Avaa päävalikko

Interventionismi on poliittinen ei-puolustuksellinen joidenkin kansakuntien tai muiden geopoliittisten toimivaltuuksien harjoittama talousmalli[1] joka manipuloi taloutta tai yhteiskuntaa. Käsitteen yleisimpiä sovelluksia ovat taloudellinen interventionismi (valtion puuttuminen omaan talouteen) ja ulkomaille tähtäävä interventionismi (valtion puuttuminen toisen kansakunnan taloudellisiin asioihin osana ulkopolitiikkaansa). Interventionistit haluavat taltuttaa yksityisomaisuuden ja markkinatalouden instituutioita yhteiskunnan edunajajaksi.[2] Ludwig von Mises määritteli teoksessaan Interventionismin kritiikki interventionismin käsittämään sellaiset valtiolliset toimet, joilla rajoitetaan tuotantovälineiden yksityisten omistajien ja entrepreurien mahdollisuutta käyttää hallussaan olevia taloudellisia keinoja haluamallaan tavoin.[2] Interventionismi pyrkii olemaan poliittinen keskitie tai kolmas tie sosialismin ja kapitalismin välillä.

Jyrki Katainen kuvasi interventionistista ajatusmallia kertoessaan kuinka "markkinavoimista on nyt otettu niskalenkki" viimeisimmän finanssikriisin jälkimainingeissa.[2]

IdeologiaMuokkaa

Interventionistisessa politiikassa annetaan yksityisen sektorin pysyä tuotannontekijöiden pääasiallinen omistajana ja säilytetään muut vapaiden markkinoiden ominaisuudet kuten yrittäminen,[3] mutta estetään kapitalismiin kuuluvia instituutioita aiheuttamasta taloudellista sekaannusta ja epäreilusti käyttämästä hyväkseen enemmistöä ihmisistä. Valtion tulee rajoittaa verotuksella ja laeilla paljon pääomaa omistavien luokkien rikastumismahdollisuuksia, jotteivät heidän päämääränsä vahingoita vähäosaisempien ihmisten elämäntilannetta. Esteetön markkinatalous eli laissez-faire-ratkaisu on epäoikeudenmukainen.[3] Mutta sen huonojen puolten vähentämiseksi ei tarvitse poistaa kapitalismia kokonaan. Kapitalistista järjestelmää voidaan parantaa valtion interventiopolitiikalla yrittäjien ja kapitalistien toimien kanssa.[3] Tällaisella valtiollisella talouteen puuttumisella vältetään totalitaarinen sosialismi samalla kun säilytetään kapitalismista ne ominaisuudet, jotka ovat säilyttämisen arvoisia.

Interventionismi käytännön politiikassaMuokkaa

Keskuspankkitoiminta, pankkien talletussuojat, sekä vähimmäisvarantojärjestelmä ovat interventionistisia toimia.[2] Ne luovat institutionaalisia sekä velkavipukäytäntöihin perustuvia muutoksia rahoitusmarkkinoille, samalla mahdollistaen hyvin suurten voittojen saavuttamisen pankki- ja finanssisektorilla.[2]

Intervetionismissa markkinatalouden keskeinen järjestelmätekijä - liiketaloudelliset voitot ja tappiot - tuhoutuu tappioiden muuttuessa julkisiksi. Sijoittajat ja pääoman suuromistajien luokka menettää taloudellista ylivaltaansa.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Mises talouslaskennasta ja Sosialismista Talouden perusteet. ”Sosialismi oli teolliselle taloudelle elinkelvoton järjestelmä.” Viitattu 2.4.2018. (suomeksi)
  2. a b c d e f Santtu mäki: Miksi valtiollinen velkatakaus on väärä valinta 6 years, 10 months ago. Ludwig von Mises -Instituutti. Viitattu 8.4.2018. suomi
  3. a b c Keskitien politiikka johtaa sosialismiin Copyright 2008-2018. Talouden perusteet. Viitattu 8.4.2018. (suomeksi)
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Interventionism (politics)