Ilkka Oramo
Ilkka Kalevi Oramo (s. 14. elokuuta 1941 Helsinki) on suomalainen musiikkitieteilijä, koulutukseltaan filosofian tohtori.[1] Hän toimi vuodesta 1984 Sibelius-Akatemian sävellyksen ja musiikinteorian osastossa musiikinteorian professorina.[2]
Oramo opiskeli musiikkitiedettä Erik Tawaststjernan ja Carl Dahlhausin johdolla ja väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1977 aiheenaan Béla Bartókin musiikki.[3] Hän on toiminut muun muassa Suomen Säveltäjät ry:n Sibelius-rahaston hallituksen puheenjohtajana vuosina 1981–1984, Suomen musiikkitieteellisen seuran hallituksen puheenjohtajana vuosina 1985–1989, Avanti!-kamariorkesterin kannatusyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1986–1991 sekä Sibelius-Akatemian musiikintutkimuslaitoksen johtajana vuosina 1987–1989. Vuosina 1989–1992 Oramo oli lisäksi kuusiosaisen Suuren musiikkitietosanakirjan päätoimittaja.[4]
Ilkka Oramo oli vuosina 1965–1979 naimisissa pianisti ja pianopedagogi Liisa Pohjolan kanssa, ja heidän poikansa Sakari Oramo on tunnettu kapellimestari.[1]
JulkaisujaMuokkaa
- Jean Sibelius: Kuvaelämäkerta. 1965.
- Modaalinen symmetria: Tutkimus Bartókin kromatiikasta 1977. (Väitöskirja.)
SuomennoksiaMuokkaa
- Stravinski, Igor: Musiikin poetiikka. 1968.
- Dahlhaus, Carl: Musiikin estetiikka. 1980.
- Hanslick, Eduard: Musiikille ominaisesta kauneudesta: Yritys säveltaiteen estetiikan uudistamiseksi. 2014.
LähteetMuokkaa
- ↑ a b Rantala, Risto (päätoim.): ”Oramo, Ilkka”, Kuka kukin on 2009, s. 743. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21965-1.
- ↑ The Cambridge Companion to Sibelius cambridge.org. Cambridge University Press. Viitattu 30.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 512–513. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto (2. painos), s. 301–302. Helsinki: Otava, 1997.