Indoeurooppalainen kantakieli
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Ei riittävän yleistajuista tekstiä tietosanakirjaan |
Indoeurooppalainen kantakieli eli kantaindoeurooppa on oletettu eli hypoteettinen kieli, josta indoeurooppalaiset kielet ovat aikaa myöten eriytyneet. Indoeurooppalainen kantakieli on kielitieteellisen eli lingvistisen kuvauksen tuote, siis kielioppi sanastoineen. Kantaindoeurooppa on ennen kaikkea metodologinen väline, jolla voidaan tarkastella kielisukulaisuutta. Se on eräänlainen kehikko, johon toistensa sukulaisiksi oletettujen kielten systemaattiset erot ja yhtäläisyydet kirjataan. Tätä nimitetään historiallis-vertailevaksi rekonstruoinniksi.
Rekonstruoidulle kantakielifragmentille on tapana antaa myös historiallinen tulkinta, jolloin näkökulma siirtyy kieliyhteisöön: Missä tätä kieltä käyttäneet ihmiset asuivat, millainen heidän elinkeinorakenteensa oli, millaisia uskomuksia heillä oli, millainen heidän kulttuurinsa oli? Nämä ovat kielisukulaisuushypoteesin tuottamia jatkokysymyksiä, joihin vastaamiseen ei lähtökohtana ollut sanastollinen kuvaus enää riitä, vaan on pakko siirtyä erilaisten aputieteiden (arkeologia, antropologia, uskontotiede jne.) alueelle.
Indoeurooppalaista kantakieltä puhuttiin 7 000–3 500 eaa.lähde?
Kantaindoeuroopan rakenneMuokkaa
Substantiiveilla oli kolme sukua: maskuliini, feminiini ja neutri (aikaisemmin 2: elollinen ja eloton); kolme lukua: yksikkö, kaksikko ja monikko sekä seitsemän tai kahdeksan sijamuotoa. Verbeillä oli neljä modusta: indikatiivi, imperatiivi, konjunktiivi ja optatiivi. Vokaalivaihtelut olivat kielelle tyypillisiä.