Mannertenvälinen ballistinen ohjus

mannertenvälinen ballistinen ohjus
(Ohjattu sivulta ICBM)

Mannertenvälinen ballistinen ohjus (engl. intercontinental ballistic missile, lyh. ICBM) on maalta laukaistava ballistinen ohjus, jonka kantomatka on yli 5 500 kilometriä. ICBM-ohjukset on varustettu tyypillisesti ydinkärjillä, eikä tavanomaisia taistelukärkiä ole tähän mennessä käytetty. Tämä johtuu pelosta, että mikä tahansa ICBM-laukaisu johtaisi automaattiseen maksimaaliseen vastareaktioon muiden valtojen tahoilta. Nykyisin vain Yhdysvalloilla, Venäjällä, Kiinalla ja Pohjois-Korealla on ICBM-ohjuksia.

Minuteman III

ICBM voidaan laukaista kiinteästä maanalaisesta siilosta, kuorma-autosta tai junanvaunusta. Nykyiset mannertenväliset ohjukset voivat osua kohteisiinsa jopa alle 300 metrin tarkkuudella (CEP). Mannertenvälisiä ohjuksia vastaan on yritetty kehitellä erilaisia järjestelmiä kuten ABM-ohjukset eli ohjustentorjuntaohjukset, mutta näiden menetelmien luotettavuus on hyvin heikko, eikä niillä ole ydinsodan syttyessä käytännön merkitystä.

Mannertenvälisiä ohjuksia on varustettu myös monikärkiohjuksiksi eli MIRV:eiksi, mutta maalta laukaistavien ohjusten MIRV-ominaisuudet kiellettiin START-aserajoitussopimuksessa. Sopimuksen mukaisesti vuoteen 2005 mennessä Yhdysvallat poisti käytöstä LGM-118A Peacekeeper -ohjukset.

Nykyisin käytössä olevia mannertenvälisiä ohjuksia ovat Yhdysvaltain LGM-30 Minuteman III, Kiinan Dongfeng 31, sekä Venäjän RS-24 "Jars", RS-26 "Rubež", RS-28 "Sarmat", Topol ja RT-2PM2 Topol-M.

Ensimmäiset ICBM-ohjukset otettiin käyttöön vuonna 1959. Neuvostoliiton ensimmäinen ICBM oli R-7 ja Yhdysvaltain Atlas. Molemmista ohjuksista kehitettiin myöhemmin kantoraketteja.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa