Ian Wilmut

Ian Wilmut (7. heinäkuuta 1944 Hampton Lucy, Englanti – 10. syyskuuta 2023) oli brittiläinen kehitysbiologi ja embryologi. Hän työskenteli professorina Edinburghin yliopistossa. Hänen yksi kuuluisimmista töistään oli kloonattu lammas Dolly.

Nuoruus ja opiskelu

Wilmut syntyi 1944 Hampton Lucyssä, ja hänen vanhempansa olivat opettajia. Wilmut opiskeli Nottinghamin yliopistossa maataloutta. Hän oli kiinnostunut erityisesti eläinten kasvattamisesta, mutta yliopistoaikana hänen innostuksensa suuntautui entistä enemmän eläintieteeseen ja perustutkimukseen.

Wilmut sai kesäksi 1966 stipendin, jonka avulla hän pystyi tekemään tutkimusta biologi Christopher Polgen alaisuudessa Cambridgen yliopistossa. Wilmut palasi Cambridgeen tekemään väitöstutkimusta ja keskittyi Polgen ohjauksessa alkioiden kryosäilytykseen. Wilmut valmistui Darwin Collegesta tohtoriksi vuonna 1971.

Froestiesta Dollyyn ja Pollyyn

Roslin-instituutin tutkijaksi

Wilmut jatkoi valmistumisensa jälkeen Cambridgessa ja onnistui 1973 luomaan Frostien, joka oli ensimmäinen pakastetusta alkiosta syntynyt vasikka. Samana vuonna Wilmut siirtyi Animal Breeding Research Organisationin eli tulevan Roslin-instituutin palvelukseen. Siellä hän jatkoi sukusolujen ja alkioiden tutkimusta ja päätyi tutkimukseen, joka pyrki luomaan lampaan, josta saisi maitoa, jonka proteiineja voitaisiin käyttää ihmisten tautien hoitamiseen.

Wilmutilla ei juurikaan ollut kokemusta geenitekniikasta, eikä uusi projekti erityisesti kiinnostanut häntä. Hän alkoi silti kerätä lampaan tsygootteja ja kehittää tekniikoita DNA:n saamiseksi tsygootin esitumaan. Projektin seurauksena luotiin Tracy-lammas, joka tuotti maitoa, joka sisälsi runsaasti antitrypsiinia, jolla voidaan hoitaa kystistä fibroosia ja keuhkolaajentumaa.

Tumansiirtotutkimukset

Wilmutin ensimmäiset kokeilut kloonauksen kanssa alkoivat 1980-luvun lopulla. Hän suuntautui kollegoidensa kanssa erityisesti tuman siirtoon, jolla tuma voitaisiin siirtää munasoluun, josta tuma olisi poistettu. Wilmut onnistui 1989 väitöskirjatutkija Lawrence Smithin kanssa luomaan näin neljä kloonattua lammasta. Wilmut ja Smith ymmärsivät, että nämä neljä kloonia oli käytännössä syntyneet sattumalta. He päättelivät, että solusyklin vaihe oli oleellista kloonauksen onnistumisessa.

Wilmut palkkasi 1991 biologi Keith Campbellin mukaan porjektiin, ja hänen tietonsa solusyklistä tuli olemaan ratkaisevaa Dollyn kloonaamisessa. He onnistuivat 1995 luomaan kaksi kloonattua lammasta, Meganin ja Moragin, jotka saatiin aikaan yhdeksän päivää vanhoista alkiosoluista, jotka eivät olleet enää yhtä totipotentteja kuin nuoremmat solut. Tämä johdatti ryhmän tutkimaan, voisiko jo erikoistunut solu olla myös sopiva kohde tuman siirrolle.

Wilmutin ryhmä teki talvella 1995–1996 kolme läpimurtoa. Niistä kolmannessa he keräsivät kuusivuotiaasta uuhesta soluja, joiden tumat he siirsivät munasoluihin. Ryhmä valmisti 277 alkiota, joissa oli aikuisen lampaan tumia, ja siirsi ne 13 sijaisemoon. Niistä vain yksi raskaus onnistui, ja 5. heinäkuuta 1996 syntyi Dolly.

Tutkimus julkaistiin Nature-lehdessä 1997, mutta jo sitä ennen tuloksesta oli levinnyt huhuja julkisuuteen. Mediassa ja tiedeyhteisön sisällä syntyi paljon keskustelua ihmisen kloonaamisen mahdollisuudesta. Wilmot itse piti ihmisen kloonaamista sekä tieteellisesti epäkäytännöllisenä ja epäeettisenä, koska siihen liittyi niin paljon vaaroja. Suurin osa alkioista kuoli pian, ja monet syntyneistä sikiöistä kuolivat heti syntymän jälkeen tai niillä oli synnynnäisiä sairauksia.

Dollyn jälkeen Wilmot oli kloonaamassa vielä yhtä eläintä, vuonna 1997 syntynyttä Pollyä, johon tumansiirron yhteydessä oli siirretty ihmisen geeni, joka koodaa niin sanottua tekijä IX:ää. Kyseinen tekijä puuttuu verenvuototautia sairastavilta. Polly oli merkittävä läpimurto ihmisen proteiineja tuottavan eläimen kloonaamisessa.

Kantasoluhoitotutkimukset ja sairastuminen

Wilmotin kiinnostus alkoi 2000-luvulla siirtyä kloonaustutkimuksesta kantasolujen tuottamiseen kloonaamalla kantasoluhoitoja varten. Hänestä tuli 2006 Edinburgin yliopisto kantasoluhoitojen keskuksen ensimmäinen johtaja. Hän säilytti kuitenkin edelleen yhteyden Roslin-instituutiin, jossa kävi vierailevana tutkijana.

Wilmotilla todettiin 2018 Parkinsonin tauti. Hän tuki tämän jälkeen tutkimusohjelmaa, joka pyrkii edistämään uuden sukupolven hoitoja, joiden tarkoituksena on hidastaa taudin etenemistä.