Inarijärven hopea-aarre

Inarijärven hopea-aarre on vuonna 2003 Inarijärven etelärannalta Nanguniemestä löydetty myöhäisrautakautinen hopea-aarre. Kätkön löysi inarilainen kirjailija Seppo Saraspää, joka myöhemmin kuvasi löytöä kirjassaan Miehiä kylmästä: tarinoita tunturin takaa (2004).

Nanguniemestä Inarijärven rannalta löydetty hopea-aarre, neljä kaularengasta rautakaudelta.

Saraspää oli syyskuussa 2003 keräämässä poroilleen jäkälää Nanguniemen maastosta, kun hänen huomionsa kiinnittyi kalliolouhikossa makaavaan esineeseen. Kyseinen esine osoittautui metallista punotuksi renkaaksi ja sen vieressä olevassa kalliossa Saraspää huomasi pienen kolon. Tutkittuaan koloa tulitikun valossa, hän havaitsi siellä olevan jotakin. Saraspää jätti löydön koskemattomaksi ja ilmoitti siitä saamelaismuseo Siidaan.

Kun koloa tutkittiin myöhemmin, sieltä löydettiin kahden pienen kiven päälle aseteltuna kolme hopeista rengasta. Renkaiden ja kivien väliin oli laitettu tuohta. Yhdessä renkaassa oli kiinni kolme kirveenmuotoista riipusta. Hopea-aarteella oli painoa yli kilo. Kaikki renkaat oli punottu hopeasta, niiden päissä oli litteäksi taotut leimoin koristellut levyt. Päätylevyissä oli koukkukiinnitys. Kaikki neljä olivat ehjiä, lukuun ottamatta ensimmäisenä löydettyä, jonka toinen kiinnityskoukku oli katkennut.

Ensimmäisenä löytynyt rengas on 51 cm pitkä ja painaa 308 grammaa. Se on punottu neljästä vartaasta, joista jokainen on tehty kolmesta hopealangasta. Pienin renkaista on tehty kahdeksasta vastaavanlaisesta kolmoiskierrevartaasta. Se on pituudeltaan n. 48 cm ja painaa 216 grammaa. Suurin rengas on valmistettu samalla tavalla kuin pieninkin. Sen pituus on n. 61,5 cm ja paino 380 grammaa.

Neljäs rengas eroaa kolmesta muusta sillä, että siihen on kiinnitetty kolme kirveenterän muotoista riipusta. Renkaalla on painoa n. 224 grammaa ja pituutta 53 cm. Se on valmistettu neljästä kaksoiskierrevartaasta. Kirvesriipusten ja renkaan välissä on ketjut, jotka on kiinnitetty renkaaseen ohuella hopealangalla. Riipukset on valmistettu ohuesta hopealevystä ja niissä on levyn toiselta puolelta meistattu pystysuora kohoviiva. Jokaisessa riipuksessa on erilaiset leimakuviot.

Nanguniemen renkaita vastaavia hopeisia kaularenkaita on löytynyt Skandinaviasta, Baltian alueelta ja Englannista. Aikaisempien löytöjen perusteella Inarin hopea-aarre pystyttiin helposti ajoittamaan myöhäiselle rautakaudelle eli 800–1300 jaa. Kätkössä olleesta tuohesta saatiin kuitenkin tehtyä tarkempi radiohiiliajoitus. Sen perusteella renkaat on kätketty vuosien 1160 ja 1280 välillä. Renkaissa olevista riipuksista on arveltu niiden olevan mahdollisesti Baltian tai Laatokan seuduilla valmistettuja.

Hopearenkaat ovat nykyään näytteillä Inarin Siida-museossa.

Lähteet

• Raito 2004, maakunnallinen museolehti
• Saamelaismuseo Siida (Arkistoitu – Internet Archive)