Ignác Halász

Ignác Halász (26. toukokuuta 1855 Tés – 9. huhtikuuta 1901 Budapest) oli unkarilainen kielentutkija, kirjallisuuden historian tutkija, opettaja ja Unkarin tiedeakatemian jäsen (1888).

Ignác Halász
Henkilötiedot
Syntynyt	26. toukokuuta 1855 Tés, Unkari
Kuollut	9. huhtikuuta 1901 (45 vuotta) Budapest, Unkari
Ammatti	Kielitieteilijä
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elämä ja ura

Halászin isä oli ensin opettaja, myöhemmin kauppias. Hän suunnitteli pojalleen uraa tieteen parissa ja opetutti tätä. Ignác Halász kävi peruskoulun Várpalotassa, lukion taas Veszprémissä. Ylioppilastutkinnon hän sai Székesfehérvárissa, jossa hän myös toimi korrepetiittorina. Vuonna 1873 hän kirjoittautui Budapestin yliopiston humanistiseen tiedekuntaan. Jo silloin hän osasi unkarin ja saksan lisäksi sujuvasti ranskaa, englantia ja italiaa. Hänen opettajinaan olivat Ferenc Toldy, Ágost Greguss, Gusztáv Heinrich ja Josef Budenz. Erityisesti Budenzin työ vertailevan kielentutkimuksen parissa vaikutti Halásziin. Yliopisto-opintojensa aikana hän sai stipendin eräästä saamen morfologiasta, jonka hän kirjoitti yhdessä Móric Szilasin kanssa. Halász suoritti opettajantutkinnon vuonna 1877 ja opetti siitä lähtien Budapestissä ja Székesfehérvárissa. Vuonna 1881 hän valmistui humanististen tieteiden tohtoriksi.

Unkarin tiedeakatemia (MTA) valitsi Halászin jäseneksi vuonna 1888, ja sitä seuraavana vuonna hänestä tuli Helsingin Suomalais-Ugrilaisen Seuran jäsen. Vuonna 1892 hän opetti Budapestissä, 1893 hän oli unkarilaisen vertailevan kielentutkimuksen yksityisopettaja Budapestin yliopistossa ja saman vuoden lopusta hän opetti unkarin kieltä ja vertailevaa kielentutkimusta Clujin yliopistossa.

Unkarin tiedeakatemian avustuksella hän teki kolme tutkimusmatkaa Ruotsin ja Norjan saamelaisten pariin. Siellä hän keräsi kieleen ja kansantieteeseen liittyvää materiaalia. Ensimmäiselle matkalleen hän lähti kesäkuussa 1884 ja palasi siltä saman vuoden syyskuussa: hän meni Varsovan ja Pietarin kautta Suomeen ja sitä kautta saamelaisten luo. Hän asui saamelaisten kanssa, kävi heidän koulussaan, kirjoitti muistiin kaikkea sellaista, mikä liittyi heidän kieleensä, tapoihinsa ja kulttuuriinsa sekä keräsi talteen lähes kaiken uudemman saamelaiskirjallisuuden ja vei kokoamansa Unkariin. Toisen ja kolmannen kerran hän kävi Lapissa vuosina 1886 ja 1891 ja keräsi joka kerta mielenkiintoisia ja arvokkaita tietoja.

Artikkeleita

• Magyarország és a Nagyvilág
  • 1874. Finn népmesék; Suomalainen egy novellája
  • 1877. Yrjö Koskinen egy elbeszélése

• Vasárnapi Újság
  • 1874. Finn népmese

• A magyar nyelvőr
  • 1874. Tudom, tom.; Az alom, elem képző; A mány, vány képző
  • 1875. Az ít igeképző; Kazinczy ujításai
  • 1876. Az ul, ül igeképző; Az és kötőszó
  • 1878–81. Ritkább és homályosabb képzők, a magyar tudom. akadémiától a Sámuel-díjjal kitüntetve
  • 1881–83. Visszahódított magyar szók; Kazinczy mint fordító
  • 1888–89. Magyar elemek az északi szláv nyelvekben
  • 1892–94. Szómagyarázatok

Teoksia

• Kármán József. Irodalomtörténeti tanulmány. ('József Kármán. Kirjallisuushistoriallinen tutkimus') Budapest, 1878)
• Gyermekmesék. Grimm testvérek után. ('Lastensatuja. Grimmin veljesten mukaan.') Budapest, 1878
• Ritkább és homályosabb képzők ('Harvinaisempia ja epäselvempiä johtimia') 1880
• Svéd-lapp nyelvtan és olvasmányok ('Ruotsin lapin kielioppi') Budapest, 1881
• Visszahódított magyar szók ('Takaisin vallattuja unkarilaisia sanoja') Budapest, 1883
• Kazinczy mint fordító ('Kazinczy kääntäjänä') Budapest, 1883
• Svéd-lapp nyelv I–VI ('Ruotsin lapin kieli') Budapest, 1885–1896
• Magyar szók az északi szláv nyelvekben ('Unkarilaisia sanoja pohjoisslaavilaisissa kielissä') Budapest, 1888–1889
• Móka bácsi mesés könyve. ('"Leikki-sedän" satukirja') Budapest, 1893
• Andersen válogatott meséi. Fordította Móka bácsi. (Andersenin valikoituja satuja. Kääntänyt nimimerkillä "Leikki-setä".) Budapest, 1893