Ilmari Palmén

Ludvig Ilmari Palmén (14. lokakuuta 1882 Helsinki11. maaliskuuta 1945 Helsinki) oli suomalainen Helsingissä asunut juristi ja asianajaja.[1]

Palménin isä oli valtioneuvos Ernst Gustaf Palmén, joka oli muun muassaSuomen ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan varapuhemies. Hänen äitinsä oli Ida Amalia Arppe, joka oli Nils Gustav Arppen tytär. Ilmari Palménin nuorempi veli oli kirurgian ylimääräinen professori Arne Johannes Palmén (1885–1974).

Ilmari Palmén pääsi ylioppilaaksi 1901 Helsingin Suomalaisesta yhteiskoulusta. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1904, filosofian maisteriksi 1907 ja molempien oikeuksien kandidaatiksi 1909. Varatuomarin arvon hän sai 1911.[1] Syksyllä 1911 hän perusti asianajotoimiston Cajus Holman kanssa. Palmén luopui 1915 yrityksestä, jonka Holma ja muut kehittivät alallaan merkittäväksi yritykseksi.

Palmén oli naimisissa 1912–1920 käräjäkirjuri Anni Emilia Pelkosen (k. 1941) kanssa, liitto päättyi avioeroon.[1] Heidän poikansa oli eläintieteen professori ja Helsingin yliopiston kansleri Ernst Philip Palmén (1916–1991).

SotasaaliskavallusjuttuMuokkaa

Palmén oli Suomen sisällissodan jälkeen keväällä 1918 vartiopäällikkönä Suomenlinnan läntisessä ulkosaaristossa ja kuljetti silloin Rysskär-nimiseltä saarelta huvilaansa Träskholmaan ainakin 7 tynnyriä öljyjä, työkaluja ja kaksi nostokraanaa jotka kaikki kuuluivat Suomen valtiolle sotasaaliina. Rysskärillä sijainneet varastot oli sinetöity toukokuussa 1918 mutta silti kesän aikana saarelta kuljetettiin moottoriveneillä pois öljyä niin että syksyllä 1918 kun Palménin vartiopataljoona hajotettiin öljyä oli jäljellä vain muutama tynnyri. [2]

Ylisotaoikeus tuomitsi Palménin tammikuussa 1920 1 vuoden ja 1 kuukauden vankeusrangasitukseen sotasaalistavaran kavaltamisesta. Hänen avustajanaan toiminut liikemies J. V. Häkli tuomittiin kuritushuoneeseen 2 vuodeksi 3 kuukaudeksi ja 15 päiväksi ja sotasaaliskonttorin intendenttinä 1918 toiminut ylikonduktööri A. G. Sacklén 1 vuodeksi 5 kuukaudeksi.[3] Korkein oikeus tuomitsi kesäkuussa 1920 Häklin kuritushuoneeseen 1 vuodeksi 9 kuukaudeksi 15 päiväksi ja Palménin 11 kuukaudeksi kuritushuoneeseen.[4]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa