Indoeurooppalainen kantakieli
Indoeurooppalainen kantakieli eli kantaindoeurooppa on oletettu eli hypoteettinen kantakieli, josta indoeurooppalaiset kielet ovat aikaa myöten eriytyneet.
Indoeurooppalaista kantakieltä puhuttiin noin 4500–2500 eaa.[1] Puhujien kotiseudusta on erilaisia teorioita. Yleisimmin hyväksytty teoria on niin sanottu kurgaaniteoria, joka sijoittaa indoeurooppalaiset nykyisen Ukrainan ja Etelä-Venäjän aroille Mustanmeren pohjoispuolelle.[2]
Indoeurooppalaisella kantakielellä uskotaan olleen murteita. Siitä on kyetty rekonstruoimaan noin 1500 leksikaalista osaa, mikä on kuitenkin vain murto-osa kielen koko sanastosta.[3] Rekonstruktioita alettiin tekemään 1850-luvulla.[4]
Äänneoppi muokkaa
Indoeurooppalaisen kantakielen äänneoppi on rekonstruoitu etupäässä vanhimpien indoeurooppalaisten kielten pohjalta, joissa arkaaiset piirteet ovat säilyneet parhaiten. Tällaisia ovat esimerkiksi sanskrit, avestan kieli, muinaiskreikka, latina, muinaiskirkkoslaavi, liettuan kieli, gootin kieli, heetin kieli, muinaisiiri, tokaari A ja B, klassinen armenian kieli sekä albanian kieli.[5]
| Klusiilit | *p | *t | *k | *ḱ | *kʷ | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| (*b) | *d | *g | *ǵ | *gʷ | ||
| *bʰ | *dʰ | *gʰ | *ǵʰ | *gʷʰ | ||
| Frikatiivit | *s | *h₁ | *h₂ | *h₃ | ||
| Resonantit | *m | *n | *r | *l | *w | *y |
| Lyhyet vokaalit | (*a) | *e | *o | |||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Pitkät vokaalit | *ē | *ō | ||||
| Diftongit | (*ay) | *ey | *oy | (*aw) | *ew | *ow |
| *ēy | *ōy | *ēw | *ōw |
Muoto-oppi muokkaa
Nominit muokkaa
Substantiiveilla oli kolme sukua: maskuliini, feminiini ja neutri.[6]
Lukuja oli kolme: yksikkö, kaksikko ja monikko.[6]
Sijamuotoja oli kahdeksan: nominatiivi, genetiivi, datiivi, akkusatiivi, vokatiivi, lokatiivi, instrumentaali ja ablatiivi. Adjektiivit taipuivat samoin kuin substantiivit.[6]
Verbit muokkaa
Verbejä on vaikeampi rekonstruoida kuin muita sanaluokkia, sillä varhaistenkin indoeurooppalaisten kielten verbijärjestelmät poikkeavat toisistaan.[7]
Luvut olivat yksikkö, kaksikko ja monikko. Persoonat olivat ensimmäinen, toinen ja kolmas. Aspektit olivat preesens, aoristi ja perfekti. Pääluokat olivat aktiivi ja mediumi. Tapaluokkia oli neljä: indikatiivi, imperatiivi, optatiivi ja subjunktiivi.[7]
Vokaalivaihtelu muokkaa
Vokaalivaihtelut olivat tyypillisiä.[8]
Lähteet muokkaa
- Kapović, Mate (toim.): The Indo-European Languages. Routledge, 2017. ISBN 978-0-415-73062-4.
Viitteet muokkaa
- ↑ Powell, Eric A.: Telling Tales in Proto-Indo-European Archaeology. 2020. Viitattu 12.4.2020. (englanniksi)
- ↑ Kapović 2017, s. 1–2.
- ↑ Kapović 2017, s. 5–7.
- ↑ Proto-Indo-European 2022. ruf.rice.edu. Viitattu 6.6.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Kapović 2017, s. 13–14.
- ↑ a b c Kapović 2017, s. 62.
- ↑ a b Kapović 2017, s. 91–92.
- ↑ Kapović 2017, s. 61.