Hyvinkään seurakunta
Hyvinkään seurakunta on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta, joka kattaa Hyvinkään kaupungin alueen. Seurakunta aloitti toimintansa 1800-luvun lopussa Hyvinkään vanhan kirkon rakentamisen aikoihin ja se itsenäistyi omaksi seurakunnakseen vuonna 1917. Ensimmäisenä kirkkoherrana toimi Akseli Renvall.[3] Seurakunta omistaa Puolimatkan, Rautatienrakentajien, Rauhannummen ja Kytäjän hautausmaat.
| Hyvinkään seurakunta | |
|---|---|
 |
 |
|
tunnus |
sijainti |
 Hyvinkään kirkko |
|
| Tunnustuskunta | evankelis-luterilainen |
| Hiippakunta | Espoon hiippakunta |
| Rovastikunta | Tuusulan rovastikunta |
| Pääkirkko | Hyvinkään kirkko |
| Perustettu | 1917 |
| Jäsenmäärä | 29 217[1] (toukokuu 2024) |
| – Osuus asukkaista | 62,1 %[2] |
| Kirkollisvero | 1,25 % |
| Kirkkoherra | vt. Virpi Koivisto |
| Sivusto | |
Seurakunnan pääkirkko, Hyvinkään kirkko, valmistui vuonna 1961. Hyvinkään kirkon ja vanhan kirkon lisäksi seurakunta omistaa Kytäjän kirkon ja Puolimatkan ja Rauhannummen siunauskappelit.
Hyvinkään seurakuntaan kuului toukokuun 2024 lopussa 29 217 jäsentä[1] eli noin 62,1 prosenttia Hyvinkään kaupungin väestöstä[2]. Jäsenmäärä on ollut 2000-luvulla laskussa: vuoden 2000 lopussa jäseniä oli 35 069, vuoden 2010 lopussa 34 375 ja vuoden 2020 lopussa 30 738.[4]
Seurakunnan vt. kirkkoherrana toimii Virpi Koivisto.
Papisto
muokkaaSeuraavat henkilöt ovat toimineet Hyvinkään seurakunnan kirkkoherroina:[5]
- 1917-1945: Akseli Renvall
- 1947–1948: Johan Viktor Edvard Varpio
- 1950–1954: Vilhelmi Laurila
- 1955–1962: Kalle Peltonen
- 1967–1970: Paavo Kiuru
- 1971–1979: Pentti Pirhonen
- 1981–1996: Hannu Pelkonen
- 2001–2021: Ilkka Järvinen
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b Jäsentilasto 2024 kirkontilastot.fi. Viitattu 9.8.2024.
- ↑ a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain Tilastokeskus. Viitattu 9.8.2024.
- ↑ https://www.hyvinkaanseurakunta.fi/info-ja-asiointi/seurakunnan-historiaa
- ↑ Jäsentilasto 1999-2023 kirkontilastot.fi. Viitattu 9.8.2024.
- ↑ Pappisluettelo: Hyvinkään seurakunta Suomen sukututkimusseura. Viitattu 20.10.2023.