Avaa päävalikko

Ižmalaiset eli Ižman komit eli izvalaiset[1] (komiksi изьватас, iźvatas; ven. ижемцы, ižemtsy; ижемские коми, ižemskije komi) ovat komisyrjäänien alueellinen kansatieteellinen ryhmä. Kulttuuriltaan he poikkeavat kaikkein eniten muista komeista.[2]

Ryhmä alkoi muotoutua 1500-luvun lopussa, jolloin Ižma-joen alajuoksulle syntyi Ižman kylä. Sen asukkaat koostuivat etupäässä Udoran ja Vymin komeista, joihin sulautui venäläisiä ja nenetsejä.[3] Kontaktien seurauksena naapurikansat vaikuttivat ižmalaisten antropologiseen tyyppiin, syntyi erityinen venäläis- ja nenetsiläisvaikutteinen komin kielen Ižman murre ja ižmalaiset omaksuivat uusia elinkeinoja, jotka erottavat heidät muista komeista.[4]

Aluksi ižmalaiset harjoittivat etupäässä metsästystä ja kalastusta sekä vähäisemmässä määrässä karjanhoitoa ja maanviljelyä. 1700–1800-luvuilla tärkeimmäksi elinkeinoksi muodostui[5] nenetseiltä omaksuttu[4] poronhoito sekä siihen liittyvä säämiskänvalmistus, tavarakuljetukset ja kaupankäynti. Porotalouden myötä ižmalaisten asuinalue laajeni 1800-luvulla Ižman alajuoksulta Petšoran keskijuoksulle ja sen sivujokien Kolvan ja Usan varsille, Bolšaja Zemljan ja Kaninin niemimaan tundra-alueille, Kuolan niemimaalle ja Uralin taakse. Vuonna 1897 Petšoran kihlakunnassa oli 22 000 komia (etupäässä ižmalaisia) ja sen ulkopuolella noin 10 000. Vuoden 1979 väestönlaskennan mukaan Komin tasavallan Ižman ja Usinskin piireissä oli 27 800 komia sekä Länsi-Siperiassa ja muualla Pohjois-Euroopassa noin 18 000 ižmalaisten jälkeläistä.[5]

Nykyään ižmalaiset erottaa muista komeistä lähinnä poronhoitoon liittyvä aineellinen kulttuuri, asutuksen erityispiirteet sekä erillinen ryhmäidentiteetti.[5] Vuonna 1990 perustettiin ižmalaisten kulttuuriseura Iźvatas.[6] Järjestö tavoittelee ižmalaisille alkuperäiskansan asemaa ja suurempaa määräysvaltaa alueen luonnonvarojen hyödyntämisessä.[7] Ižman komit rekisteröitiin erillisenä ryhmänä ensimmäistä kertaa vuoden 2002 väestönlaskennassa, jonka mukaan heitä on 15 600 henkeä.[8]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Jölgin (Jevgeni) Tsypanov: Permiläisten kielten nykytila The Quasquicentennial of the Finno-Ugrian Society. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia = Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 258. Helsinki 2009. 207–224.. Viitattu 24.4.2012.
  2. Gde ty živjoš: Gipermedia entsiklopedija (CD-rom). Syktyvkar: Institut jazyka, literatury i istorii Komi nautšnogo tsentra Uralskogo otdelenija RAN, Ministerstvo kultury i natsionalnoi politiki Respubliki Komi, 2006.
  3. Konakov, N.D. (sost.): Komi-zyrjane. Istoriko-etnografitšeski spravotšnik, s. 38–39. Syktyvkar: Komi knižnoje izdatelstvo, 1993. ISBN 5-7555-0440-7.
  4. a b Gde ty živjoš: Gipermedia entsiklopedija (CD-rom). Syktyvkar: Institut jazyka, literatury i istorii Komi nautšnogo tsentra Uralskogo otdelenija RAN, Ministerstvo kultury i natsionalnoi politiki Respubliki Komi, 2006.
  5. a b c Konakov, N.D. (sost.): Komi-zyrjane. Istoriko-etnografitšeski spravotšnik, s. 39. Syktyvkar: Komi knižnoje izdatelstvo, 1993. ISBN 5-7555-0440-7.
  6. Respublike Komi – 85 let: Istoriko-statistitšeski sbornik, s. 219. Syktyvkar: Territorialny organ Federalnoi služby gosudarstvennoi statistiki po Respublike Komi, 2006. ISBN 5-903273-01-7.
  7. Izvatas: Rezoljutsija VI sjezda komi respublikanskogo obštšestvennogo dviženija komi-ižemtsev ”Izvatas” izvatas.ru. 30.6.2006. Viitattu 8.2.2010. (venäjäksi)
  8. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Viitattu 8.2.2010. (venäjäksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa