FC Internazionale Milano

ammattilaisjalkapalloseura Milanossa, Italiassa
(Ohjattu sivulta Inter Milan)

Football Club Internazionale Milano, kutsutaan yleisesti nimellä FC Internazionale Milano tai vain Internazionale (/ˌinternattsjoˈnaːle/), on italialainen jalkapalloseura, jonka kotipaikka on Milano. Seura tunnetaan yleisesti nimellä Inter. Seuran kotistadion on Stadio Giuseppe Meazza, joka tunnetaan myös nimellä San Siro.

Internazionale
Koko nimi Football Club Internazionale Milano S.p.A.
Lempinimet la Beneamata (”Rakastettu”), il Biscione (”Iso ruohokäärme”), Nerazzurri (”Mustasiniset”), Baüscia (”Uusrikkaat”)
Perustettu 1908
Kaupunki Milano, Italia
Kenttä Giuseppe Meazza
– kapasiteetti 75 817
Sarja Serie A
Sarjataso 1.
Värit sininen, musta ja kulta
              
Omistaja Oaktree Capital Management (99.6%)
vähemmistöosakkaat (0,40%)
Puheenjohtaja Italia Giuseppe Marotta
Päävalmentaja Romania Cristian Chivu
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu

Seura perustettiin vuonna 1908, kun seura irtaantui emoseurastaan AC Milanista. Eroamisen syynä oli yleisesti uskottujen tietojen mukaan AC Milanon keskittyminen yksinomaan italialaisiin pelaajiin. Perustajat nimesivät uuden seuran Internazionaleksi osoittaakseen sen olevan avoin pelaajille kaikista maista. Seuran historia on ollut vaiherikas, sisältäen sekä merkittäviä menestyksiä että haasteellisia kausia.[1]

Seuran lempinimiä ovat muiden muassa Nerazzurri (”Mustasiniset”), la Beneamata (”Rakastettu”), il Biscione (”Iso ruohokäärme”) ja Baüscia (”Uusrikkaat”), koska Interin kannattajat ovat olleet perinteisesti porvaritaustaisia. Vastaavasti paikallisvastustaja AC Milania kutsutaan, hieman pilkallissävytteisesti, nimellä i Casciavìt (”Ruuvimeisselit”), koska se on ollut työläisten kannattama joukkue.

Inter sijoittuu vuosien 2020–2025 eurooppalaisten seurojen keskinäisessä UEFA:n seurapisterankingissa sijalle 6.[2]

Historia

muokkaa

Perustaminen ja varhaiset menestykset (1908–1922)

muokkaa
 
Interin joukkue kaudella 1910.

FC Internazionale Milano perustettiin 9. maaliskuuta 1908 Milan Cricket and Football Clubista eroamisen jälkeen. Seuran menestys alkoi nopeasti, kun se voitti ensimmäisen Italian mestaruutensa, eli scudetton, vain kaksi vuotta perustamisen jälkeen vuonna 1910.[1]

Seuraavien 50 vuoden aikana Inter vakiinnutti asemansa Italian jalkapallon huipulla voittamalla kuusi mestaruutta. Merkittävä virstanpylväs oli ensimmäinen Italian cupin voitto vuonna 1938, joka saavutettiin Giuseppe Meazzan loistavien esitysten ansiosta. Meazza teki seuran historiassa 284 maalia ja on edelleen Interin kaikkien aikojen paras maalintekijä. Myöhemmin seuran kotiareena San Siro nimettiin hänen kunniakseen Stadio Giuseppe Meazzaksi.[1]

Fasismin aikakausi ja nimenmuutos (1922–1943)

muokkaa

Vuonna 1922 kansallisfasistisen puolueen valtaannousun jälkeen Inter joutui sopeutumaan poliittisiin määräyksiin. Seura pakotettiin sulautumaan Unione Sportiva Milaneseen, ja sen nimi muutettiin Società Sportiva Ambrosianak​si.[1] Nimen taustalla oli 300-luvun Milanossa vaikuttanut piispa. Fasismin aikakaudella maassa ei saanut käyttää kansainvälisyyteen viittaavia nimiä.lähde?

Fasismin kauden aikana seura jatkoi menestymistä kentällä, voittaen ensimmäisen Serie A -mestaruutensa Ambrosiana-nimellä vuonna 1929. Vuonna 1943 fasismin päätyttyä Italiassa seura sai palata alkuperäiseen nimeensä FC Internazionale Milano.[1]

Helenio Herreran aikakausi - "Grande Inter" (1960–1968)

muokkaa
 
Inter Milan kaudella 1970–1971.

Interin historian menestyksekkäin ajanjakso alkoi, kun argentiinalainen valmentaja Helenio Herrera saapui seuraan vuonna 1960. Herrera kehitti kuuluisan catenaccio-taktiikan, jossa keskeisessä roolissa oli libero-pelipaikka, jonka Herrera antoi Armando Picchille.[1]

Herreran tiukka kurinalaisuus ulottui taktiikan lisäksi myös pelaajien ravitsemukseen ja elämäntapoihin. "Grande Inter" -aikakaudella (1960-1968) seura saavutti kaksi Euroopan cupin voittoa (1964, 1965), kolme Serie A -mestaruutta, sekä historiallisen puolustusennätyksen, päästäen alle yhden maalin ottelua kohden.[1]

Joukkueessa pelasivat tuolloin taitava hyökkääjä Sandro Mazzola, nopea oikea laituri Jair da Costa ja pelinrakentaja Luis Suárez, josta tuli maailman kallein pelaaja siirtyessään FC Barcelonasta Interiin vuonna 1961.[1]

Hiljaisemmat vuosikymmenet (1968-2004)

muokkaa
 
Dennis Bergkamp kaudella 1993–1994.

Herreran lähdön jälkeen Inter koki vaihtelevampia aikoja. Seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana seura onnistui voittamaan kaksi Serie A -mestaruutta ja kaksi Italian cupin voittoa.[1]

1990-luku oli erityisen vaikea ajanjakso Interille, joka joutui pelaamaan vanhojen kilpailijoiden AC Milanin ja Juventuksen varjossa. Vuonna 1994 seura oli vaarallisen lähellä putoamista Serie A:sta, mutta onnistui säilyttämään paikkansa. Inter on ainoa italialainen suurseura, joka ei ole koskaan pudonnut maan korkeimmasta sarjasta.[1]

Uusi kultakausi Roberto Mancinin johdolla (2004-2010)

muokkaa
 
Interin kannattajia Mestarien liigan finaalissa kaudella 2010.

Pimeä ajanjakso päättyi Roberto Mancinin nimittämiseen päävalmentajaksi vuonna 2004. Mancinin johdolla Inter palasi Italian jalkapallon huipulle voittaen kolme peräkkäistä Serie A -mestaruutta sekä ennätyskauden 2006-2007, jolloin Inter voitti 30 ottelua 38:sta ja keräsi 97 pistettä. Kaudella 2005–2006 Inter voitti maan jalkapalloliiton päätöksellä mestaruuden, kun sarjataulukossa edelle sijoittuneet Juventus ja AC Milan menettivät pisteitä Italian niin sanotun calciopoli-jalkapalloskandaalin jälkiselvittelyissä.lähde? Vuonna 2008 Mancinin lähdön jälkeen seuran menestys huipentui José Mourinhon valmennuskaudella. Vuonna 2010 Interistä tuli ensimmäinen italialainen joukkue, joka voitti Serie A:n, Coppa Italian ja UEFA:n Mestarien liigan samana vuonna - historiallisen "treblen".[1]

Mourinho erosi kesällä 2010 ja tilalle saapui Rafael Benitez. Benitez sai potkut joulukuussa 2010.[3]

Kansainväliset ottelut

muokkaa

Kaudella 2009–2010 Inter pääsi ensimmäistä kertaa 1990-luvun jälkeen nauttimaan myös euromenestystä. Inter voitti mestarien liigassa ensin Chelsean yhteismaalein 3–1. Tämän jälkeen Inter voitti toisella pudotuskierroksella CSKA Moskovan maalein 2–0, ja eteni välieriin. Inter peittosi hallitsevan mestarin Barcelonan 3–1 kotikentällään ja hävisi vieraissa 1-0, mutta eteni kuitenkin jatkoon yhteismaalein 3–2. Loppuottelussa vastaan tuli Bayern München ja peli ratkesi Diego Militon kahteen osumaan.lähde?

Seuratunnukset

muokkaa

Interissä haluttiin antaa myös ulkomaalaispelaajille mahdollisuus, mistä seuran nimikin juontuu. Yhä tänäkin päivänä seurat kilpailevat tiiviisti keskenään. Seurojen välinen ottelu on Milanon paikalliskamppailu joka tunnetaan yleisesti nimellä Derby della Madonnina.lähde?

Saavutukset

muokkaa

  Serie A

  • Mestaruus (20): 1909–1910, 1919–1920, 1929–1930, 1937–1938, 1939–1940, 1952–1953, 1953–1954, 1962–1963, 1964–1965, 1965–1966, 1970–1971, 1979–1980, 1988–1989, 2005–2006, 2006–2007, 2007–2008, 2008–2009, 2009–2010, 2020-2021, 2023–2024
  • Toinen sija (14): 1932–33, 1933–34, 1934–35, 1940–41, 1948–49, 1950–51, 1961–62, 1963–64, 1966–67, 1969–70, 1992–93, 1997–98, 2002–03, 2010-2011, 2019-2020

  Italian cup

  • Voitto (9): 1938–1939, 1977–1978, 1981–1982, 2004–2005, 2005–2006, 2009–2010, 2010–2011, 2021-2022, 2022-2023
  • Toinen sija (6): 1958–59, 1964–65, 1976–77, 1999–00, 2006–07, 2007–08

  Italian supercup

  • Voitto (8): 1989, 2005, 2006, 2008, 2010, 2021, 2022, 2023
  • Toinen sija (4): 2000, 2007, 2009, 2011

Euroopan cup ja Mestarien liiga

  • Voitto (3): 1963–1964, 1964–1965, 2009-2010
  • Toinen sija (4): 1966–67, 1971–72, 2022-2023, 2024-2025

Eurooppa-liiga (ent. UEFA Cup)

  • Voitto (3): 1990–1991, 1993–1994, 1997–1998
  • Toinen sija (2): 1996–97, 2019–20

Intercontinental Cup

  • Voitto (2): 1964, 1965

Seurajoukkueiden maailmanmestaruus

Tuplamestaruudet

muokkaa

Triplamestaruudet

muokkaa

2009–2010 Mestarien liiga, Serie A ja Italian cup

Pelaajat

muokkaa

Nykyinen joukkue

muokkaa
Päivitetty 23. toukokuuta 2025.[4][5]
Nro Paikka Pelaaja
1 M   Yann Sommer
2 P   Denzel Dumfries
6 P   Stefan de Vrij
7 K   Piotr Zieliński
8 H   Marko Arnautovic
9 H   Marcus Thuram
10 H   Lautaro Martínez
11 H   Joaquín Correa
12 P   Raffaele Di Gennaro
13 M   Josep Martínez
15 P   Francesco Acerbi
16 K   Davide Frattesi
Nro Paikka Pelaaja
20 K   Hakan Çalhanoğlu
21 K   Kristjan Asllani
22 H   Henrikh Mkhitarjan
23 K   Nicolò Barella
28 P   Benjamin Pavard
30 K   Carlos Augusto
31 P   Yann Bisseck
32 P   Federico Dimarco
36 P   Matteo Darmian
45 K   Valentín Carboni
59 P   Alessandro Bastoni
99 H   Mehdi Taremi

Kuuluisia entisiä pelaajia

muokkaa

Valmentajat

muokkaa
 
José Mourinho, Mourinho valmensi Interin Italian historian ensimmäiseen triplamestaruuteen 2009–2010

Puheenjohtajat

muokkaa

Internazionalella on historiansa aikana ollut monta puheenjohtajaa, joista jotkut ovat olleet seuran omistajia ja toiset kunniapuheenjohtajia. Tässä täydellinen lista puheenjohtajista.

Nimi Kansallisuus Vuodet
Giovanni Paramithiotti   1908–1909
Ettore Strauss   1909–1910
Carlo de Medici   1910–1912
Emilio Hirzel   1912–1914
Luigi Ansbacher   1914
Giuseppe Visconti di Modrone   1914-1919
Giorgio Hulss   1919-1920
Francesco Mauro   1920–1923
Enrico Olivetti   1923–1926
Senatore Borletti   1926–1929
Nimi Kansallisuus Vuodet
Ernesto Torrusio   1929–1930
Oreste Simonotti   1930–1932
Ferdinando Pozzani   1932–1942
Carlo Masseroni   1942–1955
Angelo Moratti   1955–1968
Ivanoe Fraizzoli   1968–1984
Ernesto Pellegrini   1984–1995
Massimo Moratti   1995–2004
Giacinto Facchetti   2004–2006
Massimo Moratti   2006–2013
Nimi Kansallisuus Vuodet
Erick Thohir   2013-2018
Steven Zhang   2018-

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h i j k Club Football History. Viitattu 23.5.2025. (englanniksi)
  2. UEFA rankings UEFA. 8.4.2024. Viitattu 8.4.2024.
  3. Valmentaja Benitez lähtee Inter Milanosta
  4. Inter Milan - Club profile Transfermarkt. Viitattu 23.5.2025. (englanniksi)
  5. Inter Milan - Players on loan (Detailed view) www.transfermarkt.com. Viitattu 26.8.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa