Ikäsyrjintä

ikään perustuva systemaattinen torjuminen tai asettaminen muita huonompaan asemaan

Ikäsyrjintä eli ageismi on ikään perustuvaa syrjintää.[1] Vaikka teoriassa ikäsyrjinnässä voi syrjiä mitä tahansa ikäryhmää, yleensä syrjitään ihmisiä liian nuoren tai vanhan iän vuoksi. Ikäsyrjintää voi esiintyä esimerkiksi työhönotossa. Ikäsyrjintä ilman hyväksyttävää syytä elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa ja virkatoiminnassa on rikos.

Vanha ja nuori. Valokuvattu n. 1870-1875.

Ikäsyrjintään viitataan arkipuheessa toisinaan virheellisesti "ikärasismina". Se on terminä väärä, sillä sana rasismi viittaa syrjintään, jonka taustalla on ajatus ihmiskunnan erottelusta "rotuihin" tai etnisyyksiin. Iän vuoksi syrjittäessä ei siis ole kyse samasta mekanismista kuin rasismissa.[2]

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesin 2007 julkaiseman tutkimuksen mukaan työmarkkinoilla arvellaan olevan piilevää ikäsyrjintää. Vähän yli nelikymppiset työttömät uskovat ikänsä haittaavan työllistymistä.[3]

Lainsäädäntö muokkaa

Yhdenvertaisuuslaki kieltää ikäsyrjinnän.[4]

Lain mukaan työnantaja, joka työpaikasta ilmoittaessaan, työntekijää valitessaan tai palvelussuhteen aikana asettaa ilman painavaa hyväksyttävää syytä työnhakijan tai työntekijän iän perusteella epäedulliseen asemaan, on tuomittava työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen.lähde?

Anne Kouvosen tutkimuksen Ikäsyrjintäkokemukset työssä ja työhönotossa (1999) mukaan lainsäädännön ikäsyrjintäsäännös oli huonosti tunnettu. Peräti kolmasosa vastaajista kuuli siitä tutkimuksen yhteydessä ensimmäistä kertaa. Työttömäksi jääneelle uuden turvallisen työpaikan saanti on vaikeaa. Työnhakijan ikä näyttää nostavan näkymättömän muurin työnantajien ja työttömän väliin. Pätkätöissä oleville tilanne on masentava, kun uudesta työpaikasta on ikäsyrjinnän vuoksi vain vähän toivoa.[5]

EU:n direktiivi muokkaa

Ikäsyrjintää vastaan on olemassa Euroopan unioni direktiivi. Direktiivissä ei ole määritelty tiettyä ikää, kuten Yhdysvaltain syrjinnän vastaisessa laissa, vaan lähtökohtana on, ettei ikäsyrjinnälle voi asettaa ikärajaa. Direktiivi koskee siis kaikkia ikäryhmiä. Ikätasa-arvo koskee sekä nuorempia että vanhempia työntekijöitä. Työsyrjinnästä tulee ilmoittaa työnsuojeluviranomaiselle, jolla on velvollisuus viedä asiaa eteenpäin yleiselle syyttäjälle.[6]

Lähteet muokkaa

  1. Eeva-Leena Vaahtio: 101236 Rekrytointi, ikä ja ageismi. Väitöskirjatyö. 18.3.2003. Tätä on tutkittu-tietokanta: Työsuojelurahasto. [vanhentunut linkki]
  2. Rastas Anna, Huttunen Laura & Löytty Olli (toim.): ”Rastas Anna: Rasismi. Oppeja, asenteita, toimintaa ja seurauksia.”, Suomalainen vieraskirja, s. 76. Vastapaino, 2005. ISBN 9789517681766.
  3. Parpo A.(2007) Työllistymisen esteet. Stakes, Helsinki
  4. Ikäsyrjintä Syrjintä.fi. Yhdenvertaisuusvaltuutettu. Viitattu 6.11.2022.
  5. http://pre20031103.stm.fi/suomi/julkaisu/lehdet/hyvika99/hyvika1/04.htm[vanhentunut linkki] Ikäsyrjintä kohtaa karvaimmin työttömiä
  6. http://www.stop-discrimination.info/fileadmin/pdfs/Europ_ische_Inhalte/Press_Dossier_PDFs/age/age_discrimination_and_european_law_EN.pdf (Arkistoitu – Internet Archive) Age discrimination and European Law

Aiheesta muualla muokkaa