Iinattivaaran kuparikaivos

Iinattivaaran kuparikaivos sijaitsi Pudasjärvellä Iinattivaarassa Iinattijärven pohjoisrannalla. Kupariesiintymä löydettiin 1685 ja paikalla tehtiin koekaivauksia 1720-luvulla mutta esiintymän emäkalliota ei silloin löydetty. Kaivostoiminta käynnistyi uudestaan kesällä 1767 mutta päättyi jo parin vuoden kuluttua.[1][2]

Vuoden 1767 käynnityneen kaivoshankkeen osakkaina olivat oululainen kauppias Johan Waara, kupariseppämestari Gustaf Skogman, kirkkomaalari Mikael Toppelius ja pitäjänkirjuri Jacob Bergbom. Kaivokselta rakennettiin tie Iinattijärven rannassa olevalle laiturille josta malmi kuljetettiin proomulla Pintamo-ojan varrella sijainneeseen sulatushyttiin. Sulattoa varten oli rakennettu Pintamo-ojan Kuurnakoskeen (tai Kornankoski) pato ränneineen ja vesipyörineen. Valmiit tuotteet oli tarkoitus kuljettaa proomulla Iijokea pitkin Pohjanlahdelle. Kaivostoiminta päättyi kuitenkin jo muutaman vuoden kuluttua köyhän malmin ja vuorityötaitojen puutteen takia. Kupariesiintymää tutkittiin vielä 1800-luvun alkupuolella muutamaan otteeseen mutta nämä tutkimukset eivät enää johtaneet kaivostoiminnan aloittamiseen esiintymän mitättömyyden takia. [1][2]

Nykyisin kaivoksesta on jäljellä pari pientä louhosta Iinattivaaran rinteellä sekä sammaleen peittämiä sivukivikasoja.[3]

LähteetMuokkaa