähistön kaduilla ammuskeltiinkin. Yhdysvaltojen sotilaat sanoivat nähneensä joillain mielensoittajilla Kalašnikov AK-47-rynnäkkökivääreitä, joilla nämä ammuskelivat. Fallujan pormestarin mukaan väkijoukossa oli Saddamin hallintoa hajalavia provokaattoreita, jotka ampuivat Yhdysvaltojen sotilaita kohti ja pakenivat nopeasti pois. Joka tapauksessa Yhdysvaltain joukot avasivat tulen tappaen yli kymmenen ja haavoittaen kymmeniä muita. Tämä välikohtaus käynnisti väkivaltaisen kapinoinnin Fallujassa[1][2][3].

Toukokuussa liittouman luoma miehityshallinto lakkautti baath-puolueen ja erotti sen jäseniä viroista, mikä jätti monia baathisteja työttömiksi ja tyytymättömiksi. Saddamia kannattavat baathistit ja häntä vastustavat sunninationalistit alkoivat kesällä 2003 toimia enenevässä määrin juuri Fallujassa, mutta myös Tikritissä ja Mosulissa.lähde?

Vastarintaryhmät hyökkäilivät liittouman partioita vastaan. Yhdysvaltain Irakin-joukkojen komentaja myönsi käyvänsä sotaa sissejä vastaan 16. kesäkuuta 2003[4]. Yhdysvaltojen vastatoimet mm. levottomassa al Anbarin provinssissa olivat yleensä epäonnistuneita ja niissä kuoli irakilaissiviilejä, joita oli monesti taistelutilanteessa vaikea erottaa terroristeista ja vastarintamiehistä. Tämä lisäsi sunnien keskuudessa liittouman vastustusta.lähde?

Yhdysvallat pyrki monesti vastaamaan kovemmin ottein kapinallisten hyökkäykseen, muun muassa kranaatinheitintuli kostettiin raskaalla tykistöllä, pudottamalla pommeja ilmasta asekätköihin jne.lähde?

Yhdysvaltojen sotilaat olivat monesti tavallista väestöä kohtaan tylyjä, saattoivat sisään tullessaan hajottaa oven ja yöllä ravistella hereille miehen, jolla ei ollut mitään tekemistä vastarinnan kanssa[5]. Sotilaat myös rikkoivat joissain tapauksissa törkeästi ihmisoikeuksia. Eräässä ilmi tulleessa tapauksessa myöhään marraskuussa 2003 amerikkalaiset sotilaat tunkivat hakkaamisten ja kuulustelujen jälkeen irakilaisen 56-vuotiaan kenraalimajurin Abed Hamed Mowhoushin makuupussiin sidottuna ja hakkasivat hänet kuoliaaksi[6]

Yhdysvallat vangitsi Saddamin maakuopasta 13. joulukuuta 2003. Saddamin kohtelu herätti vihaa ja mielenosoituksia al Anbarin provinssissa Fallujassa ja Ramadissa. Näihin aikoihin vastarinta siirtyi baathisteilta enemmän islamilaisille pyhän sodan kannattajille[7].

Nämä jihadistit olivat vain osin ulkomaisista koostuvia terrori-iskuja tekeviä sunniryhmiä. Jihadistit hyökkäsivät alussa ulkomaisia kohteita vastaan. Ensimmäinen jihadistien pommi, ei-itsemurhatyyppinen räjähti Jordanian suurlähetystössä. Pian tämän jälkeen ensimmäinen terroristien itsemurhahyökkäys kohdistui YK:n avustusryhmän päämajaan Bagdadissa 19. elokuuta 2003. Irakin al Qaidan johtaja Abu Musab Zarqawi väitti tehneensä iskun, mutta varmaa tämä ei ole. Kymmenen päivän päästä johtava šiiapoliitikko Ayatollah Mohammed Baqr al Hakim kuoli autopommi-iskussa 90 muun kanssa, mistä monet šiiat syyttivät Saddamin tukijoita[8]. Yhdysvaltain armeija vangitsi 13. joulukuuta 2003 Saddam Husseinin, joka oli piileksinyt maakuopassa pienessä Ad-Dawrin maaseutukaupungissa Tikritin lähellä.lähde?

Sota miehittäjien silmin muokkaa

Irakin sodassa olleet kertovat sodan arjesta. Pommi tai hyökkäys saattoi tapahtua missä vain, milloin vain. Sodan pahimpana aikana Bagdadissa laskettiin tyypillisesti yli 10 erilaatuista hyökkäystä. Irakin sodassa olivat ainaisena vaarana tienvarsipommit, autopommit, muut itsemurhapommittajat, kranaatinkehitinhyökkäykset esim lähetystöön kuorma-autoista joissa pressu paljastettiin vain ampumisen ajaksi. Alussa tuottivat ongelmia myös amerikkalaiset kouluttamattomat tai huonosti koulutetut yksityisten turvayritysten "cowboyt" jotka olivat vaarallisia myös amerikkalaisille. Amerikkalaisten varustus sotilaiden ja koulutus olivat osin kehnoja. Suurin osa sotilasajoneuvoista oli panssaroimattomia, ja sotilas ei välttämättä edes purkaa ja koota henkilökohtaista rynnäkkökivääriään[9].

Suuren mittakaavan vastarinnan nousu 2004 muokkaa

 
Yhdysvaltain merijalkaväen 2. panssaripataljoonan M1 Abrams tulittaa kapinallisia toisessa Fallujahin taistelussa vuonna 2004.
 
Irakin "sunnikolmio" on ollut levotonta aluetta.

Vuosi 2004 merkitsi vastarinnan vakiintumista Irakissa. Fallujassa käytiin keväällä kovia taisteluja joissa kuoli 40 amerikkalaista. Etelä-Irakissa mm. Najafissa šiiat nousivat, ja englantilaisten oli supistettava partiointialuettaan Basrassa. Bagdadissa nousi paikallinen militia. Yleisesti ottaen, hyökkäykset liittoumaa vastaan olivat kasvussa. YK:n turvallisuusneuvosto päätti päätöslauselmallaan siirtää maan hallinnan irakilaisille, vaikka liittouman joukkojen oli pysyttävä maata levottomuuksien takia. Kesällä vuonna 2004 liittouman luoma sen kansalaisista koostuva miehityshallinto yritti nostaa seuraajakseen pääministeriksi ensin Ahmed Chalabin, ja sitten vain hiukan suositumman entisen baathistin Iyad Allawiin. Amerikkalaiset tunkautuivat taas fallujaan marras-joulukuussa 2004. Tämä hyökkäys oli onnistunut, amerikkalaiset tappoivat noin 2000 kapinallista, mutta 92 Yhdysvaltain armeijan sotilasta kuoli ja muutama sata haavoittui tässä amerikkalaisten kannalta sodan verisimmässä taistelussa siihen asti. samoihin aikoihin kurdit ja Yhdysvaltain armeija valtasivat Mosulin, taistelu sielläkin tuotti amerikkalaisille melko suuret tappiot. CIA varoitti Bushia monta kertaa vuonna 2004, että maa olisi luisumassa sisällissotaa kohti, mitä Bush ei uskonut. Vuoteen 2004 mennessä Irakin vastarinta kohdistui lähinnä miehittäjiin, ja vuoden lopussa liittouman joukkojen komentaja kenraali Casey sanoi, että liittouman tulisi painottaa irakilaisten koulutukseen eikä taisteluun irakilaisia vastaan.lähde?

Vaalit 2005 muokkaa

Vuonna 2005 järjestettiin Irakissa parlamentti- ja perustuslakivaalit. Parlamenttivaalit voitti šiiojen puolue ja kurdien puolue. Perustuslakia kannatti 79 prosenttia äänestäneistä, mutta moni sunni äänesti perustuslakia vastaan tai boikotoi vaaleja.lähde?

Irakissa tehdyn gallupin mukaan [10] puolet irakilaisista hyväksyi hyökkäykset liittouman joukkoja vastaan, sunneista näitä hyökkäyksiä kannatti 88 %. Sunneistakin terrorismia vastusti 96 %.lähde?

Vuonna 2005 väkivalta kiihdytti ja oli yhä voimakkainta "sunnikolmiossa" jonka rajaa suunnilleen Bayj-Bagdad-ar Ramadi[11]. kolmion sisään osuvat mm Tikrit, al Fallujah ja Samarra[12]. Vuonna 2005 tapahtui runsaasti pommi-iskuja.lähde?

Šiiojen ja sunnien sisällissota 2006–2007 muokkaa

Maaliskuussa 2006 Yhdysvaltain joukot aloittivat runsain miehin operaatio Swarmerin Samarran seuduilla tarkoituksenaan kukistaa alueen vastarinta. Asekätköjä löytyikin, muttei merkittävää vastarintaa.lähde?

Irakin al Qaida levittäytyi enimmäkseen Länsi-Bagdadiin muun muassa sillä varjolla, että se suojeli näitä äärišiiojen kuolemanpartiolta. Irakin al Qaida alkoi väkivaltaisesti puhdistaa valtaamiaan kaupunginosia šiioista ja kristityistä mutta surmasi myös sunnejakin[13].

Äärišiiojen ja äärisunnien sisällissota alkoi äärisunnien tekemistä terrori-iskuista, jotka kohdistuivat šiiojen merkkinoille ja uskonnollisiin kokoontumisin. Kun äärisunnien terroristit räjäyttivät šiiojen temppelin 22. helmikuuta 2006 Samarrassa, pari vuotta kärsivällisinä olleet šiiat kostivat raivoisalla väkivallalla ja tavallisiin sunneihin kohdistetulla painostuksella ja karkotuksilla[14].

Eri ryhmien harjoittama väkivalta oli Irakissa huipussaan vuosina 2006–2007,[15] mikä näkyi selvästi lisääntyneenä siviilien ja liittouman sotilaiden kuolemina.lähde?

Šiiat karkottivat sunneja monilta Bagdadin alueilta[16] väkivallalla uhaten.lähde?

Väkivalta kiihtyi syksyllä 2006, jolloin pakolaisuus lisääntyi maan sisällä ja maasta pois. Alettiin puhua jo sadoista tuhansista kuolleista.[17].

Kun keväällä 2008 Yhdysvaltojen hyökkäyksestä Irakiin oli kulunut viisi vuotta, oli Irakin tilanne luisunut lähelle täyttä sisällissotaa. Eri uskontokuntien ja etnisten ryhmien jako oli jakanut maan jyrkästi kolmeen osaan: šiia- ja sunnimuslimeihin ja pohjoisen kurdialueisiin. Yhdysvallat syytti Irania osallistumisesta taistelijoiden koulutukseen ja aseistamiseen. Iran kiisti syytökset[18]

Konfliktin osittainen heikkeneminen muokkaa

Syksyllä 2006 käytiin kapinallisten eräällä päätukialueella Al-Anbarin provinssissa toinen Ramadin taistelu al Qaida- ja muita terroristeja vastaan. Tämä rampautti paikallista vastarintaa pahoin. Terroristien kukistamisessa auttoivat merkittävästi entisten baathistien ja kansallismielisten perustama Anbarin pelastusneuvosto. Se oli saanut alkunsa, kun terroristit sieppasivat ja surmasivat erään paikallisen šeikin.lähde?

Bagdadin väkivallan väitettiin heikentyneen osin sen takia, että šiiat voittivat taistelun Bagdadista monilla alueilla ja olivat onnistuneet karkottamaan sunnit monilta alueilta, vastaavasti myös sunnit šiioja[19]. Kaupunki oli jakautunut selkeästi šiiojen ja sunnien alueisiin, joiden välille amerikkalaiset pystyttivät muureja. Kun kullakin alueella militia piti kilpailevat asejoukot pois, väkivaltaa oli vähemmän[20].

Liittouma muutti strategiaansa vuonna 2007. Se nimitti liittouman joukkojen johtoon omalla alueella neuvotteluja suosineen kenraali David Petraeusin, jonka oli määrä rauhoittaa Bagdad. Petraeus oli 101. maahanlaskudivisioonan avulla Mosulin vallatessaan kunnioittanut irakilaisia ja saanut taistelut siellä laantumaan mm neuvottelujen ja taloudellisen jälleenrakennuksen avulla. Petraeus myös pyrki mahdollisuuksien mukaan kunnioittamaan irakilaisia tosin kuin muut hänen tasoisensa komentajat Irakissa tekivät. Kun Petraeus oli lähtenyt Mosulista pois, väkivalta laimehti siellä liekkiin mm uusien joukkojen irakilaisita piittaamattomien toimintatapojen vuoksi[21]. Tällöin amerikkalaiset olivat siirtyneet tukemaan kurdeja sunnien sijasta.lähde?

Keväällä 2007 Yhdysvallat sijoitti Irakiin noin 30 000 sotilasta erityisesti Bagdadiin, joka oli jakautunut sunni- ja šiia-alueisin. Syksyllä 2007 Yhdysvallat alkoi kotiuttaa keväällä lähettämiään lisäjoukkoja. Pohjoisen kurdialueet olivat pitkään melko rauhallisia, mutta vuonna 2007 myös siellä tehtiin tuhoisia iskuja. 14. elokuuta 2007 jopa 500 ihmistä kuoli useissa itsemurhaiskuissa Pohjois-Irakin kurdialueella. Kyseessä on Irakin sodan tuhoisin terrori-isku.lähde?

Liittouman lähtö, sodan jatkuminen muokkaa

Yhdysvallat vetäytyi Irakista vuonna 2010 ja britit 2011. Silti maahan jäi kouluttajiksi ja avustajiksi 50 000 liittouman sotilasta. Vastarinta oli heikentynyt, mutta siinä oli yhä mukana tuhansia taistelijoita.lähde?

Terrorismi jatkui Irakissa pahana yhä vuonna 2011, jolloin vuoden siihen asti pahimpana terrorikuukautena heinäkuussa kuoli 259 ihmistä[15]. Esimerkiksi elokuun puolivälissä 2011 Irakin al Qaida teki laajan pommi-iskujen sarjan.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Iraqi rage grows after Fallujah massacre Iraqi rage grows after Fallujah massacre By Phil Reeves in Fallujah, The independent- Middle East, Sunday, 4 May 2003
  2. ↑ U.S. Account of Fallujah Killings Contradicted by Rights Group Jim Lobe, Published on Tuesday, June 17, 2003 by OneWorld.net
  3. ↑ Violent Response: The U.S. Army In Al-Falluja Human Rigths Watch
  4. ↑ Timeline: Iraq after Saddam
  5. ↑ PartT 5 (final) The wrong Ayoub Asia Times online, Middle East, Oct 30, 2003
  6. ↑ Josh White: Documents Tell of Brutal Improvisation by GIs Interrogated General's Sleeping-Bag Death, CIA's Use of Secret Iraqi Squad Are Among Details, Washington Post 3.8.2005
  7. ↑ No True Glory: A Frontline Account of the Battle for Fallujah, p. 35
  8. ↑ BBC Middle East (englanniksi)
  9. ↑ Sotaveteraani: Yhdysvallat tietämätön Irakin sodan realiteeteistä Vaihtehtouutiset 11.3.2005
  10. ↑ What the Iraqi Public Wants - A WorldPublicOpinion.org Poll, Program on International Policy Attitudes, January 31, 2006]
  11. ↑ Global.finland.fi
  12. ↑ Militaryphotos.net
  13. ↑ Baghdad City (مدينة بغداد) Institute of study of the war
  14. ↑ Patrick Cockburn: Sunni vs Shia: the real bloody battle for Baghdad 5.2.2008
  15. ↑ a b Irakissa räjähti 17 kaupungissa - al-Qaida näyttää voimaa? Yle Uutiset 15.8.2011
  16. ↑ Map Collections Gulf/2000 Michael Izady
  17. ↑ Irakin konflikti osoittaa laantumisen merkkejä global.finland.fi
  18. ↑ Iran ja Yhdysvallat syyttävät toisiaan Irakin tilanteesta. Yle uutiset 5.5.2008, viitattu 6.5.2008.
  19. ↑ Jones Report Reveals ‘Progress’ In Shia Ethnic Cleansing Campaign Think Progress
  20. ↑ CNN’s Ware: Sectarian Cleansing In Baghdad ‘One Of The Key Elements To The Drop In Sectarian Violence’ Thinkprogress secority
  21. ↑ Operaatio Bagdad Suomen kuvalehti 6/2007, artikkeli s. 28-37, Jari Lindholm, s. 34
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Irakin_sota_vuoden_2003_hyökkäyksen_jälkeen&oldid=20978817”