Huvila

suuri vapaa-ajan asunto

Huvila tarkoittaa perinteistä suurta vapaa-ajan asuntoa, jollaisia tyypillisesti vauraat kaupunkilaiset alkoivat Suomessa rakentaa itselleen 1800-luvulta alkaen. Rooman valtakunnan ajoista lähtien varakkaat ovat viettäneet vapaa-aikaansa kaupunkien ulkopuolella olevilla tiluksilla, villoilla.

Huvila Turun Ruissalossa, vasemmalla uimahuone.

Huvilakulttuuri levisi Ruotsista Suomeen ensin Pohjanlahden rannikolle 1800-luvun alkupuolella (mm. Hietalahden Villa Vaasassa), ja vasta vuosisadan loppupuolella vaurastuvaan Etelä-Suomeen alkoi ilmestyä huvilayhdyskuntia.[1][2][3] Muun muassa Helsingin Linnunlaulu ja Kulosaari, Kauniainen, Espoon Leppävaara, Hanko, Turun Ruissalo ja Tuusulanjärven taiteilijayhteisö ovat olleet tällaisia. Tunnettu on myös varakkaiden pietarilaisten asuttama Terijoen huvilayhdyskunta, joka sijaitsi Karjalan kannaksella.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Koski, Anri: Huvilakulttuuri levisi Suomeen Vaasan kautta Yle Uutiset. 27.6.2014. Viitattu 8.10.2017.
  2. Viljanen Rossi, Ruusa: Hietalahden Villa ja Bragen alue. Kulttuuriympäristöselvitys 2014. Pohjanmaan museo, 2014. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 8.10.2017). (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Uutta tutkimustietoa Hietalahden Villan historiasta (Lehdistötiedote) 24.6.2014. Pohjanmaan museo. Viitattu 8.10.2017.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.