Ilmari Kuusi
Maunu Ilmari Kuusi, sukunimi vuoteen 1905 Granfelt (19. syyskuuta 1882 Helsinki – 2. marraskuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen rovasti joka kuului evankeliseen herätysliikkeeseen.[1][2]
Kuusen vanhemmat olivat lääketieteen lisensiaatti Aksel August Granfelt ja Amanda (Mandi) Lydia Cantell. Hän pääsi ylioppilaaksi 1901 ja hänet vihittiin papiksi 1906.[1]
Kuusi oli siirtolaispappina Amerikassa 1907–1919 ja Suomi-opiston opettajana Hancockissa Michiganissa 1916–1917. Hän oli Suomen Merimieslähetysseuran sihteerin apulaisena 1919–1920 ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen nuorisoliiton pääsihteerinä 1920–1930. Kuusi oli Suomen Kirkon Sisälähetysseuran palveluksessa 1930–1935, Alkoholistiparantola Turvan johtajana ja Yläneen kirkkoherran apulaisena 1935–1936 ja Sininauhaliiton matkasihteerinä 1936–1939. Hän oli sitten Agricola-Seuran palveluksessa 1939–1940, Jääsken vt. kirkkoherrana ja kappalaisena 1941–1945, Evankelisen yhdistyksen palveluksessa 1945–1947 ja Karstulan evankelisen kansanopiston johtajana 1948–1951. Kuusi oli toimittamassa Paimensanomat-lehteä 1912–1917, Nuorison Ystävä-lehteä 1920–1930, Raamattukerho-lehteä 1930–1936, Risti ja raittius-lehteä 1935–1941 ja Nuorten ääni-lehteä 1948–1951. Kuusi sai rovastin arvon 1943 ja jäi eläkkeelle 1953. [1][2]
Ilmari Kuusi oli naimisissa 1909–1929 Martta Kristiina Saloheimon (ent. Berner, k. 1929) kanssa ja vuodesta 1931 tämän sisaren Katri Hanna Olivia Saloheimon (Berner) kanssa. Taidemaalari Helmi Kuusi (s. 1913) oli Ilmari Kuusen tytär ensimmäisestä avioliitosta. Ilmari Kuusen veljiä olivat professori Eino Kuusi, vakuutusneuvos Aarne Kuusi sekä professori Sakari Kuusi.[1]
Teoksia muokkaa
Nimellä Ilmari Granfelt:
- Kristityn vaellus : John Bunyan'in mukaan taikalyhtyesitelmäksi lyhennetty ; suomeksi toim. Ilmari Granfelt. Kansanvalistus-seuran taikalyhtykirjoja 17. Kuopio 1903